Miksi normaalista painosta on tullut paheksuttavaa?
Tänään taas töissä sain kuulla kolme kertaa kuinka minun pitäisi syödä läskiä ja muuta vastaavaa että lihoisin. Sama viime viikolla. Joku ihme fetissi tuntuu olevan ihmisille minun painoni. Kyllä se alkaa jo pikkuhiljaa ärsyttämään kun aina saa kuunnella samaa lässytystä. Painoindeksini on 22. Tekisi mieli sanoa kohta tosi pahasti takaisin muutamalle tyypille. Muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (53)
Itse olen huomannut, että etenkin lihavilla (nuorilla) ihmisillä tuntuu olevan joku tarve muokata ympärillä olevat sellaisiksi, joita he itse ovat. Entinen ystäväni alkoi nälvimään ja suuttui minulle, kun laihdutin 80kg->60kg. Niin naurettavalta kuin tämä kuulostaakin, pitää minua nyt uhkana parisuhteelleen, kun olen normaalipainossa. Edelleen tulee viestiä "tarvitseeko sitä salilla/treeneissä joka päivä käydä, aika sairaalloista", jos näkee vaikka snäpin tai kuvan silloin tällöin kuntoilusta. Toinen samantyyppinen tuttu taas haukkuu avoimesti hoikkia/normaalipainoisia ihmisiä tyrkyiksi ja luuskiksi. Ei tarvitse kuin vähän lihasta ja kurvia löytyä kropasta niin on hänen mielestään vapaa haukuille.
Itseä kyllä ällöttää kaikenlainen haukkuminen kehoa kohtaan. Kuten sanoin, itse olen ollut aiemmin ylipainoinen ja olin lihava juuri siihen aikaan, kun langanlaihuus oli muotia. Nyt on tosi outoa, että joutuu kuulemaan nälviviä kommentteja.
Vierailija kirjoitti:
Saman olen huomannut. Kovin suhteellista tuntuu olevan. Kymmenisen vuotta sitten olin vielä painoindeksillä 22 liian iso ja leveäperseinen, nyt kutsutaan laihaksi ja ollaan huolissaan että onko minulla joku syömishäiriö.
No hohhoijaa... BMI 22 tarkoittaa noin 165/59. Mistä kaikki nuo yläpeukut näin tyhmään kommenttiin?
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan osais kuvitella itseäni 50 kiloseksi, se on ihan järkyttävän vähän. Tuntisin oloni täysin avuttomaksi höyheneksi. Uskaltaisiko sillon mennä edes tuulisella säällä ulos, tai muutenkaan. Edes mun teini-ikäinen tytär ei todellakaan ole noin kevyt, vaan yli kymmenen kiloa on enemmän massaa, ja hyvä niin.
Kyllähän ihmisellä pitää lihaa olla, ei pelkät luut riitä mihinkään.Mä väitän että laihuusihanne on vääristänyt "normaalin", liian laiha (50kg) ei ole normaali. 50kg on normaali jos on 150-140cm, ei todellakaan yli 160senttisenä.
Tässä kuullaan taas kuinka ihmisellä pitää olla "lihaa". 60 kiloakin on monelle erittäin hyvä paino, mutta juuri tämä "hyi 50 kiloiset höyhenenkevyet tyttöset lentelevät tuulen mukana". Vaikea on tosiaan hyväksyä toisten kehoa. Itse 160 senttisenä naisena en juoksisi kovinkaan pitkiä lenkkejä rotevampana. Vaan silloin nostelisin ehkä enemmän rautaa.
Eikä aloituksenkaan mies ole vaatinut ketään hänen ihanteidensa mukaan laihduttamaan. Mutta ei minunkaan mieheni samallalailla kiihottuisi jos tästä parikyt kiloa sinne tänne heittäisi. Joku sitten ei kiihotu meistä "höyhenlapsosista" vaan läskeistä jos halutaan kaikkia tasapuolisesti loukata.
