Lue keskustelun säännöt.
Työttömien kohtelu
18.10.2018 |
Tasa-arvo on nyky-yhteiskunnassa lähinnä poliittinen lyömäase, jonka avulla itse asiassa vain eriarvoistetaan ihmisiä sen sijaan, että pyrittäisiin saattamaan ihmiset keskenään yhdenvertaiseen asemaan. Lähtökohtaisestihan ihmiset eivät ole tasa-arvoisia. Toiset ovat esimerkiksi johtajia ja toiset työläisiä. Eihän tätä rakenteellista eriarvoisuutta voi edes poistaa ilman radikaaleja toimenpiteitä.
Tosin ongelma on yritetty ratkaista ovelasti puhumalla mahdollisuuksien tasa-arvosta mikä tarkoittaa sitä, että jokaisella pitäisi olla mahdollisuus päästä johtajaksi. Nyt vain jokainen täysijärkinen oivaltaa, ettei tämä ole käytännössä mahdollista, koska ei yhteiskunta sillä tavalla toimi, että kaikki olisivat johtajia. Tai ei siis niinkään, että jokaisella olisi edes mahdollisuus päästä johtajaksi.
Toki poliittisesti voidaan säätää laki, jonka mukaan kaikkien kansalaisten kuuluu päästä johtajaksi. Ei tähän ole mitään sen suurempaa estettä kuin sillekään, että säädetään vaikkapa sukupuolineutraali avioliittolaki. Toimenpide edellyttää vain ja ainoastaan yhteiskunnan uudenlaista organisoimista, uudenlaista tehtävien jakoa. Uudenlaista tapaa ajatella ja nähdä maailman kulku.
Lyömäaseeksi tasa-arvopolitiikka muuttuu silloin, kun tasa-arvon nimissä ryhdytään ajamaan jonkin yksittäisen ryhmän etua siten, että politiikka johtaa erilaisiin suosimiskäytäntöihin.
Yksi räikeimpiä yhteiskunnallisia epätasa-arvoisuuksia on työttömän kohtelu. Työttömiähän ei pidetä edes kansalaisina, vaan heistä jopa puhutaan syrjäytyneinä, jonakin yhteiskuntaan kuulumattomana epäsuotavana joukkona, jota ei pitäisi olla edes olemassa. Kaiken lisäksi työttömiä voi julkisesti mustamaalata. Heistä saa vapaasti esittää jos jonkinlaisia leimaavia piirteitä, joiden tuloksena on syntynyt kuva työttömästä laiskana, viinaa väärin käyttävänä, yhteiskunnan verovaroilla elävänä työnvieroksujana.
Ei päivää, ettei mediassa rieku joku yrittäjä meuhkaamassa, miten moni työtön on kieltäytynyt hänen ruhtinaallisen hyväksi määrittelemästään työtarjouksesta. Jopa tutkijat levittävät legendaa työttömien mukavasta elämästä sosiaalisten tulonsiirtojen varassa. Sitten meillä on ministeri, jolla on missio pakkotyöstä.
Pakkotyö tosin kuulostaa siksi pahalta, että muodollisesti sivistynyt ihminen puhuu mieluummin työttömän aktivoimisesta. Mutta miksi vain työtön pitää aktivoida? Eihän työttömyys suinkaan ole työttömän aiheuttama ilmiö, vaan nimenomaan työnantajan passiivisuuden luoma ilmiö. Siksi aktivoinninkin pitäisi koskea vain työnantajaa. Lähinnä organisaation johtoa. Siksi pitäisi puhua pakkotyöllistämisestä tai työnantajan aktivoimisesta pikemmin kuin pakkotyöstä.
Työvoimatoimistojen asiakkaina pitäisi olla organisaatioiden johtajat eivätkä suinkaan työttömät. Samoin organisaatioiden palkitsemiskäytäntöjen pitäisi perustua työllistämiseen. Ainakin niin kauan kuin yhteiskunnat perustuvat kapitalistiselle työn tekemiselle.
Sosiaalisten tulonsiirtojen väitetään passivoivan työttömiä. Sen sijaan yritysten saamat verohelpotukset ja yritystuet eivät jostakin merkillisestä syystä passivoi yritystä, vaan niitä jaetaan juuri yritystoiminnan vilkastuttamiseksi. Siksi tasa-arvo vaatii, että asiat nähdään oikein ja tasapuolisina eikä, kuten nyt, jopa täysin väärinpäin käännettyinä.
