Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko kokenut helpon ja lähes kivuttoman synnytyksen? Kerro positiivinen synnytystarina.
18.10.2018 |
Täällä tuntuu olevan synnytyksistä paljon kauhujuttuja ja koska toisen lapseni syntymä tapahtunee muutaman viikon sisällä, niin minä ja varmaan muutkin kohtalotoverit lukisimme mielellään vaihtelun vuoksi postitiivisia synnytyskokemuksia. Synnytys on harvoin täysin kivuton, mutta jos olet kuitenkin kokenut pärjääväsi kivun kanssa hyvin, niin kerro mitä kivunlievitystä olet saanut ja minkä asioiden uskot vaikuttavan siihen, että olet kokenut synnytyksesi olleen suht helppo.
Itselleni ensimmäisestä synnytyksestä ei jäänyt mitään traumoja, vaikka se kesti yli 2 vuorokautta ja päättyi imukuppisynnytykseen. Imukuppisynnytyksessä väliliha puudutettiin ja leikattiin, joten uskon sen tehneen vauvan ulostulosta normaalia ponnistusta kivuttomamman. Itseasiassa lapsen syntyessä en muista tunteneeni kipua lähes ollenkaan. Ilmeisesti myös vähän liian myöhään laitettu epiduraali vei kivun pois lähes kokonaan. Ennen syntymää. Ennen epiduraalia supistukset olivat kipeitä, mutta missä vaiheessa en kokenut kipua sietämättömänä.
Vaikka ensimmäinen synnytykseni oli helppo, niin silti tuleva synnytys vähän jännittää ja mietin että voisiko toinenkin synnytys mennä yhtä helposti. Olisi mukava kuulla välillä myös positiivisia kokemuksia, koska tuskin niin monet naiset tekisivät enemmän kuin yhden lapsen, jos kaikki synnytykset olisivat sietämätöntä kidutusta ja johtaisivat elinikäisiin pysyviin vaurioihin. Näin on tietenkin jollain voinut olla, mutta niitä tarinoita täällä saa lukea jo muutenkin ihan tarpeeksi.
Kommentit (28)
On kyllä tosi jännä, että miten erilaisia synnytykset ovat. Osaakohan joku lääkäri tai kätilö kertoa, että miksi kaikilla supistukset eivät tunnu miltään tai lähes miltään ja toisilla taas kipu on todella sietämätöntä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun toinen synnytys (ensimmäinen oli siis vaikea ja kamala) oli kyllä hyvin kivulias, mutta se oli helppo ja nopea. Mulle jäi toisesta synnytyksestä sellainen ajatus, että voisin hyvin synnyttää vielä uudestaan, mutta lapsilukumme on täynnä, joten sitä ei tule enää tapahtumaan.
En nyt ehdi kovin pitkästi kirjoittaa, mutta pähkinänkuoressa se meni niin, että avauduin suunnilleen kolmessa tunnissa täysin auki (synnytys alkoi vesien menolla kotona). Nopea avautuminen oli toki hyvin kivuliasta, mutta koska mulla oli jo kokemusta synnytyksestä ja jooga- ja pilatestaustan takia hyvät valmiudet itsenäiseen kivunlievitykseen, se ei tuntunut musta henkisesti vaikealta, vaikka välillä tuli kyllä kiroiltuakin. Aika hillitysti piti kuitenkin olla, koska alle 3-vuotias esikoinen oli suurimman osan automatkasta kyydissä.
Mulla oli väärä tarjonta, joten ponnistaminen sattui, mutta sain kuitenkin vauvan ponnistettua ulos ilman apukeinoja (siis imukuppia, josta mulla jäi erittäin pahat muistot ekasta synnytyksestä). Synnytyksestä jäi hyvä mieli, koska pystyin siihen vaikeuksista huolimatta ja tuntui, että olin koko ajan tilanteen tasalla ja asiat olivat hallinnassani.
En nyt kivuttomasti (ilokaasu ainoa kivunlievitys jonka sain), mutta nopea ja kai aika helppo synnytys se oli.
Heräsin viideltä aamulla ja luulin että on paskahätä. Istuin pöntöllä ja ihmettelin kun mitään ei tule vaikka tuntuu että tulee just. Limatulpan irrottua sitten tajusin että ei taidakaan olla paska tulossa.
Kaksoset oli maailmassa sitten jo ennen aamuyhdeksää.
