Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ylireagoinko tällaisessa tilanteessa? *Avautuminen*
19.10.2018 |
Miehelläni on erikoinen unirytmi. Hän katselee aamuun asti lähes päivittäin NHL- pelejä ja myös välillä pelailee pokeria, jotta voittaisi vähän rahaa. Mieheni siis valvoo yleensä aamu 6, jopa kahdeksaan! Menee sitten nukkumaan ja heräilee 4-5 välillä, joskus jopa kuuden aikoihin. Miehellä ei mitää työtä ole ollut yli 15 vuoteen ja ikää hänellä 40v. Eli hän elää täysin yhteiskunnan tuella, koska ei kykene menemään töihin. Itse olen 25v opiskelen ja käyn töissä.
Tuosta työasiasta ollaan useasti puhuttu ja en häntä siitä tuomitse, vaikka hieman kyseenalaistankin hänen valintojaan. Pystyn elämään sen kanssa, jos ei toinen osapuoli käy tai kykene menemään töihin, mutta tätä en ymmärrä, että sit eletään tuolla tavoin PARISUHTEESSA. Tuntuu, että nyt on aivan liikaa asioita, joita olen katsonut sormien läpi. Ihan liikaa minä tässä joustan ja teen kompromisseja eikä mies ole liikuttanut evääkään esim. yhteisen tulevaisuutemme eteen. Tosin hän on hyvin huolehtivainen ja on iso tuki minulle henkisesti, meillä klikkaa ja homma toimii muuten, mutta minusta tuntuu että liika on liikaa.
Sanoin hänelle eilen, että nähtäiskö tänään iltapäivällä, että olis kiva aloittaa päivä ''ihmisten aikaan'' tehä juttuja yhdessä. Hän sanoi, että kuntosalin jälkeen sopii. Noh, kello on nyt kohta kymmentä vaille viisi, eikä hänestä ole kuulunut, eli nukkuu kotonaan hyvin suurella todennäköisyydellä vieläkin ''rankan'' peli-illan jälkeen.
Ehdotin hänelle tänään klo 14 aikaan viestillä, että olisi kiva lähteä yhdessä iltapäivällä kävelylle, kun aurinko paistaa niin kivasti. Mulla syysloma nyt, joten olen herännyt tänään siinä puoli 11 aikaan, siivonnut vähän kämppääni ja lukenut hitusen. Ajattelin että kiva ulkoilla hetki tässä auringon paisteessa ja mennä siitä sit vaikka yhdessä sinne salille. Vastausta en ole saanut ja kello alkaa tulla jo aika paljon, ettei pian enää valoakaan näy.
Ylireagoinko siis, kun tällä hetkellä v*tuttaa ihan suunnattomasti? Tekis mieli haukkua hänet alimpaan he*vettiin ja kirota tuota välinpitämättömyyttä. En jaksa enää, että mitään normaalia ei yleensä ikinä tehdä. Spontaanit aamukävelyt tai just tällaiset ehdotukset ei vaan ikinä toteudu. Nää on näitä pikku juttuja, joilla on kuitenkin aika iso merkitys.
Kommentit (38)
Ei aatana mikä herra siellä sulla. Ei ihme että sulla kiehuu, nimittäin niin kiehuisi minullakin. Kauanko olette seurustelleet ja oletko sanonut että kyseinen lusmuilu alkaa riittämään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et todellakaan ylireagoi. Mies vaikuttaa kovin epäkypsältä ja vastuuntunnottomalta tapaukselta. Itse en tuollaista katselisi partnerina vaikka hyvänä kaverina voisikin toimia.
Mistä ihmeen syystä olet tuollaisen miehen kanssa yhdessä? Vai onko tämä trolli?
No, kyllähän sä oot tienny miehen elämäntavasta jo ennen kuin aloitte seurustella tai viimeistään suhteen alkuvaiheessa. Ei se tapojaan tyttöystävän takia muuta jos on tuolla tavalla elänyt vuosikaudet.
Provo. Eihän KUKAAN 25-vuotias olisi vapaaehtoisesti 40-vuotiaan työttömän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä pitäiskö nauraa vai itkeä :D
Millä kikalla se on sut kalastanut itselleen?
Vierailija kirjoitti:
Ei aatana mikä herra siellä sulla. Ei ihme että sulla kiehuu, nimittäin niin kiehuisi minullakin. Kauanko olette seurustelleet ja oletko sanonut että kyseinen lusmuilu alkaa riittämään?
