Nykymies.

Eli ihana mies siis.Oma ukko on luuseri. Jättelee laskut maksamatta ja antaa mennä perintään.Yhden ison laskun maksoin jo häneltä ja toisestakin sanoi,että me hoidetaan.Olis kysynyt apua,kun asia oli vielä pieni.Surettaa meidän lapsien puolesta.Muutenkin paska isä,jota ei paljon nappaa,aina rahat loppu,ei minkäänlaista arvostusta mulle,joka aina hoidan yksin kaiken ja olen vastuussa kaikesta.Sitten vielä pettää.Ihanaa,kun on tuollaisiakin.Mistä teitä saa???

Minä olen sitten nykystandardien mukainen nainen :D

Ihmettelen vaan sitä, että miksi kukaan haluaa parisuhteen? Mihin enää kaipaa toista, kun edessä on kompromisseja. Mitä se toinen tuo pyötään. Ymmärrän nyt että jotkut ovat parisuhteessa saadakseen vakituista seksiä, ehkä hyvääkin sellaista, mutta minusta hinta on järjetön.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen nykystandardien mukainen mies. Osaan perinteiset miestentyöt, sekä paljon muita vaativia ja teknisiä töitä. Olen myös kohtalaisen hyvä kokki ja kotini on aina siisti ja puhdas. Minulla on elämäni mittaisia ystävyyssuhteita ja seksiäkin saan kohtuu helposti. Olen pohtinut parisuhteen etuja ja haittoja, mutta en keksi miten elämänlaatuni voisi nousta parisuhteen ansiosta. Toki on olemassa romanttisia ajatuksia täydellisestä parisuhteesta, mutta todellisuudessa tätä ei ole.

Itse koen olevani myös monin tavoin "nykystandardien muakinen" mies. Tosin kuin sinä Ap, niin minä, jotenkin kaipaan tai haaveksin kumppanin löytämisestä. Uskon ja otaksun, että yksi syy, miksi voisin olla verraten hyvä kumppani on se, että minun ei ole pakko olla kenenkään kanssa yhdessä, vaan osaan nauttia ja iloita -yksinkertaistaen- sinkkuna elämisestäni, ilman kumppaniakin.. -Joskus olen jopa ajatellut pienessä mielessäni, että onko "itsenäisyyteni" jopa syy siihen, miksi olen elänyt ja pysynyt niin kauan sinkkuna.

Tässä on se ongelma tai haaste, että sitä ikäänkuin kuvittelee ja uskottelee mielessään tietävänsä, mitä toinen (mahdllienn kumppani) on, tai voisi olla.

Sen sijaan, että osaisi ja musitaisi ajatella, että toinen voi olla paljon myös -hyvässä ja pahassa -sellaista, mitä en juuri nyt pysty tai kykene nimeämään tai muutoin ilmaisemaan.

En minä ainakaan koe tai tunne, että minut itseni voitaisiin vain purkaa ja kirjata osina paperille ja sanoa, että tuollainen olet. tai tällainen on n n. Tätä vaikeuttaa jo se, että ihmiset ymmärtävät eri asiat erilailla.

