Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ylireagoinko tällaisessa tilanteessa? *Avautuminen*
19.10.2018 |
Miehelläni on erikoinen unirytmi. Hän katselee aamuun asti lähes päivittäin NHL- pelejä ja myös välillä pelailee pokeria, jotta voittaisi vähän rahaa. Mieheni siis valvoo yleensä aamu 6, jopa kahdeksaan! Menee sitten nukkumaan ja heräilee 4-5 välillä, joskus jopa kuuden aikoihin. Miehellä ei mitää työtä ole ollut yli 15 vuoteen ja ikää hänellä 40v. Eli hän elää täysin yhteiskunnan tuella, koska ei kykene menemään töihin. Itse olen 25v opiskelen ja käyn töissä.
Tuosta työasiasta ollaan useasti puhuttu ja en häntä siitä tuomitse, vaikka hieman kyseenalaistankin hänen valintojaan. Pystyn elämään sen kanssa, jos ei toinen osapuoli käy tai kykene menemään töihin, mutta tätä en ymmärrä, että sit eletään tuolla tavoin PARISUHTEESSA. Tuntuu, että nyt on aivan liikaa asioita, joita olen katsonut sormien läpi. Ihan liikaa minä tässä joustan ja teen kompromisseja eikä mies ole liikuttanut evääkään esim. yhteisen tulevaisuutemme eteen. Tosin hän on hyvin huolehtivainen ja on iso tuki minulle henkisesti, meillä klikkaa ja homma toimii muuten, mutta minusta tuntuu että liika on liikaa.
Sanoin hänelle eilen, että nähtäiskö tänään iltapäivällä, että olis kiva aloittaa päivä ''ihmisten aikaan'' tehä juttuja yhdessä. Hän sanoi, että kuntosalin jälkeen sopii. Noh, kello on nyt kohta kymmentä vaille viisi, eikä hänestä ole kuulunut, eli nukkuu kotonaan hyvin suurella todennäköisyydellä vieläkin ''rankan'' peli-illan jälkeen.
Ehdotin hänelle tänään klo 14 aikaan viestillä, että olisi kiva lähteä yhdessä iltapäivällä kävelylle, kun aurinko paistaa niin kivasti. Mulla syysloma nyt, joten olen herännyt tänään siinä puoli 11 aikaan, siivonnut vähän kämppääni ja lukenut hitusen. Ajattelin että kiva ulkoilla hetki tässä auringon paisteessa ja mennä siitä sit vaikka yhdessä sinne salille. Vastausta en ole saanut ja kello alkaa tulla jo aika paljon, ettei pian enää valoakaan näy.
Ylireagoinko siis, kun tällä hetkellä v*tuttaa ihan suunnattomasti? Tekis mieli haukkua hänet alimpaan he*vettiin ja kirota tuota välinpitämättömyyttä. En jaksa enää, että mitään normaalia ei yleensä ikinä tehdä. Spontaanit aamukävelyt tai just tällaiset ehdotukset ei vaan ikinä toteudu. Nää on näitä pikku juttuja, joilla on kuitenkin aika iso merkitys.
Kommentit (38)
Taiteilija elämässä ei mitään vikaa, mutta häiritsee ajatus, ettei halua elättää itseään. Vaikka sitten sillä omalla taiteellaan... On hänkin kirjoittanut kirjoja ja myynytkin niitä, mutta ei hän halua silti panostaa täysillä. Jotenkin tajuan sen, jos ei rsim. julkisuus tai näkyvyys kiinnosta ja haluaa elää minimalistisesti, mutta sitten toisaalta, kannattaisko olla joku varasuunnitelma kuitenkin. Jokin muu kuin yhteiskunnan rahoilla eläminen koko loppuelämänsä. Harmittaa, kun mies on sosiaalisesti niin lahjakas ja älykäs tyyppi, eikä halua tehdä sillä elantoa, vaikka voisikin.
Itse siis opiskelen, käyn töissä ja myyn taidettani jo aika menestyneesti. Raha tai se työ ei silti ole se tärkein asia, mutta maku on mennyt tähän touhuun. Mietin myös sitäkin, että tulenko koskaan löytämään samanlaista sielunkumppanuutta kenenkään muun kanssa, joka olisi kuitenkin vähän vastuullisempi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap sun piti olla nyt helmesi kanssa lenkillä. Tuskin tota kirjoitit kun kultsisi kanssa lenkkeilet. Provo.
Kuntouttavassa työtoiminnassa askarrellaan, virkataan, ommellaan myös. Sopii taiteilijasielulle.