Ihmisten kehonkuva on vääristynyt, samoin puhe siitä, mikä on tervettä/normaalia. Alipaino on vaarallista ja terveydelle haitaksi, mutta niin on ylipainokin. Suomi vaan seuraa kovaa vauhtia Yhdysvaltojen esimerkkiä ja ylipainosta on tulossa uusi normaali. Inhoan yli kaiken kun ihmiset keksivät tekosyitä, miksi ovat lihavia ja sitten vielä kehtaavat huomautella jos ei syö joka päivä kahvihuoneessa pullaa tai käy lenkillä joka aamu.
Normaaleista, terveistä elämäntavoista on tullut epäilyttävä asia, "eikai aina tarvii olla suorittamassa." Ponnistelu jonkin päämäärän eteen on ja siitä saatava tyydytys on jotain ihan muuta kuin välittömien impulssien tyydyttäminen. Se ei myöskään sulje pois läsnäolon voimaa, sillä se on toinen, josta saan nautintoni ja tarkoituksen elämälleni. Ei se pullan muttaaminen tai kanavien vaihtelu sohvalla.
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan osais kuvitella itseäni 50 kiloseksi, se on ihan järkyttävän vähän. Tuntisin oloni täysin avuttomaksi höyheneksi. Uskaltaisiko sillon mennä edes tuulisella säällä ulos, tai muutenkaan. Edes mun teini-ikäinen tytär ei todellakaan ole noin kevyt, vaan yli kymmenen kiloa on enemmän massaa, ja hyvä niin.
Kyllähän ihmisellä pitää lihaa olla, ei pelkät luut riitä mihinkään.Mä väitän että laihuusihanne on vääristänyt "normaalin", liian laiha (50kg) ei ole normaali. 50kg on normaali jos on 150-140cm, ei todellakaan yli 160senttisenä.
Riippuu taas siitä lihasmäärästä. Kun olin 172/50 ja sohvaperuna, sitä läskiä oli niin että hävetti kulkea esim. lyhythihaisissa vaatteissa ja maha pullotti. Nykyään harrastan urheilua ja painan 65 ja olen tosi timmissä kunnossa verrattuna noihin aikoihin. Ei ulkonäöstä uskoisi, että painoin silloin vähemmän kuin nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan osais kuvitella itseäni 50 kiloseksi, se on ihan järkyttävän vähän. Tuntisin oloni täysin avuttomaksi höyheneksi. Uskaltaisiko sillon mennä edes tuulisella säällä ulos, tai muutenkaan. Edes mun teini-ikäinen tytär ei todellakaan ole noin kevyt, vaan yli kymmenen kiloa on enemmän massaa, ja hyvä niin.
Kyllähän ihmisellä pitää lihaa olla, ei pelkät luut riitä mihinkään.Mä väitän että laihuusihanne on vääristänyt "normaalin", liian laiha (50kg) ei ole normaali. 50kg on normaali jos on 150-140cm, ei todellakaan yli 160senttisenä.
Tässä kuullaan taas kuinka ihmisellä pitää olla "lihaa". 60 kiloakin on monelle erittäin hyvä paino, mutta juuri tämä "hyi 50 kiloiset höyhenenkevyet tyttöset lentelevät tuulen mukana". Vaikea on tosiaan hyväksyä toisten kehoa. Itse 160 senttisenä naisena en juoksisi kovinkaan pitkiä lenkkejä rotevampana. Vaan silloin nostelisin ehkä enemmän rautaa.
Eikä aloituksenkaan mies ole vaatinut ketään hänen ihanteidensa mukaan laihduttamaan. Mutta ei minunkaan mieheni samallalailla kiihottuisi jos tästä parikyt kiloa sinne tänne heittäisi. Joku sitten ei kiihotu meistä "höyhenlapsosista" vaan läskeistä jos halutaan kaikkia tasapuolisesti loukata.
Oho tämähän onkin eri ketju...
