Harmittaako muita kun lapsi onnistuu jossain asiassa niin sanotaan isänsä poika/ isänsä tyttö

Mikä siinä harmittaa? Tuohan on kehu. Tarkoittaa vaan että on perinyt nuo hyvät ominaisuutensa tai kiinnostuksen asiaan vanhemmiltaan. Toki monessa asiassa harjoittelu on kuitenkin pääasiassa. Mä saatan sanoa pelkästä harjoittelustanin se " äidin poika", esim. kun poika lähtee juoksulenkille samoin kuin äitinsä.

Kyllähän noin saatetan sanoa myös huonoista asioista. Esim jos isä on alkoholisti ja pojalle/tytöllekin alkoholi maistuu niin voidaan huokaista että isäänsä tullut tms

No ei harmita. Piti oikein miettiä että mikä tässä pitäis harmittaa.

Ei harmita, jos on asiassa kuten isänsä niin sitten se on. Joissakin asioissa tulevat minuun ja joissakin isäänsä, ei me kilpailla. Esim. esikoinen (tyttö) on isänsä tavoin urheilullinen ja keskimmäinen (tyttö) taas on kovin mun kaltainen mitä tulee kouluun, pärjää just samoissa aineissa kuin minä. Kuopus (poika) on vielä pieni eikä juuri harrasta eikä ole koulussa, mutta näyttäis olevan kovasti kiinnostunut jääkiekosta kuten isänsä.

Ei harmita, mutta itse emme omille lapsillemme noin sano, vaan viestimme että heidän saavutukset ovat ihan omiaan. Oman ahkeruuden ja lahjakkuuden ansiota.

Joskus isovanhemmat tekevät tuota meidän lapsille, mutta itse ajattelen sen enemmän sellaisena vaan, että halutaan nähdä siinä vanhemmassa ja lapsessa yhteistä - oli se sitten totta tai ei.

Tosin nyt tuli mieleen, että melko helposti noissa käy niin, että opetetaan jo pienestä pitäen, että isältä periytyy älykkyys, kiinnostus kirjoihin tai matematiikkaan - minäkin aikoinaan olen kirjoittanut miestäni paremmin matematiikassa, mutta niin vaan pojan laskutaito on isältä peritty anopin mukaan. Nyt kun tuota aloin ajattelemaan, niin oikein jo ärsyttää tytön puolesta joka ei siis vielä ole kouluiässä. Varmaan on sitten perinyt kauniin käsialan äidiltään :D

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä harmittaa? Tuohan on kehu. Tarkoittaa vaan että on perinyt nuo hyvät ominaisuutensa tai kiinnostuksen asiaan vanhemmiltaan. Toki monessa asiassa harjoittelu on kuitenkin pääasiassa. Mä saatan sanoa pelkästä harjoittelustanin se " äidin poika", esim. kun poika lähtee juoksulenkille samoin kuin äitinsä.

No eihän tuo varsinaisesti (pilkkua viilaten) kehu ole sille lapselle.. vaan vanhemmalle. Eli tavallaan se mitä lapsi tekee hyvin käännetään vanhemmalta saaduksi, eikä ihan itse saavutettuja.

Mutta toki sitä käytetään, kun halutaan osoittaa ylpeyttä lapsesta ja korostaa yhteisiä juttuja hänen kanssaan.

Mutta eihän se lapsi sitä välttämättä kehuna ota.