Ap, vaikutat määrätietoiselta ja hyvin hyvin ymmärtäväiseltä ihmiseltä. Hyviä piirteitä tiettyyn pisteeseen asti, mutta miksi et ole jo lähtenyt tuosta suhteesta? Ihan tajutonta meininkiä. Se tulee kirpaisemaan ja noin pitkästä suhteesta kestää hetki toipua, mutta let's face it: mies ei tule ikinä muuttumaan. Ansaitset paljon parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap sun piti olla nyt helmesi kanssa lenkillä. Tuskin tota kirjoitit kun kultsisi kanssa lenkkeilet. Provo.
No en todellakaan lähtenyt enää minnekään lenkille. :D Meidän keskustelu meni näin:
Ap: En mä enää tuu. Meni liian myöhäiseksi ja makukin vähän meni. :)
M: Ai, Menihän tuo juu yli 30 min ehdotuksesta, jonka itse laitoit. :D hyvä että keksit jo jotain muuta, nähdään kun oot ihminen ja ymmärrät elämää! Lähden itse sit.
En vastannut mitään, ja nyt tuli: '' Salilla hyvää settiä juuri. Ihme ettet halunnut mukaan kun itse ehdotit''.
Jostain syystä oon nyt ihan hemmetin rauhallinen. En jaksa enää jauhaa tai sanoa mitään näistä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi jestas mikä ukko. Kannattaisi jättää tuollainen ja mennä eteenpäin. Mies vastasi sulle ihan muina miehinä ^^ Ei edes halua ymmärtää mistä kyse. Oikeesti, lähde kun voit. Oot nuori vielä ja elämä edessä. Eikö 6 vuotta sun elämästäs jo riitä?
Täällä moni huutaa aktiiivimallia, mutta eihän se tällaisia tapauksia koske. Jos siis mielenterveyden perusteella työtön. Jotkut ovat oikeasti suojassa tuolta uudistukselta. ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap sun piti olla nyt helmesi kanssa lenkillä. Tuskin tota kirjoitit kun kultsisi kanssa lenkkeilet. Provo.
No en todellakaan lähtenyt enää minnekään lenkille. :D Meidän keskustelu meni näin:
Ap: En mä enää tuu. Meni liian myöhäiseksi ja makukin vähän meni. :)
M: Ai, Menihän tuo juu yli 30 min ehdotuksesta, jonka itse laitoit. :D hyvä että keksit jo jotain muuta, nähdään kun oot ihminen ja ymmärrät elämää! Lähden itse sit.En vastannut mitään, ja nyt tuli: '' Salilla hyvää settiä juuri. Ihme ettet halunnut mukaan kun itse ehdotit''.
Jostain syystä oon nyt ihan hemmetin rauhallinen. En jaksa enää jauhaa tai sanoa mitään näistä asioista.
No olipa tyypillinen miehen vastaus :DDD
Neuvo: Jos ero ajatuksena pelottaa ja ahdistaa, niin vedä itsellesi vaikkapa jokin deadline. Esim. joulun jälkeen eroatte. Ehkä se antais sulle rohkeutta sit vieä asiaa eteenpäin ja antaa aikaa tottua ajatukseen. Tämä ainakin toimi minulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi sinulla on oma kämppä ja omaakin elämää tuon miehen lisäksi. Älä sitoudu tuohon mieheen liikaa.
Tämä on jännä ilmiö, kuinka vanhemmat miehet useissa tapauksissa etsivät itselleen nuoren naisen syystä, ettei tarvitsisi vielä kantaa sitä vanhemman ihmisen vastuuta - mutta mitä sitten tapahtuu, kun nuori nainen kasvaakin henkisesti ohi, niinkuin tässä tapauksessa.
Ap, miehesi ei tule ryhdistäytymään, jollei hän itse sitä halua. Ei ilmeisesti ole vuosiin halunnut. Olet ap selkeästi fiksu nuori nainen, joten ole rohkea valinnoissasi, ja ole erityisesti rehellinen itsellesi. Tsemppiä tilanteeseesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sääli että kunnianhimoinen ja älykäs nuori nainen tuhlaa aikaansa tuollaisen hunsvotin kanssa. Mies on kyllä aikamoiseen koukkuun sinut saanut. Olet ollut hyvin nuori, kun olet alkanut seurustelemaan miehesi kanssa ja olet sitä vieläkin. Mietipä hetki, että onko tämä sitä mitä todella kumppaniltasi haluat? Haluaisitko tehdä lapsia hänen kanssaan? Entäpä taloutenne tulevassa lapsiperheessä? Olisit ainoa joka käy töissä ja mies elää tuilla, eli sinä olisit yksin vastuussa taloudesta.
En valitettavasti näe mitään järkeä tuossa kuviossa.
