MIKSI olet ollut masentunut? Etsin ”pienintä” syytä, en trauman tms uhria. Miten toivuit?

Vierailija kirjoitti:

En kysele selkeästi päähänpotkittuja tai kiusattuja ihmisiä, joiden masennus on itsestäänselvyys. Kyselen heitä, joilla on periaatteessa ollut elämässä kaikki ihan hyvin, mutta silti masentuneet.

Mikä olo käännekohta, että toivuit? Mikä oli suurin oivalluksesi toipumisen tiellä?

Ihan uteliaisuudesta: miksi kyselet? T: traumatisoitunut

Saako vastata toisen puolesta? Tuttu on masentunut sen takia, että pienet lapset valvottavat kaikki yöt eikä univelkaa pääse mitenkään kuittaamaan. Alkuun oli uupunut, nyt on alkanut vaikuttaa jo masentuneelta, kun arki on niin tahmeaa eikä omaa aikaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kysele selkeästi päähänpotkittuja tai kiusattuja ihmisiä, joiden masennus on itsestäänselvyys. Kyselen heitä, joilla on periaatteessa ollut elämässä kaikki ihan hyvin, mutta silti masentuneet.

Mikä olo käännekohta, että toivuit? Mikä oli suurin oivalluksesi toipumisen tiellä?

Ihan uteliaisuudesta: miksi kyselet? T: traumatisoitunut

Aikuinen poikani on vakavasti masentunut. Itse pohtinut, kuinka sanoo kuinka kaikki on hyvin, ihmettelee itsekin. Etsin keinoa, millä olisi merkitystä.

On aloittanut hoidon psyk polilla, mutta minulla on häneen keskusteluyhteys.

Ei masennukseen löydy aina syytä kuten ei muihinkaan sairauksiin.

Ketamiinihoito tehoaa.

Mielen velttous. Ei ehkä pienin syy mutta pienin yhteinen tekijä palstalla.

Up

Persoona, geenit, opitut epäterveet tavat käsitellä ja suhtautua muutoksiin ja pettymyksiin. Minulla on myös lapsesta saakka ollut vahva sosiaalisen ulkopuolisuuden kokemus, liekö sitten syy vai seuraus. Itsetutkiskelu ja aika auttoivat viime kädessä toipumaan, toki myös lääkehoito ja keskusteluapu olivat tärkeitä varsinkin akuuttivaiheessa. En osaa nimetä mitään yksittäistä käännekohtaa tai oivallusta. Jossain vaiheessa vain huomasin, että suhtauduin elämään eri tavalla kuin masentuneena.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kysele selkeästi päähänpotkittuja tai kiusattuja ihmisiä, joiden masennus on itsestäänselvyys. Kyselen heitä, joilla on periaatteessa ollut elämässä kaikki ihan hyvin, mutta silti masentuneet.

Mikä olo käännekohta, että toivuit? Mikä oli suurin oivalluksesi toipumisen tiellä?

Ihan uteliaisuudesta: miksi kyselet? T: traumatisoitunut

Aikuinen poikani on vakavasti masentunut. Itse pohtinut, kuinka sanoo kuinka kaikki on hyvin, ihmettelee itsekin. Etsin keinoa, millä olisi merkitystä.

On aloittanut hoidon psyk polilla, mutta minulla on häneen keskusteluyhteys.

Jos kaikki on hyvin aikuisen pojan elämässä, hänellä lienee puolisokin? Miksi sinä olet se, johon hänellä on keskusteluyhteys, ja joka selvittelee nyt hänen eteensä asioita?

Minulal on masennusjaksoja, koska aivoissani on sellainen rakenteellinen vika, joka aiheuttaa virheellisten singnaalien muodostumisen, ja ne virhesingnaalit aiheuttavat välillä masennusta. Lääkityksellä ne pysyvät poissa.

Kärsin lievästä masennuksesta muutaman vuoden kun isäni sairastui ja kuoli, lasketaanko se? Kyse ei kuitenkaan ollut traumasta, ja isäkin jo iäkäs joten ei siinäkäänmitään erikoista. Toivuin ajan kanssa.

Ei masennukseen tarvita mitään muuta syytä kuin välittäjäaineiden puutos

Olen keskustellut useiden masentuneiden kanssa ja kuullut heidän elämäntarinansa. Joka ikisellä on ollut taustalla selkeitä syitä, miksi ovat masentuneet. Päällisin puolin voi jonkun elämä näyttää hyvältä, hän voi olla kaunis jne. mutta kuulleessaan elämäntarinan, ei yhtään ihmettele, miksi on masentunut. Suurimmalla osalla masentuneista on ollut lapsuuden kaltoinkohtelua, välinpitämättömyyttä ja/tai kiusaamista. Yleensä elämän varrella on ollut enemmän kuin yksi vastoinkäyminen. Jos ei ole ympärillä empaattista turvaverkkoa, niin riski masennukseen sairastumiselle on suuri ja siitä toipuminen todella vaikeaa.