Oikeastaan kaikki synnytykset oli helppoja, mutta pari oli vielä helpompia. Vedet meni, supistuksia, vähän yli tunnin päästä ponnistutti ja 10 minuutin ponnistus ja lapsi maailmassa. Sellaisia pikaisia. Oli toki ikävää ja kivuliasta ne pari viimeistä senttiä aueta, mutta se ei kestänyt montaa minuuttia, niin en kokenut sitä pahaksi.
Supistusten alkamisesta ehdin olla kotona tunnin, jonka jälkeen lähdettiin sairaalaan, koska myöhemmin en olisi enää itse pystynyt kävelemään sisään osastolle. Olin 4 cm auki. Rentoutin tietoisesti leukalihaksistoa ja pysyin pystyssä (istuma-asennossa jumppapallolla) koko ajan ja käytin TENS-laitetta ja ilokaasua. Synnytys eteni koko ajan ja 7 tunnin kuluttua supistusten alkamisesta vauva oli maailmassa. Epiduraalia en koennut missään vaiheessa tarvitsevani. Ehkä olisin jos synnytys olisi kovin pitkittynyt.
Ei siis todellakaan mikään kivuton kokemus, mutta kyllä siitä selvisi. Voisin synnyttää uudestaankin, mutta pienen vauvan hoito on niin rankkaa, että vähän taukoa nyt ainakin pidetään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen synnytys oli jotenkin kaoottinen ja erittäin kivulias koska käynnistettiin.
Olin nuori ja kokematon, pelokaskin. Kesti kuitenkin vain kuusi tuntia alusta loppuun.
Seuraavan lapseni sain 12 vuotta myöhemmin. Synnytys alkoi lapsiveden menolla ja supistukset alkoivat saman tien varsin tiheinä. En voi sanoa sitä kivuttomaksi, mutta nopea se oli! Kolme ja puoli tuntia niin iso tyttö oli maailmassa.
Kummallakaan kertaa ei mitään kivunlievitystä enkä olisi halunnutkaan. Olen varsin lääkevastainen varsinkin kun todellista syytä lääkitä ei ole. Synnytyskipu on luonnollinen.
Tällä toisella kerralla kroppani otti jotenkin vallan. Ikään kuin "matkustin mukana"! Oli kuin kehoni olisi tiennyt täsmälleen mitä tehdä, myötäilin mukana. Kivuliasta oli, mutta jotenkin hyvin positiivista. Voisin hyvin kuvitella tehdä sen uudelleen!
Ihmisen keho on ihmeellinen! Kun et haraa vastaan vaan elät mukana, se tietää mitä tekee, ja kaikki on paljon helpompaa ja nopeampaa.
Minullakin oli nopea, mutta kivulias synnytys, avauduin kuudella suosituksella, ja ponnistusvaihe oli nopea ja helppo. Nuo supistukset sattuivat, mutta ei se haitannut kun homma eteni niin nopeasti. Kivunlievitystä en ehtinyt saamaan, kun yhtäkkiä olikin jo ponnistamisen aika. Ponnistaminen ja vauvan ulostulo ei sattunut ollenkaan, ainoastaan supistukset. Mitään repeämiä tai muuta ei tullut, kun vauva oli syntynyt, olin täysin entiselläni.
Ei ollut ollenkaan paha, menisin uudestaan vaikka huomenna.
Alue: Aihe vapaa
Minulla ollut 2 helppoa ja kivutonta synnytystä. Olin melkein auki 10cm tullessani synnärille. En siis itse tiennyt että nyt syntyy jo. Toisen kanssa en ehtinyt edes riisua, menin itse yhteen synnytyshuoneeseen, siellä ei ollut edes valoja. Ei tuntunut yhtään miltään. Odotin että mieheni saa parkkeerattua autonsa. Sitten joku "hoitaja" sanoi sä voit ponnistaa nyt. Mä kysyi onko mulla nyt supistus, ei tuntunut miltään. Sitten mä vaan työnsin sitä ulos niin kovaa kuin jaksoin ja sieltä tuli 10 pisteen ihan poikavauva. Kesti siis ehkä 10 minuuttia. Syytä en tiedä , miksi niin helppoa, voihan se vaikuttaa, että olin nuorena kilpatanssija ja kova urheilemaan. Muuten olin mukan myös miniän pikasynnytyksessä , lapsi tuli heti yhdellä ponnistuksella, Naistenkilinikalla ilman kipuja ja repeämää. Meinas kyllä tulla autoon, sanoin , että älä vaan ponnista vielä. Onhan näitä, muttei niistä saa mitään pitkää draamaa. Minä oli 19-vuotias ekassa synnytyksessä. Miniällä on 2 lasta nyt.