Ilkka
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Tasa-arvo on nyky-yhteiskunnassa lähinnä poliittinen lyömäase, jonka avulla itse asiassa vain eriarvoistetaan ihmisiä sen sijaan, että pyrittäisiin saattamaan ihmiset keskenään yhdenvertaiseen asemaan. Lähtökohtaisestihan ihmiset eivät ole tasa-arvoisia. Toiset ovat esimerkiksi johtajia ja toiset työläisiä. Eihän tätä rakenteellista eriarvoisuutta voi edes poistaa ilman radikaaleja toimenpiteitä.
Tosin ongelma on yritetty ratkaista ovelasti puhumalla mahdollisuuksien tasa-arvosta mikä tarkoittaa sitä, että jokaisella pitäisi olla mahdollisuus päästä johtajaksi. Nyt vain jokainen täysijärkinen oivaltaa, ettei tämä ole käytännössä mahdollista, koska ei yhteiskunta sillä tavalla toimi, että kaikki olisivat johtajia. Tai ei siis niinkään, että jokaisella olisi edes mahdollisuus päästä johtajaksi.
Toki poliittisesti voidaan säätää laki, jonka mukaan kaikkien kansalaisten kuuluu päästä johtajaksi. Ei tähän ole mitään sen suurempaa estettä kuin sillekään, että säädetään vaikkapa sukupuolineutraali avioliittolaki. Toimenpide edellyttää vain ja ainoastaan yhteiskunnan uudenlaista organisoimista, uudenlaista tehtävien jakoa. Uudenlaista tapaa ajatella ja nähdä maailman kulku.
Lyömäaseeksi tasa-arvopolitiikka muuttuu silloin, kun tasa-arvon nimissä ryhdytään ajamaan jonkin yksittäisen ryhmän etua siten, että politiikka johtaa erilaisiin suosimiskäytäntöihin.
Yksi räikeimpiä yhteiskunnallisia epätasa-arvoisuuksia on työttömän kohtelu. Työttömiähän ei pidetä edes kansalaisina, vaan heistä jopa puhutaan syrjäytyneinä, jonakin yhteiskuntaan kuulumattomana epäsuotavana joukkona, jota ei pitäisi olla edes olemassa. Kaiken lisäksi työttömiä voi julkisesti mustamaalata. Heistä saa vapaasti esittää jos jonkinlaisia leimaavia piirteitä, joiden tuloksena on syntynyt kuva työttömästä laiskana, viinaa väärin käyttävänä, yhteiskunnan verovaroilla elävänä työnvieroksujana.
Ei päivää, ettei mediassa rieku joku yrittäjä meuhkaamassa, miten moni työtön on kieltäytynyt hänen ruhtinaallisen hyväksi määrittelemästään työtarjouksesta. Jopa tutkijat levittävät legendaa työttömien mukavasta elämästä sosiaalisten tulonsiirtojen varassa. Sitten meillä on ministeri, jolla on missio pakkotyöstä.
Pakkotyö tosin kuulostaa siksi pahalta, että muodollisesti sivistynyt ihminen puhuu mieluummin työttömän aktivoimisesta. Mutta miksi vain työtön pitää aktivoida? Eihän työttömyys suinkaan ole työttömän aiheuttama ilmiö, vaan nimenomaan työnantajan passiivisuuden luoma ilmiö. Siksi aktivoinninkin pitäisi koskea vain työnantajaa. Lähinnä organisaation johtoa. Siksi pitäisi puhua pakkotyöllistämisestä tai työnantajan aktivoimisesta pikemmin kuin pakkotyöstä.
Työvoimatoimistojen asiakkaina pitäisi olla organisaatioiden johtajat eivätkä suinkaan työttömät. Samoin organisaatioiden palkitsemiskäytäntöjen pitäisi perustua työllistämiseen. Ainakin niin kauan kuin yhteiskunnat perustuvat kapitalistiselle työn tekemiselle.
Sosiaalisten tulonsiirtojen väitetään passivoivan työttömiä. Sen sijaan yritysten saamat verohelpotukset ja yritystuet eivät jostakin merkillisestä syystä passivoi yritystä, vaan niitä jaetaan juuri yritystoiminnan vilkastuttamiseksi. Siksi tasa-arvo vaatii, että asiat nähdään oikein ja tasapuolisina eikä, kuten nyt, jopa täysin väärinpäin käännettyinä.
Ilkka
Hyvä ja asiallinen kirjoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se aika karmea kohtalo työttömälle saada rahaa, vaikka ei tee yhtään mitään. Harvassa maassa on näin järkyttävää mallia.