Ollaan seurusteltu kohta 6 vuotta, mutta nämä viimeiset pari vuotta on ollut vähän hankalia. Olen koittanut puhua -ja ollaan keskusteltukin moneen otteeseen- mutta vähän tuntuu siltä, ettei hän ihan aidosti välitä tarpeeksi. Tai siis, luulisin, että jos joku oikeasti rakastaa ja välittää, niin todistaisi edes sitten, että on valmis muuttumaan. Tässä tapauksessa tuon unirytmin viilaaminen olisi ihan kiva.
Tuntuisi vähän ikävältä erota, kun muuten klikkaa. Ollaan molemmat taiteilijamielisiä ja meillä on jokseenkin samanlainen näkemys elämästä ja arvoista ja mies on luotettava maanläheinen persoona, mutta sit nämä asiat ei ihan natsaa, ja nämä mun fiilikset on alkanut kasaantumaan. Tuntuu siltä, että oon liian kauan antanut siimaa ja nyt alkaa riittään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hele... tämän on pakko olla trolli.
Miksi ihmeessä kukaan katselisi tuollaista?
Eri asia jos mies hakisi töitä ja yrittäisi edes työllistyä tai kouluttautua uuteen ammattiin tms.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä pitäiskö nauraa vai itkeä :D
Millä kikalla se on sut kalastanut itselleen?
LOL.
Henkilö joka sietää kaikenlaista kakeroa, eikä omaa selkärankaa, on se aikamoinen vonkale ja saalis! Ja yli-ikäinen vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pysty töihin? Onko siis masentunut vai mikä mättää? Siihen pitää hakea apua. Jos voi henkisesti huonosti ei ratkaisu ole viettää öitä ruudun ääressä ja nukkua koko päivänvalon ajan ohi. Eikö mies harrasta liikuntaa? Tapaa kavereitaan? Käy vaikka livenä jääkiekkopeleissä? Mitä sinä saat tuollaisesta suhteesta?
Nyt oikeesti. Yli nelikymppinen mies elää 16-vuotiaan koulupudokkaan elämää ja sinä siedät sitä koska?? Mietihän, mitä haluat elämältäsi? Jos nyt se, että haluaisit iltapäiväkävelylle poikaystävän kanssa on liikaa, niin mitä sitten, kun alat haluta oikeita aikuisten asioita? Vaikka vierailla ystävien luona? Käydä yhdessä ruokakaupassa? Muuttaa yhteen ja käydä kirjoittamassa vuokrasopimus yhdessä? Haluatko lapsia? Pystyisikö poikaystäväsi osallistumaan muuhun kuin alkuunlaittamiseen? Olet kiltti, kun et halua tuomita ja ymmärrät. Minä en ymmärtäisi vaan juoksisin kovaa toiseen suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei pysty töihin? Onko siis masentunut vai mikä mättää? Siihen pitää hakea apua. Jos voi henkisesti huonosti ei ratkaisu ole viettää öitä ruudun ääressä ja nukkua koko päivänvalon ajan ohi. Eikö mies harrasta liikuntaa? Tapaa kavereitaan? Käy vaikka livenä jääkiekkopeleissä? Mitä sinä saat tuollaisesta suhteesta?
No onhan mies laiskuuteen taipuvainen ja on ollut myös joskus minun ikäisenä masentunutkin ja eristäytynyt vähäksi aikaa yhteiskunnasta, mutta selätti nuo onneksi. On hänellä paljonkin kavereita ja tuttuja. On sosiaalinen ja puhelias tyyppi, käy salilla 4 krt viikossa. Terävä mieli ja tuntee itsensä hyvin.
Olen monta kertaa -ja varsinkin suhteen alussa- noin vuoden seurustelun jälkeen, yritin tsempata ja kysellä, että mitä hän haluaisi tehdä elämällään. Etsin netistä kouluihin ideoita ( hänellä on muuten ammattikoulusta paperit), erilaisia työpaikkoja, mutta mies ahdistui noista ehdotuksista ja usein tuli hirveä riita sitten niistä.
Lopulta hyväksyin tuon, enkä ketään haluakaan väkisin muuttaa tai pakottaa miksikään, joten annoin olla. Toivoin silti, että osaisi jotenkin ottaa huomioon sen toisen osapuolen tässä asiassa. Tuntuu siltä, että tämä suhde junnaa paikallaan. Kaikkeni oon tehnyt ja sanonut, mutta ei auta.