Taiteilijat ovat yleensä tuollaisia. Älykkäitä, mutta hyvin laiskoja. Tai siis se niiden elämä on sellaista ihme sotkua, vaikka taiteen saralla menisikin ihan hyvin. Tämän mukaan miehelläs ei menese taidekaan hirveen hyvin, eli sanoisin että perus elämäntapatyötön, jolla vaan taiteellisia ominaisuuksia ja kiinnostus taidetta kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en itse ole työelämässä enää mt-sairauksien + fyysisten sairauksien takia. En elä muilla tuilla kuin eläkkeelläni. Muuten tulemme toimeen mieheni tuloilla. Mutta yritän ottaa jotain vastuuta elämästä muuten. Siitä että parisuhteeni olisi tyydyttyvä myös toiselle, että elämässä on jokin rytmi ja hoidan asioita. Käyn mt-kuntoutujaryhmässä 2 päivää viikossa ja kahtena päivänä viikossa teen vapaaehtoistöitä vanhainkodeissa. Meillä ei ole lapsia.
Arvostan asennettasi ap siinä ettet vaadi välttämättä tiettyä kaavaa puolisoltasi. Mutta on oikein vaatia vastuuta asioista ja tulevaisuudesta. Asiat muuttuvat jatkuvasti. Ihan turha naukua sitä, että tämän tiesi kun alkoi seurustelemaan. Asioiden tietäminen pinnallisella tasolla ja niiden vaikutuksen ymmärtäminen käytännössä on aivan eri asia ja vie yleensä vuosia.
Sen kokeminen ettei toinen välitä on suurimpia varoitusmerkkejä! Olet ehkä oikeassa. Voi olla, ettei miehesi ymmärrä sinun tahtomaasi elämää eikä halua siihen sopeutua.
Itse voisin myös valita puolison joka poikkeaa valtavirrasta (eli olisi paljon minua vanhempi tai joka ei olisi työelämässä) mutta puolison täytyy panostaa suhteeseen, ja yhteisen tulevaisuuden rakentamiseen täysillä. Tulevaisuuteen on voitava katsoa muuten kuin pelolla. En voisi enää elää suhteessa jossa pelkään onko toisesta tukemaan minua tulevaisuudessa.
Tässä keskustelussa huomaa ettei moni ymmärrä, että on erilaisia elämäntapoja. Ei kaikki halua olla 9-17 töissä vähintään 5 kertaa viikossa. Ei kaikki halua elämältä vaan rahaa, materiaa ja lainaa. Onnellisuus ja hyvinvointi on joillekin tärkeämpää. Ap:n mies on silti kummallinen, kun ei suhteeseensa halua panostaa.
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelussa huomaa ettei moni ymmärrä, että on erilaisia elämäntapoja. Ei kaikki halua olla 9-17 töissä vähintään 5 kertaa viikossa. Ei kaikki halua elämältä vaan rahaa, materiaa ja lainaa. Onnellisuus ja hyvinvointi on joillekin tärkeämpää. Ap:n mies on silti kummallinen, kun ei suhteeseensa halua panostaa.
Olen työssäkäyvä ja elän ilman lainaa tai ihmeempää materiaa, erittäin vähällä tulee toimeen. Se, että on töissä ei velvoita mihinkään lainanottoon ja materialla leveilyyn.
En kyllä kehtaisi edellyttää että yhteiskunta eli ne työssäkäyvät maksavat elämäni, koska minua nyt ei vain huvita.
Minulla on keittänyt välillä miehen rytmien kanssa, mutta hän sentään kävi (ja käy vieläkin) töissä ja elätti minut ja lapsen. Lisäksi hän on perheen pääkokki (minä enempi sellainen pöperönlaittaja) ja on luonut lapseenkin hyvän suhteen. Mutta kyllä välillä harmitti se, että mies on välillä töissä aamyön puolelle ja nukkuu sitten aamulla pitkään. Eniten tämä hiersi silloin kun lapsi oli pieni ja viikolla saattoi mennä useampi päivä niin, että mies lähti töihin ennen kuin heräsin lapsen kanssa ja tuli kotiin vasta kun lapsi oli nukkumassa. Jossain vaiheessa lapsi ei itsekään tuntunut tajuavan, että mies asuu kyllä kotona. Oli miehellekin pysäyttävä hetki kun hän tuli töistä kotiin illalla ja lapsi hihkui eteisessä, että "Isi tuli käymään!"
Mutta että ei käy ollenkaan töissä ja valvoo kaikki yöt? Tuo menisi _ehkä_ jos olisi edes pokeriammattilainen, mutta tuollainen amatööri? Eihän tuollaisen kanssa voi perhettä perustaa.
Alue: Aihe vapaa
Kuka jaksaa kirjoittaa joka ketjuun että provo? Mitä sitten vaikka olisikin?
Anna muitten jutella jos haluavat.