Useat yritykset pyörivät ainakin osittain yhteiskunnalta saatujen tukien varassa. Kun katsoo minkä verran yritykset maksavat veroja Suomeen, niin saama puolelle jäävät. Ja todellakin monet yritykset tuudittautuvat siihen, että tukia tulee joka suunnalta, koska muuten pistetään yritys pakettiin ja siirrytään seuraavalle lypsypaikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiennytkään, että työttömät eivät saa äänestää. Miksi eduskunta ei ole puuttunut tähän epäkohtaan lainkaan?
Vierailija kirjoitti:
Onhan se aika karmea kohtalo työttömälle saada rahaa, vaikka ei tee yhtään mitään. Harvassa maassa on näin järkyttävää mallia.
Kuules vartsupihviläinen, väitän että suurin osa tekisi ihan mieluusti reiluja palkkatöitä oikeilla ehdoilla, mutta kyykkyhyppelyt eivät ketään innsåosta, jos ei ole aitoa palkanmaksutahtoa tai työllistämistä normaalin ehdoin. Mene itse hyppimään 9 € päivässä tai laita vaikka pihvi lindström tekemään niin! Ei varmasti mene, jos ei palkata! Tyyppi meuhkannut aikoinaan, jos ei saa kunnon korvauksia, ei mene töihin!! Asiallisuutta! Kusi nousee herkästi päähän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se aika karmea kohtalo työttömälle saada rahaa, vaikka ei tee yhtään mitään. Harvassa maassa on näin järkyttävää mallia.
Kuules vartsupihviläinen, väitän että suurin osa tekisi ihan mieluusti reiluja palkkatöitä oikeilla ehdoilla, mutta kyykkyhyppelyt eivät ketään innsåosta, jos ei ole aitoa palkanmaksutahtoa tai työllistämistä normaalin ehdoin. Mene itse hyppimään 9 € päivässä tai laita vaikka pihvi lindström tekemään niin! Ei varmasti mene, jos ei palkata! Tyyppi meuhkannut aikoinaan, jos ei saa kunnon korvauksia, ei mene töihin!! Asiallisuutta! Kusi nousee herkästi päähän!
Jokainen työtön voi perustaa yrityksen! Jos katsoo olevansa työkykyinen ja -haluinen, voi milloin tahansa ottaa sen riistäjän roolin ja työllistää itse itsensä. Vai kuuluuko työllistämisen ja työllistymisen riski aina muille, ei koskaan työttömälle itselleen? Silloin voi maksaa juuri niin isoa palkkaa kuin katsoo tarvitsevansa.
Äänestäminen my ass.. Kuten nähdään poliitikot voi luvata mitä vaanja hallitusneuvotteluissa takki kääntyy jos on mahis saada ihqu ministerinposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on julkisissa viroissa karsea määrä työvieroksujia, jotka. Raahautuvat duunipaikoilleen ovien taakse tekemättä mitään paitsi nautimassa kahvitaukoja ja ilmaisia lounaita. Miten kävi se byrokratian norminpurkutalkoot? Ei vain työttömiä kuritetaan?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolisoni yritti kerran siirtää tuollaista tapaamista, mutta se ei käynyt. Ja karenssia pamahti. En ymmärrä miksi siinä lapussa ylipäänsä on se kohta, että voi sopia toisen päivän jos se kerran ei käy?
Loma tai oma/puolison syntymäpäivä ja mahdollinen muu meno sinä päivänä EI ole työvoimapoliittisesti hyväksyttävä syy. Okei, mutta miksi tosiaan ei voida olla silti inhimillisiä?
kyllä voi olla myös yhden ihmisen yrityksiä, että teoriassa mahdollista kaikkien olla johtajia
tulevaisuudessa meillä on robotteja apuna
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on julkisissa viroissa karsea määrä työvieroksujia, jotka. Raahautuvat duunipaikoilleen ovien taakse tekemättä mitään paitsi nautimassa kahvitaukoja ja ilmaisia lounaita. Miten kävi se byrokratian norminpurkutalkoot? Ei vain työttömiä kuritetaan?!
Ja ne on kaikki päässeet sinne tekemättä mitään!
Miksi siis työttömät eivät tee samoin, heillähän on kokemusta ei-minkään tekemisestä.
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni yritti kerran siirtää tuollaista tapaamista, mutta se ei käynyt. Ja karenssia pamahti. En ymmärrä miksi siinä lapussa ylipäänsä on se kohta, että voi sopia toisen päivän jos se kerran ei käy?
