Nauttiiko joku oikeasti työstä?

Jos joku on lukenut kirjan Revolutionary Road, niin minulle on tapahtunut vähän sama kuin miespäähenkilölle 🙄 Työ on kiinnostavaa ja saan siitä positiivista palautetta ja rahaa, so not?

Kyllä. Voin katsella jonkun työntekoa ja nauttia, kun itse ei tarvitse.

Kyllä, tykkään tehdä töitä. Olen ollut yrittäjänä kymmenen vuotta ja tämä työ on minulle lähinnä mukava harrastus, josta tulee rahaa ihan mukavasti. Menen joka päivä hymyillen töihin ja teen hyräillen työpäivän. Tämä työ on täysin minun juttuni ja asiakkaani ovat enemmänkin ystäviäni kuin asiakkaita.

Olen yläkoulun erityisluokanopettaja eli kaikkien mielestä maailman kamalimmassa työssä. Ehei, tää on mahtavaa. Teinit on mahtavia ja nämä siipirikot sitä palkitsevampia. On ihanaa tutustua nuoriin niiden läväreiden ja meikkien ja nyrpeiden ilmeiden takaa. Ne on ihmisiä, joilla on tunteet, ajatukset ja paljon hyvää tahtoa, unelmiakin elämään. On mahtavaa, kun on aikaa tavallista opea enemmän istua alas, kuunnella nuorta ja välillä vähän vääntääkin hyvässä hengessä, joskus hiukan kiukulla.

Pidän työstäni ja nautin asioista joita saan hankittua ansiotulollani, mitta en nauti työstäni.

Työ tekee vapaaksi!

Tykkään todella paljon. Pidän ongelmien ratkaisemisesta. Lisäksi voin tehdä töitä kotona puolet työajastani. Ihan täydellinen tilanne. 

Työ pitää valita sen mukaan mikä itseä todella kiinnostaa, ei rahan takia (poikkeuksena ne "en muuta saanut"). Vaikka olisi hyvä palkka mutta työ p*skaa niin ei sitä vuosikausia jaksa.

Kyllä, mutta ainoastaan haluaisin liukuvan työajan. Alallani se on yleistä ja mahdollista, mutta mulla on pomo, joka on perustanut firman 80-luvulla ja jossain asioissa tosi vanhanaikainen. Kaikkien on hyvä olla töissä samaan aikaan. Ei hän edes kyylää ja on paljon pois, mutta hänen mielestään vain kaikkien pitää olla paikalla samaan aikaan. Työni on muutoin itsenäistä ja palkka ei ole huippua, mutta kuitenkin ok.

Kyllä. Viimeksikin oli tosi kiva työpäivä, kun hoitovapaalta keikkailen töissä.

Kyllä vaan oikein hyvin suurimman osan ajasta. Ei ole edes mikään statuksellisesti ja palkan puolesta hieno työpaikka. Työkavereihin suhtaudun neutraalisti eli ovat perusmukavia, mutta en ole enempää kaveri kenenkään kanssa.

Puhelinpalvelua teen.

Työskentelen 30h/vko ja se on yksi mun ”salaisuus” tasapainoiseen elämään ja viihtymiseen elämässäni. Jos teen välillä enemmän tunteja, niin silloin ei enää maistu.

Vierailija kirjoitti:

Saattaisin nauttia, jos työpäivä olisi nykyistä lyhempi. Eli vaikka 6-tuntinen. Nykyinen 8 tunnin työpäivä on liian pitkä, jonka vuoksi vapaa-aikaa jää liian vähän ja työ on sen vuoksi pois jostain muusta.

Suomessa pitäisi olla 6-tuntiset työpäivät nykyisellä 8 tunnin palkalla, niin sitten alettaisiin päästä palkan osalta suhteessa työaikaan muiden länsimaiden tasolle.

Mitäpä jos keskittyisit siihen omaan elämääsi ja sen mielekkääksi tekemiseen, etkä latelisi katkeran käryisia ajatuksiasi faktoina.

Tavallaan juu, mutta on päiviä, että ottaa päähän muiden naamat. Itse työstä pidän, mutta viikosta suurin osa menee täällä..onneksi on hiljaisiakin hetkiä. Mutta kaikki täällä on naimisissa tai lähentelee keski-ikää. Itse olen 32-vuotias sinkku, joka toivoo deittejä ja actonia elämäänsä. Siisti toimistotyö, mutta ihmiset on mitä on..koko ajan sairaspoissaoloja yms. lapsien ja kroonisten sairausten takia (migreeniin ja äänenmenon takia). Heittää hiukan ihmietyttämään pitäisikö itsekin olla pois koska hartiat vähän jomottaa. :D Vinkua asiasta pomolle, tuskin onnistuu. 

Muuten täällä on kaikki hyvin..etenemismahdollisuuksia ei juuri ole, ehkä vastuun saamista enemmän saattaa olla jossain vaiheessa. 

Varsinkin tähän pimeimpään aikaan tämä ei ole kauhean kivaa. Arjen pyörittäminen yksin ja laskujen maksaminen  yksin..sitä silti äitikin teki yksinhuoltajaäitinä kun olin pieni. Enkä valita, kiva että pärjään ilman miekkosta, vaikka vientiä olisi..mutta en ainakaan halua ketä vaan...kemiat merkkaavat ja kiinnostava ihminen. Sekä rehellisyys, mikä on nykyaikana harvinaista valuuttaa.