Ap
Ei helkutti.. melkeen kun mun elämästä kirjoitettu, mutta mun mies on onneks ollut vasta kuukausia ilman töitä eikä hae tai edes yritä saada töitä. Miehet usein parisuhteessa vajoavat alemmalle tasolle kuin lapset. Ja mulla on tän kanssa vielä lapsia :$.
Juokse karkuun kun vielä pääset on oikea neuvoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olin nuori ja taiteilijamielinen, kun ihastuin itseäni 14v vanhempaan elämäntapataiteilijaan. Mitään taidetta hän ei toki tehnyt, vaan taiteellisuus ilmeni boheemina asenteena työntekoa, kotitöitä, rahaa, rutiineita ja kaikkea tylsää kohtaan. Hän oli älykäs, komea, ihana, ja rakastuin täysillä.
Kesti viisi vuotta, rakkaus ei loppunut mutta arki ja unelmat tuli vastaan. En sittenkään ollut aivan yhtä taiteilijahenkinen kuin hän. Halusin työn, perheen, oman kodin, luotettavuutta, turvallisia tavallisia asioita. Kasvoin kai aikuiseksi ja muutuin, olin varma että hänkin muuttuu, hänestä tulee vielä joskus ihana isä lapsilleni.. kunnes sitten havahduin ettei hän tule muuttumaan eikä edes kaipaa muutosta.
Ero oli kauhea ja podin sitä kaksi vuotta.
Nyt on lapset toisen miehen kanssa, ja olen niin kiitollinen etten päätynyt perhe-elämään tuon elämäni rakkauden kanssa aikoinaan.
Jokaisella on oma tilanne, mutta tässä tällainen keski-ikäisen tädin muistelo kun tuli niin oma nuoruus mieleen tästä.
Vierailija kirjoitti:
Nyt oikeesti. Yli nelikymppinen mies elää 16-vuotiaan koulupudokkaan elämää ja sinä siedät sitä koska?? Mietihän, mitä haluat elämältäsi? Jos nyt se, että haluaisit iltapäiväkävelylle poikaystävän kanssa on liikaa, niin mitä sitten, kun alat haluta oikeita aikuisten asioita? Vaikka vierailla ystävien luona? Käydä yhdessä ruokakaupassa? Muuttaa yhteen ja käydä kirjoittamassa vuokrasopimus yhdessä? Haluatko lapsia? Pystyisikö poikaystäväsi osallistumaan muuhun kuin alkuunlaittamiseen? Olet kiltti, kun et halua tuomita ja ymmärrät. Minä en ymmärtäisi vaan juoksisin kovaa toiseen suuntaan.
Kaikki mitä juuri kirjoitit, on tullut minunkin suusta useaan kertaan. Olen monta kertaa miettinyt itsekseni ja sanonut ääneen hänelle, että ei kukaan itseään kunnioittava nainen katselisi tällaista. Olen myös ottanut esille tuon, että elää kuin 15- vuotias kakara, joka ahdistuu, kun vähän vaaditaan jotakin. Eli riidat on intensiivisiä, enkä koe olevani mikään ovimatto. Kyllä me ruokakaupassa yhdessä käydään, ja yhteenmuutosta puhuin muutama vuosi sitten, mutta mies ei siihen suostunut. Silloin se särki sydämeni, mutta näin tarkemmin ja jälkeen päin ajateltuna parempi niin, ettei vielä muutettu. Olen silti toivonut parannusta, antanut ymmärrystä ja ajatellut, että kyllä se tästä, kun aika kuluu. Mutta sama homma vaan jatkuu.
Nyt tuli muuten viesti häneltä. Sanoo, että ei saanut kunnolla unta, kun naapurit teki muuttoa. Pyysi minua nyt lähtemään hänen kanssaan ulos ja salille.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Provo. Eihän KUKAAN 25-vuotias olisi vapaaehtoisesti 40-vuotiaan työttömän kanssa.
No, minä ainakin olin aikoinaan.
Aktiivimalli. Kohta on kuntouttavassa työtoiminnassa aamulla klo 9.00 pajatyössä. Urapolkukin laaditaan. Jälkiseurantaakin on. Kyllä se siitä.
Vierailija kirjoitti:
Aktiivimalli. Kohta on kuntouttavassa työtoiminnassa aamulla klo 9.00 pajatyössä. Urapolkukin laaditaan. Jälkiseurantaakin on. Kyllä se siitä.
Joka lusmun unelma. 😁
Alue: Aihe vapaa
Et ylireagoi. Hauku kunnolla ja ota ero tuosta surkimuksesta.