Minusta bmi 22 naisella on aika rajoilla onko enää edes hoikka. Poikkeuksena , jos treenaa ja on lihasta. Oma bmi 21 ja muotoja löytyy sopivasti ilman höllyvää. Ja mitä enemmän tulee ikää, sitä vähemmän haluan palata nuoruuden bmi 18 aikoihin. En halua näyttää rasvattomalta ruttuiselta rusinalta keski-ikäisenä.
En ymmärrä tosin miksi toisten painoa pitää kommentoida ja varsinkaan ottaa puheeksi jossain työpaikan kahvihuoneessa.
Vierailija kirjoitti:
Suomi vaan seuraa kovaa vauhtia Yhdysvaltojen esimerkkiä ja ylipainosta on tulossa uusi normaali.
Tätä olen itsekin tuuminut. Kun kuulee ihmisten tosissaan puhuvan, että hoikkaa vartaloa ei ole kuin photoshopatuilla julkimoilla ja kadulla vastaan tulevat hoikat ihmiset kituuttavat nälissään ja urheilevat sairaalloisen paljon, miettii, että nyt on taas uudenlainen aivopesu meneillään.
Minulla on hyvä ystävä, joka on kymmenen vuoden sisään - ja varsinkin viiden viime vuoden aikana - lihonut todella paljon. Painaa nyt kai sata kiloa, tai ainakin lähes. Hän korostaa aina kehopositiivisuutta ja sitä, kuinka kilot eivät määrittele häntä. Sinänsä tämä on hyvä asenne, mutta kun hän ei oikeasti ole sitä mieltä. Huomauttelee usein joko minun painostani tai omastaan, tyyliin "Haluutsä lainata tätä mun mekkoa? Ainiin, et sä varmaan voikaan kun se olis kuin teltta sun päällä" tai "Mulla on taas polvet ihan sökönä, varmaan siks kun oon tällainen plösö".
Se tuntuu aina epämukavalta, eikä minulla ole aavistustakaan mitä noihin kommentteihin pitäisi sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä bmi 22 on tosi hoikka. Mutta ei nyt kenenkään toisen mieliksi tarvitse alkaa lihottamaan itseään, jos kaikki on ok.
Muistan lukeneeni "jostain" tutkimuksen, jonka mukaan BMI 22 -ihmiset ovat tilastollisesti kaikkein terveimpiä.
Ei muuta kuin kaikki lukemaan 22 siis.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä bmi 22 on tosi hoikka. Mutta ei nyt kenenkään toisen mieliksi tarvitse alkaa lihottamaan itseään, jos kaikki on ok.
Määritteletkö tuon termin tosi hoikka. Itse olen 172 ja bmi on siinä 21-22 paikkeilla. Painoa on tällä hetkellä noin 64kg. Kun painoin 70kg bmi oli 24-26 paikkeilla. Olin tuolloinkin siron hoikka niin kuin nytkin. Tuo 21 on silti aivan normaalipainon sisällä bmi indexin mukaan. BMI:llä ei ole tarkoitus mitata sitä onko joku lihavan tai laihan näköinen. Se ei kerro tuollaisia asioita,
Minä sain miehenä kuulla liian vähäisestä painostani aina 36-vuotiaaksi asti. Mitä silloin tapahtui? En suoraan sanottuna tiedä. Huomasin vain, että sen jälkeen hirveästä laihuudestani ei ole huomauteltu.
Nimimerkki bmi 21 ja koko ikänsä liikuntaa harrastanut
Tänään Hesarissa oli hyvä kolumni siitä, miten nykyään pinnalle nostetaan vain hyväosaisten ongelmia. Liikaa töitä, liikaa kiirettä, liikaa stressiä, liikaa tavaraa. Ilmeisesti niiden, joilla on oikeita ongelmia, pitäisi sitten sääliä näitä, jotka eivät kerkeä nähdä ystäviä tai saa kamojaan mahtumaan kaappiin.
Lasken tämän normaalipainoisten syrjimisen juuri samaan sarjaan.