Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen varma että taivasta JA helvettiä ei voi olla olemassa
16.10.2018 |
Toki on useita käsityksiä siitä mitä "taivas" ja "helvetti" tarkoittavat. Mutta yleinen käsitys:
1. Taivas: ihana paikka johon hyvät ihmiset pääsevät, siellä kaikki ovat onnellisia.
2. Helvetti: kamala paikka johon pahat ihmiset joutuvat, siellä kaikki kärsivät.
Jos minä pääsen taivaaseen, niin en minä ole siellä onnellinen, koska tiedän että jotkut muut ihmiset ovat kärsimässä helvetissä. En edes suostu menemään taivaaseen, sanon jumalalle: "niin kauan kuin yksikin ihminen on helvetissä kärsimässä niin minä en voi olla onnellinen, potki minut vaikka helvettiin kärsimään mutta taivaaseen en suostu tulemaan".
En voi tietää minkälaisia kaikki eri hyvät ihmiset ovat, mutta olen varma että yksikään hyvä ihminen ei suostu taivaaseen - ei voi olla onnellinen - niin kauan kuin yksikin ihminen on helvetissä kärsimässä.
Toisin sanoen: taivas ja helvetti eivät voi olla olemassa. Tai siis: ne molemmat eivät voi olla olemassa yhtä aikaa. Jompi kumpi voi olla olemassa, ihan kumpi vain. Jos vain helvetti on olemassa niin me kaikki kärsimme. Jos vain taivas on olemassa niin me kaikki olemme onnellisia. Kenties voimme arvella että vain taivas on olemassa, koska muutoinhan jumalasta ei olisi mitään iloa eikä hyötyä jos me kaikki kuitenkin päätyisimme helvettiin. Eli vain taivas voi olla olemassa. Helvettiä ei ole.
Hyvät ihmiset pääsevät taivaaseen, saavat olla onnellisia ikuisesti. Entä pahat ihmiset? Ei heitä voi taivaaseen ottaa. Joten minä uskon, että pahat ihmiset vain katoavat, heidän olemassaolonsa loppuu, heitä ei sitten enää ole. Sitten hyvät ihmiset voivat olla onnellisia koska heidän ei tarvitse olla surullisia koska kukaan ei ole missään pahassa paikassa kärsimässä.
Onko tässä minun logiikassani nyt yhtikäs mitään järkeä? Vai keksitkö itse jonkin aivan muun vaihtoehdon?
Tiedän kyllä, että ihmisten ei pitäisi yrittää järkeillä jumalan logiikkaa, koska se on jotain niin mahtavaa että se ei ole ihmisen ymmärrettävissä. Mutta turhanpäiväinen spekulointi on aina kivaa!
PS. En ole kristitty/uskovainen, en usko jumalaan/taivaaseen/helvettiin/mihinkään. Mutta toki olen elämässäni paljon joutunut pohtimaan onnellisuutta/kärsimystä. Ja viimeaikoina olen katsellut tv-sarjaa "The Good Place" joka käsittelee juurikin näitä kysymyksiä. Se sarja on todella tyhmä - ja todella hassu ;)
Kommentit (29)
Ei meillä ole oikeasti mitään syytä mietiskellä joidenkin antiikin ajan vähä-älyisten lampaannussijoiden maailmankäsityksiä ja sosiaalisen kontrollin metodeja, ellei joku maksa siitä meille palkkaa. Ole onnellinen siitä, ettei aivopesu ole tehonnut sinuun (tai sitä ei ole edes tehty) ja keskitä aikasi ja energiasi johonkin hyödyllisempään. Se kannattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä ole oikeasti mitään syytä mietiskellä joidenkin antiikin ajan vähä-älyisten lampaannussijoiden maailmankäsityksiä ja sosiaalisen kontrollin metodeja, ellei joku maksa siitä meille palkkaa. Ole onnellinen siitä, ettei aivopesu ole tehonnut sinuun (tai sitä ei ole edes tehty) ja keskitä aikasi ja energiasi johonkin hyödyllisempään. Se kannattaa.
Kiitos rohkaisevista sanoistasi =D
Niin, tiedän, onhan tämä spekulointi hyödyntöntä. Mutta en ole koskaan löytänyt mitään hyödyllisempääkään. Ja sittenkin, ei tämä spekulointi täysin hyödytöntä ole: tämä piristää minua. Se on erittäin arvokas juttu, koska erittäin harva juttu piristää minua. Joten kyllä minun täytyy jatkaa tätä spekulointia, jottei elämäni/päiväni olisi täysin synkkä ja lohduton.
Olet siis joko Jumala, joka tietää kaiken tai harhainen juntti.
Tiedätköd, nykyään on ihan fine hakeutua hoitoon. Minullakin on päässä vikaa.
Näyttää olevan pienelle päälle liian iso pala purtavaks. Mut ei se mitään, varmaan opit ymmärtämään vielä monta pikkuasiaa.
Vierailija kirjoitti:
Toki on useita käsityksiä siitä mitä "taivas" ja "helvetti" tarkoittavat. Mutta yleinen käsitys:
1. Taivas: ihana paikka johon hyvät ihmiset pääsevät, siellä kaikki ovat onnellisia.
2. Helvetti: kamala paikka johon pahat ihmiset joutuvat, siellä kaikki kärsivät.
Jos minä pääsen taivaaseen, niin en minä ole siellä onnellinen, koska tiedän että jotkut muut ihmiset ovat kärsimässä helvetissä. En edes suostu menemään taivaaseen, sanon jumalalle: "niin kauan kuin yksikin ihminen on helvetissä kärsimässä niin minä en voi olla onnellinen, potki minut vaikka helvettiin kärsimään mutta taivaaseen en suostu tulemaan".
En voi tietää minkälaisia kaikki eri hyvät ihmiset ovat, mutta olen varma että yksikään hyvä ihminen ei suostu taivaaseen - ei voi olla onnellinen - niin kauan kuin yksikin ihminen on helvetissä kärsimässä.
Toisin sanoen: taivas ja helvetti eivät voi olla olemassa. Tai siis: ne molemmat eivät voi olla olemassa yhtä aikaa. Jompi kumpi voi olla olemassa, ihan kumpi vain. Jos vain helvetti on olemassa niin me kaikki kärsimme. Jos vain taivas on olemassa niin me kaikki olemme onnellisia. