Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kokemuksia lähteä hyvästä suhteesta?
17.10.2018 |
Itse olen kamppaillut asian kanssa jo vähän aikaa. Ollaan nuoria, ei lapsia eikä yhteistä asuntoa tms. ”pakotetta” jonka takia pitäisi olla. Asiat on suhteessa noin yleisesti hyvin, mutta tuntuu että ollaan ihan erilaisia. Ei yhteisiä mielenkiinnon kohteita ole yhtäkään, tykkää olla kotona (itse haluaisin välillä tehdä jotain enkä vain istua viikonloppuja sohvalla). Olen siis miettinyt sitä, että haluanko olla loppuelämäni elää näin? Haluaisin kumppaniltani enemmän. Nykyinen kyllä huomioi välillä, on kiltti, mukava jne. Ei käyttäydy huonosti, kohtele ilkeästi tms.
Kaipaisin samankaltaisuutta enemmän tai ainakin että olisi jotain yhteistä elämässä. Minusta tuntuu että jos perustaisin perheen hänen kanssaan, niin tilanne olisi se että minä huolehtisin kaikesta yksin ja hän auttaisi vain tarvittaessa. Ikinä ei tehtäisi mitään arjesta poikkeavaa.
Ei toki siinä ole mitään pahaa jos haluaa olla kotona ja viihtyy siinä omalla sohvalla tai sängyllä kännykkä kädessä, mutta itse kyllä kärsin siitä. Olen koittanut välillä ehdottaa että jos tehtäisiin jotain tai mentäisiin yksille ja katsomaan menoa kodin ulkopuolelle tai edes kävelylenkille. Ei kelpaa, ja aina pitäisi olla kaveri mukana jos mennään. Olen alkanut luovuttaa ajatuksen suhteen. Äitini kysyy aina jos kerron meneväni kaverin kanssa vaikka baariin, että miksi X tule teidän kanssa. Olen tähänkin alkanut kyllästymään, kun olen itse pyytänyt ja ehdottanut eikä halua lähteä minun kanssani. Kavereiden kanssa kyllä lähtee kun joku ehdottaa.
Tämä nyt on varmaan aika tavallista monelle mutta olen alkanut miettiä että onko oikeasti miehiä jotka haluaa viettää aikaa parisuhteessa muutenkin kuin sohvalla kännykän kanssa maaten? Onko miehiä jotka haluaa kumppanin kanssa tehdä asioita, keskustella yhteisistä mielenkiinnon kohteista, lähteä sinne yksille joskus ja vaikka kävelylenkille? Suunnitella tulevaa ja tuoda ylipäätään mielipidettäänkin esille joskus?
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole varsinaisesti kokemusta koska en ole lähtenyt suhteeseen tuollaisessa tilanteessa. Luulen että olet todella nuori eli reippaasti alta 25..?
Koko elämä aikaa, jos todella olet tuota mieltä miehestäsi, tuskin rakastatkaan häntä sillä tasolla kuin parisuhteessa pitäisi voida olettaa. Ehkä et tiedosta sitä, tunteita voi olla, mutta ne eivät varmasti ole niin voimakkaita että kannattaa jäädä, koska näet niin paljon negatiivista. Kauanko olette olleet yhdessä? Tietyssä ajassa sen viimeistään huomaa onko todella toisilleen ns tarkoitettu. Mitään mieltä ei suhteessa lopulta ole jos haikailee paremmasta eikä ole tyytyväinen siihen mitä on. Selkeästi haluat jotain muuta ja liika erilaisuus häiritsee. Onneksi tilanteesi on siinä mielessä helppo että ei ole mitään taloudellista asiaa mikä teitä yhdessä pitäisi. En voi luvata parempaa miestä tai suhdetta, mutta voin sanoa että kuvailemiasi miehiä varmasti on.
Reilu 2 vuotta ja ihan oikeassa olet. Jotenkin vain tuntuu ”väärältä” lähteä kun ei ole mitään isoa painavaa syytä. Syyni lähtöön olisi juurikin se klassinen ”olemme liian erilaisia”. Se nyt vain tahtoo olla se syy. En halua loppuelämäni rakentaa ihmisen kanssa jonka kanssa ei voi keskustella mistään asiasta, ei halua tehdä kanssani mitään eikä ole mitään yhteistä. Ollaan todella nuoria kyllä, 20 vuotiaita. Ahdistaa vain ajatus myös yksinolosta. Olen aina sitä jollain tasolla pelännyt. En halua jäädä yksin ja nähtävästi olenkin sen verran alistuva että tyydyn paremman puutteessa huonompaan kuin jatkaisin etsintää. Olen jo nyt viikot arkena yksin, ei ole paikkakunnalla omia kavereita ja mies on armeijassa. Tuntuu että jäisin aivan kokonaan ulkopuolelle ja syrjäydyn. Tiedän että tällä syyllä on jo väärin olla suhteessa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin itse 6v samanlaisessa suhteessa. Mies oli ihan hyvä mies, ja mä tykkäsin siitä ja se musta. Mut ei me tehty yhdessä mitään, molemmilla oli omat menot ja lähinnä nukuttiin ja käytiin kaupassa yhdessä. Ei me pahemmin ees riidelty, mutta ei kyllä puhuttukaan sitten mistään.
Erottiin, ja se tuntu ihan helkutin pahalta. Meni muutama vuosi kun kasasin itteni ja löysin uuden ihanan miehen.