Loma tai oma/puolison syntymäpäivä ja mahdollinen muu meno sinä päivänä EI ole työvoimapoliittisesti hyväksyttävä syy. Okei, mutta miksi tosiaan ei voida olla silti inhimillisiä?
Missä saa karenssin ennen selvityspyyntöön vastaamista eli unohtuiko taas jotain?
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni yritti kerran siirtää tuollaista tapaamista, mutta se ei käynyt. Ja karenssia pamahti. En ymmärrä miksi siinä lapussa ylipäänsä on se kohta, että voi sopia toisen päivän jos se kerran ei käy?
Loma tai oma/puolison syntymäpäivä ja mahdollinen muu meno sinä päivänä EI ole työvoimapoliittisesti hyväksyttävä syy. Okei, mutta miksi tosiaan ei voida olla silti inhimillisiä?
Jos työtön on lomalla, hän ilmoittaa työkkäriin, että ei ole ko. päivänä työmarkkinoiden käytettävissä.
No koska niillä on virkaetu ja viraltahan ei saa näitä ikuisuussaikuttelijoitakaan millään edellisellle kommentoijalle!!
Vanhakansa sanoo: ”Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee”. Vaan kun ne vanhat huonot teot vaikuttavat vieläkin minunkin elämääni, niin pakostakin tulevat ajatuksiin.
Sos.dem. Antti Rinne hokee tv:ssä viikoittain, kuinka nykyhallitus sortaa köyhiä ja eläkeläisiä. Täyttä populismia! Kataisen hallituksen valtiovarainministerinä ollessaan ei Rinne ”tikkua ristiin” pannut köyhien ja eläkeläisten puolesta. Ei ehdotellut taitetun indeksin poistoa.
SAK, jonka oppipoikia Rinnekin on, ei elinkaarensa aikana koskaan ole ollut mikään köyhien, eläkeläisten, työttömien eikä sorrettujen puolustaja.
Palkka-neuvotteluissa ei koskaan ole kuulunut SAK:n taholta, että annetaan nyt kaikille samansuuruinen korotus, ennen markoissa, nyt euroissa. Ei, aina on vaadittu vain prosenttikorotuksia.
Se on merkinnyt sitä, että kun pienipalkkaiset alat ovat saaneet 10 euroa, niin suuripalkkaiset alat ovat saaneet satoja euroja. Siinä se SAK:n tasa-arvo, jota nyt suureen ääneen vasemmisto ja vihreät hokevat.
Annettaisiin nyt kerrankin pienipalkkaisille aloille satoja euroja ja suuripalkkaisille vain se 10 euroa. SAK:ssa on suuri liuta johtajia. Epäilenpä, että heidän palkkansa ylittävät ministerien palkat.
Sos.demit, vasemmisto ja vihreät hokevat sangen usein, kuinka perustuslakia poljetaan.
Kun Lipposesta tuli pääministeri, alkoi perustuslakien poljennassa varsinainen ”rumba”. Tuli taitettu indeksi eläkeläisille, jonka ansiosta eläkeläisten palkankorotukset ovat olleet enimmäkseen 0,5–1 prosenttia, kun muut ovat saaneet 3–5 prosenttia. Minunkin eläkkeeni aluksi oli 66 prosenttia palkasta, nyt se on 40–45 prosenttia.
Täysin perustuslain vastaista oli, kun Lipponen poisti työeläkkeistä kansaneläkkeen saannin. Monet maksoivat kansaneläkettä kymmeniä vuosia eivätkä saaneet siitä penniäkään. Siinä sitä tasa-arvoa.
Perustuslain mukaista ei liene ollut sekään, kun Lipponen junaili Suomen euroon.
Prosenttimäärää en tiedä, mutta valtaosa Suomen työväestä on ahkeraa ja kunnollista. Turha on kuitenkaan kieltää, etteikö joukossa varsinkin nykypäivänä ole myös ”lusmuja”.
Hallituksen meininki ”lusmujen” erottamisen helpottamiseksi pienissä yrityksissä on mielestäni maalaisjärkinen toimenpide.
Siitä nyt SAK on tehnyt ”elämää suuremman asian”. Satoja miljoonia euroja heitetään surutta taivaan tuuliin, kun asiaan viatto-mat yritykset pistetään vaikeuksiin.
Työehtosopimuksia on allekirjoitettu, mutta paperit heitetty roskakoriin, kun niistä huolimatta lakkoillaan. Sak:laista tasa-arvoa!
”Antaas kattoo”, jos Rinne pääsee pääministeriksi, kuinka paljon työpaikat lisääntyvät ja kuinka monta kymmentä miljardia taas otetaan lisää velkaa