Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulla ilkeitä ystäviä?
19.10.2018 |
Missä vaiheessa havahduit ystävän ikävään käytökseen? Otitko etäisyyttä?
Kommentit (11)
Ilkeät ihmiset heivataan jo tutustumisvaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa, kun kerroin pahoittaneeni mieleni siitä, ettei hän osoittanut mitään empatiaa yhdessä asiassa minua kohtaan, tiesi kyllä asian arkuuden minulle, mutta kohautti vain olkiaan. Ja hän ilmoitti ettei hänen tarvitse ja kertoi että meidän ystävyys oli siinä.
Siinä vaiheessa, kun kerroin haaveestani (ja kerroin että en ole vielä tätä kellekään sanonut, koska en ole saanut tukea haaveiluuni menneisyydessä, että vähän pelkään puhua niistä ääneen). Tämä kaveri alkoi sättiä minua siitä että haaveeni on naurettava perheelliselle ihmiselle ja että olen ihan typerä. Kun sitten yritin saada tukea kolmannelta osapuolelta, että olenko minä nyt todella loukkaantunut turhasta, hän vastasi vain ettei jaksa minun draamailujani. Se siitä sitten.
Siinä vaiheessa, kun kaverin mies lähenteli minua baarissa ja ehdotteli seksiä, ja kun mies sai tunnontuskia ja laittoi kaikki minun syykseni . Sen jälkeen kolme ystävääni käänsi selkänsä minulle.
Oikeastaan en tiedä, onko minulla koskaan ystäviä ollutkaan.
Ei varmaan.
Kivikissa, tuhoat ”ystävyys”suhteesi ihan itse.
Muutama sellainen tuttu on ollut, jotka tulleet kotiini arvosteluasenteella. ”Miksi te annatte koiran olla sohvalla?” yms. Sellaisille ei tule kutsua uudestaan, enkä sellaisiin kehitä ystävyyttä.
Jos joku on kovin ilkeä, röyhkeä tai huonokäytöksinen, miksi ihmeessä pitäisin sellaista ihmistä ystävänäni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa, kun kerroin pahoittaneeni mieleni siitä, ettei hän osoittanut mitään empatiaa yhdessä asiassa minua kohtaan, tiesi kyllä asian arkuuden minulle, mutta kohautti vain olkiaan. Ja hän ilmoitti ettei hänen tarvitse ja kertoi että meidän ystävyys oli siinä.
Siinä vaiheessa, kun kerroin haaveestani (ja kerroin että en ole vielä tätä kellekään sanonut, koska en ole saanut tukea haaveiluuni menneisyydessä, että vähän pelkään puhua niistä ääneen). Tämä kaveri alkoi sättiä minua siitä että haaveeni on naurettava perheelliselle ihmiselle ja että olen ihan typerä. Kun sitten yritin saada tukea kolmannelta osapuolelta, että olenko minä nyt todella loukkaantunut turhasta, hän vastasi vain ettei jaksa minun draamailujani. Se siitä sitten.
Siinä vaiheessa, kun kaverin mies lähenteli minua baarissa ja ehdotteli seksiä, ja kun mies sai tunnontuskia ja laittoi kaikki minun syykseni . Sen jälkeen kolme ystävääni käänsi selkänsä minulle.
Oikeastaan en tiedä, onko minulla koskaan ystäviä ollutkaan.
Ei varmaan.
Kivikissa, tuhoat ”ystävyys”suhteesi ihan itse.
Minä en ole se, joksi minua luulet. Ja nämä tapahtumat on tapahtuneet viidentoista vuoden aikana, ei peräjälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutama sellainen tuttu on ollut, jotka tulleet kotiini arvosteluasenteella. ”Miksi te annatte koiran olla sohvalla?” yms. Sellaisille ei tule kutsua uudestaan, enkä sellaisiin kehitä ystävyyttä.
No miksi annatte?
Mulla ei ole ystäviä.
Minulla on lähinnä liuta tuttavia ja hyvänpäivän tuttuja, mutta en laske tällä hetkellä ketään ystäväksi. Ystävät ottavat itsekin oma-aloitteisesti yhteyttä. Vastavuoroisuus päättyi kun asuin heihin nähden liian kaukana (10-15km välimatka) joten anti olla sitten. Ei kiinnosta enää. Näiin pääsee helpommalla. Riittää kun tuo puoliso tuossa on enemmän kuin ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole. Ilkeys, kieroilu ja epärehellisyys johtaa tapauskohtaisesti joko tuttavuustasolle tai kokonaan pois mun elämästäni.
Pahan puhuminen muista on hyvä ystävyysmittari. En ikinä päästä lähelleni ketään, joka jatkuvasti haukkuu muita ja juoruilee ilkeästi. Toinen on uhriutuminen. Jos tuttavan elämä on pelkkää muiden aiheuttamaa epäreiluutta, niin kannattaa pysyä kaukana. Noista ihmistyypeistä ei ole luvassa mitään hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Ilkeys, kieroilu ja epärehellisyys johtaa tapauskohtaisesti joko tuttavuustasolle tai kokonaan pois mun elämästäni.
Pahan puhuminen muista on hyvä ystävyysmittari. En ikinä päästä lähelleni ketään, joka jatkuvasti haukkuu muita ja juoruilee ilkeästi. Toinen on uhriutuminen. Jos tuttavan elämä on pelkkää muiden aiheuttamaa epäreiluutta, niin kannattaa pysyä kaukana. Noista ihmistyypeistä ei ole luvassa mitään hyvää.
en pidä sanasta uhriutuminen.
Sitä viljellään joka puolella ja väärin.
Sen tarkoitus on nolata vääryyttä kärsinyt ihminen ja tukkia tämän suu.
Onhan se niin vaivalloista ja tylsää esim. kuunnella vakavasti sairastuneen hätää.
Kivempaa bilettää iloisten tyyppien kanssa.
Mutta epäonni voi osua omaan nilkkaan.
Silloin sinä olet se tylsä uhriutuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole, mulla on ihania ystäviä, ilkeät on lempattu heti kun ilkeys tai vittumainen luonne on käynyt selväksi.
Siinä vaiheessa, kun kerroin pahoittaneeni mieleni siitä, ettei hän osoittanut mitään empatiaa yhdessä asiassa minua kohtaan, tiesi kyllä asian arkuuden minulle, mutta kohautti vain olkiaan. Ja hän ilmoitti ettei hänen tarvitse ja kertoi että meidän ystävyys oli siinä.
Siinä vaiheessa, kun kerroin haaveestani (ja kerroin että en ole vielä tätä kellekään sanonut, koska en ole saanut tukea haaveiluuni menneisyydessä, että vähän pelkään puhua niistä ääneen). Tämä kaveri alkoi sättiä minua siitä että haaveeni on naurettava perheelliselle ihmiselle ja että olen ihan typerä. Kun sitten yritin saada tukea kolmannelta osapuolelta, että olenko minä nyt todella loukkaantunut turhasta, hän vastasi vain ettei jaksa minun draamailujani. Se siitä sitten.
Siinä vaiheessa, kun kaverin mies lähenteli minua baarissa ja ehdotteli seksiä, ja kun mies sai tunnontuskia ja laittoi kaikki minun syykseni . Sen jälkeen kolme ystävääni käänsi selkänsä minulle.
Oikeastaan en tiedä, onko minulla koskaan ystäviä ollutkaan.
Ei varmaan.