Nyt mulla on parisuhde, jossa halutaan olla yhdessä ja tehdä just tommosia arkisia juttuja. Ei se arki ole muuttunut mitenkään taianomaiseksi tai intohimon täyttämäksi, mutta on mukavaa kun toinen lähtee mielellään tekemän mun ehdottamia juttuja ja ehdottaa itse yhtälailla asioita, mitä haluaa tehdä mun kanssa. Ja tämän rinnalla molemmilla edelleen ne omat jutut ja elämät.
Oman kokemukseni mukaan en siis jäisi tuollaiseen suhteeseen, mutta itse sä sen parhaiten tiedät mikä on sulle oikeinta.
Vierailija kirjoitti:
Olin itse 6v samanlaisessa suhteessa. Mies oli ihan hyvä mies, ja mä tykkäsin siitä ja se musta. Mut ei me tehty yhdessä mitään, molemmilla oli omat menot ja lähinnä nukuttiin ja käytiin kaupassa yhdessä. Ei me pahemmin ees riidelty, mutta ei kyllä puhuttukaan sitten mistään.
Erottiin, ja se tuntu ihan helkutin pahalta. Meni muutama vuosi kun kasasin itteni ja löysin uuden ihanan miehen.
Nyt mulla on parisuhde, jossa halutaan olla yhdessä ja tehdä just tommosia arkisia juttuja. Ei se arki ole muuttunut mitenkään taianomaiseksi tai intohimon täyttämäksi, mutta on mukavaa kun toinen lähtee mielellään tekemän mun ehdottamia juttuja ja ehdottaa itse yhtälailla asioita, mitä haluaa tehdä mun kanssa. Ja tämän rinnalla molemmilla edelleen ne omat jutut ja elämät.
Oman kokemukseni mukaan en siis jäisi tuollaiseen suhteeseen, mutta itse sä sen parhaiten tiedät mikä on sulle oikeinta.
Siis ihan kuin meidän suhteesta. Emme tosiaan edes riitele ikinä (ei sillä että haluaisin mutta olisi edes jotain kontaktia). Korkeintaan jompi kumpi ärähtää, yleensä mies jos yritän liikaa. Kai kokee valituksena/mankumisena jos yritän jotain ehdottaa.
En tosiaan ajattele arki mitenkään erityisemmin muuttuisi, mutta olisi kiva jos parisuhteessa voisi keskustella kaikesta maan ja taivaan välillä, kuulla erilaista näkökulmaa tms. eikä aina torjuttaisi ideoita. Olisi kiva myös jos olisi samantyyppisiä mielenkiinnon kohteita oli se sitten ruokaan tai harrastukseen liittyvää tms. Tuntuu ettei ole mitään yhteistä eikä edes keskustella mistään. Emme juttele edes erossa ollessa paljoa mitään somen kautta. Puhelimessa ei olla puhuttu ikinä, ellei ole ollut pakko saada nopeasti yhteyttä joita on ehkä pari vuodessa.
Juurikin näin: mies on kiva ja tykkään siitä ja sekin minusta mutta siinä se
Ap
Pelkäät että jäät yksin? 20 vuotiaana on elämä edessä vasta, et sinä jää yksin. Tuossa vaiheessa ihmiset alkavat pariutua vasta. Mä oon pian 38v enkä siltikään pelkää jääväni yksin, vaikka nyt sinkkuna olenkin ollut jonkin aikaa.
Sinun kannattaa ottaa joku menevämpi tapaus rinnallesi. Joka siis viihtyy myös baareissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä tuossa on paljonkin sytä erota. Ei yhdessäolemuseen riitä perusteeksi se että toinen on ” ihan kiva” ja ”ei me edes riidellä”.
Parhaimmillaan parisuhde inspiroi ja rikastuttaa kummankin elämää. Ja todellakin sinulla on oikeus toivoa muutakin elämältä kuin kotosalla möllöttelyä.
Maailmassa on paljon ”ihan kivoja” tyyppejä, mutta ei niiden kaikkien kanssa tarvi eikä kannata olla parisuhteessa.
Voi hyvä lapsi.
Älä tuhlaa nuoruuttasi tuollaisessa suhteessa, josta et saa mitään.
Ei parisuhteessa pidä olla pelkästään siitä syystä, ettei olisi yksin. Parisuhde kuuluu solmia siinä vaiheessa, kun tapaa ihmisen, jota ilman ei voisi kuvitella elävänsä.
Alue: Aihe vapaa
Ei ole varsinaisesti kokemusta koska en ole lähtenyt suhteeseen tuollaisessa tilanteessa. Luulen että olet todella nuori eli reippaasti alta 25..?
Koko elämä aikaa, jos todella olet tuota mieltä miehestäsi, tuskin rakastatkaan häntä sillä tasolla kuin parisuhteessa pitäisi voida olettaa. Ehkä et tiedosta sitä, tunteita voi olla, mutta ne eivät varmasti ole niin voimakkaita että kannattaa jäädä, koska näet niin paljon negatiivista. Kauanko olette olleet yhdessä? Tietyssä ajassa sen viimeistään huomaa onko todella toisilleen ns tarkoitettu. Mitään mieltä ei suhteessa lopulta ole jos haikailee paremmasta eikä ole tyytyväinen siihen mitä on. Selkeästi haluat jotain muuta ja liika erilaisuus häiritsee. Onneksi tilanteesi on siinä mielessä helppo että ei ole mitään taloudellista asiaa mikä teitä yhdessä pitäisi. En voi luvata parempaa miestä tai suhdetta, mutta voin sanoa että kuvailemiasi miehiä varmasti on.