Adoptiovanhemmat kohteli kuin ****** enkä pääsee siitä yli

Muista että annat ainakin itsellesi luvan käydä ne tunteet läpi. Jos sinua on kohdeltu huonosti, niin et "valita turhasta" tms. Tai sinun ei tarvitse tuntea että vain siksi kun sinut on adoptoitu, niin se on niin valtava laupeudentyö että sitten saa kohdella kuin vierasta sikaa. Päinvastoin, adoptiovanhemman pitäisi olla vielä keskittyneempi tehtäväänsä.

Joten ole vihainen ja raivona, anna tulla. Mutta jossain vaiheessa päästä niistä tunteista irti. Ettei ne ala kiertää kehää. Otat katseen tulevaisuuteen. Mitä siellä tapahtuu ja miten voisit olla paras mahdollinen ihminen itsellesi? Negatiivisuus vie sieltä mahdollisuuksia ja positiivisuus itseesi avaa niitä. Menneitä ei tarvitse hyväksyä tai anteeksi antaa, mutta mene eteenpäin ja muista että olet tärkeä, arvokas ihminen joka ansaitsee olla onnellinen.

Onneksi sun isä ja äiti kohteli sua hyvin! Ajattele, ne rakasti sua enemmän kuin ketään, ei koskaan ilkeää sanaa tai pahaa tekoa. Palaa heidän luokseen, koska hehän rakastavat sinua enemmän kuin ketään mututa ja näyttivät sen antamalla sinut pois.

Ehkä vertaistuki voisi auttaa? Adoptoituja on muitakin, eikä heillä kaikilla ole ollut vain myönteisiä kokemuksia. Adoptioon liittyy parhaimmillaankin asioita, mitä tavanomaisiin perhesuhteisiin ei liity, esim. kaksien vanhempien lapsena oleminen sekä biologisen perheen ja suvun menetys - nämä aiheuttavat psyykkistä asioiden läpikäymistä, siinä voi auttaa muut saman asian kokeneet. Ainakin tiedän monia, jotka ovat saaneet vertaisten kokemuksia kuunnellen ja asioita jakaen itselleen eväitä asioiden käsittelemiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Onneksi sun isä ja äiti kohteli sua hyvin! Ajattele, ne rakasti sua enemmän kuin ketään, ei koskaan ilkeää sanaa tai pahaa tekoa. Palaa heidän luokseen, koska hehän rakastavat sinua enemmän kuin ketään mututa ja näyttivät sen antamalla sinut pois.

Tai esimerkiksi kuolivat, äiti oli 12-vuotias tai lapsi olisi joutunut prostituutioon tai köyhä... Mutta juttusi on ihan urpo muutenkin. Olet varmaan just niitä ihmisiä joiden mielestä koiria voi potkia koska syödäänhän niitä kiinassakin ja maahan voi heittää roskaa kun tekeehän niin muutkin.

Kasva aikuiseksi.

Oletko ap minkä ikäinen?

Niin, oletko varma ettet saisi joidenkin järjestöjen kautta helpommin terapiaa tms, kun olet adoptoitu? Lisäksi se voi painaa statuksessa ihan perusterveydenhuollon puolella, käsittääkseni nykyään ymmärretään että ihan vakaissa ja rakastavissakin perheissä olleilla adoptiolapsilla voi olla raskaita taakkoja sieltä ihan varhaislapsuudesta.

Aika niukasti terapiaa saa. Itse kun annoin lapseni adoptioon sain puoli vuotta käydä 2-3 kertaa kuukaudessa juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Tsemppiä ap.

No esimerkiksi Pelastakaa Lapset ry:n kautta saa kyllä terapiapalveluja, mutta ne ovat maksullisia siinä missä muukin terapia. Facebookista löytyy aikuisille adoptoiduille vertaisryhmiä, lisäksi on Aikuiset adoptoidut ry (joka on yhdistymässä Adoptioperheet ry:een). Kansainvälisesti adoptoiduille on oma yhdistyksensä, jos se on vielä toiminnassa. 

Kummallista, että adoptoida kokevat huonoa kohtelua, vaikka on erittäin vaikeaa saada adoptiolasta.

Läheisin kaverini aviomiehineen ei saanut adoptiolasta, vaikka olivat jonossa yli 10 vuotta.

Ilmeisesti pitää olla valmis ottamaan vastaa sairas lapsi, niin saa helpommin.

No ehkä niitä mahdollisia adoptiovanhempia on vaikea seuloa, ja toisekseen muutenkin monilla adoptiovanhemmilla on omat lapsettomuustraumansa käsiteltävänä tai muuten vaan ei osata ja kyetä rakentamaan turvallista kiintymyssuhdetta lapseen. Näitä kykyjä voi ehkä fiksu ihminen tuoda sanallisesti esille, mutta arkea adoptiolapsen kanssa voi olla vaikea mieltää etukäteen, ei se aina olekaan niin onnellista ja vaivatonta kuin etukäteen kuvittelee eikä sitten vanhemmat kykenekään keskittymään riittävästi lapseensa. Ja onhan niitä ollut kaiken maailman juoppojakin adoptoitujen (adoptio)vanhempina).  Osa adoptiovanhemmista ei tunnetasolla pysty eläytymään adoptoidun lapsen menetyksiin eikä tukemaan lasta omassa kehityksessään, vaikka pitäisi ja vaikka siihen olisi etukäteen ollut hyvä tahto. 

Vierailija kirjoitti:

Onneksi sun isä ja äiti kohteli sua hyvin! Ajattele, ne rakasti sua enemmän kuin ketään, ei koskaan ilkeää sanaa tai pahaa tekoa. Palaa heidän luokseen, koska hehän rakastavat sinua enemmän kuin ketään mututa ja näyttivät sen antamalla sinut pois.

Mikäs sua vaivaa???