Esimerkiksi mitä on kohtuullinen alkoholin käyttö? - Toiselle se on noin yhdestä tai kolmeen annosta alkoholia sisältävääjuomaa (lasi tai kaksi viiniä tai pullo tai kaksi keskiolutta) vurokauden aikana päivittäin. - Joillekin se on pari annosta alkoholia viikossa. ( 1 Saunaolut viikolla, ehkä pari viikonloppuna ja viiniä joskus juhlissa). Entä mitä on aktiivinen liikunnan harrastaminen? - Toiselle se on kaksi tai kolme kertaa kuntosalilla käymistä ja satunnaista lenkkeilyä. - Toinen taas mieltää, että aktiiviseen liikuntaan kuuluu myös liikuntaa tukeva ruokavalion noudattaminen, säännöllistä ja päivittäsitä lenkkeilyä, viikottaiset kuntosalilla käynnit ja/ tai mahdollsiesti toimiminen aktiiviesti jossain urheiluseurassa, jota kautta viikon aikana useampana päivänä tapahtuvat treenit, kisa ja ottelu matkat....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen nykystandardien mukainen mies. Osaan perinteiset miestentyöt, sekä paljon muita vaativia ja teknisiä töitä. Olen myös kohtalaisen hyvä kokki ja kotini on aina siisti ja puhdas. Minulla on elämäni mittaisia ystävyyssuhteita ja seksiäkin saan kohtuu helposti. Olen pohtinut parisuhteen etuja ja haittoja, mutta en keksi miten elämänlaatuni voisi nousta parisuhteen ansiosta. Toki on olemassa romanttisia ajatuksia täydellisestä parisuhteesta, mutta todellisuudessa tätä ei ole.

Itse koen olevani myös monin tavoin "nykystandardien muakinen" mies. Tosin kuin sinä Ap, niin minä, jotenkin kaipaan tai haaveksin kumppanin löytämisestä. Uskon ja otaksun, että yksi syy, miksi voisin olla verraten hyvä kumppani on se, että minun ei ole pakko olla kenenkään kanssa yhdessä, vaan osaan nauttia ja iloita -yksinkertaistaen- sinkkuna elämisestäni, ilman kumppaniakin.. -Joskus olen jopa ajatellut pienessä mielessäni, että onko "itsenäisyyteni" jopa syy siihen, miksi olen elänyt ja pysynyt niin kauan sinkkuna.

Tässä on se ongelma tai haaste, että sitä ikäänkuin kuvittelee ja uskottelee mielessään tietävänsä, mitä toinen (mahdllienn kumppani) on, tai voisi olla.

Sen sijaan, että osaisi ja musitaisi ajatella, että toinen voi olla paljon myös -hyvässä ja pahassa -sellaista, mitä en juuri nyt pysty tai kykene nimeämään tai muutoin ilmaisemaan.

En minä ainakaan koe tai tunne, että minut itseni voitaisiin vain purkaa ja kirjata osina paperille ja sanoa, että tuollainen olet. tai tällainen on n n. Tätä vaikeuttaa jo se, että ihmiset ymmärtävät eri asiat erilailla.

Esimerkiksi mitä on kohtuullinen alkoholin käyttö? - Toiselle se on noin yhdestä tai kolmeen annosta alkoholia sisältävääjuomaa (lasi tai kaksi viiniä tai pullo tai kaksi keskiolutta) vurokauden aikana päivittäin. - Joillekin se on pari annosta alkoholia viikossa. ( 1 Saunaolut viikolla, ehkä pari viikonloppuna ja viiniä joskus juhlissa). Entä mitä on aktiivinen liikunnan harrastaminen? - Toiselle se on kaksi tai kolme kertaa kuntosalilla käymistä ja satunnaista lenkkeilyä. - Toinen taas mieltää, että aktiiviseen liikuntaan kuuluu myös liikuntaa tukeva ruokavalion noudattaminen, säännöllistä ja päivittäsitä lenkkeilyä, viikottaiset kuntosalilla käynnit ja/ tai mahdollsiesti toimiminen aktiiviesti jossain urheiluseurassa, jota kautta viikon aikana useampana päivänä tapahtuvat treenit, kisa ja ottelu matkat....

En kiistä sitä, että kaipaan parisuhdetta. En vain usko että se toisi enemmän positiivisia asioita kuin negatiivisia. Tämä johtuu juuri tästä itsenäisyydestä ja kyvystä nauttia asioista myös yksin. Kompromissit on vääjämätön tosiasia mitä suhde tuo eteensä. Se on selvää, että kumppaninvalinta on äärimmäisen tärkeää oli tilanne mikä tahansa.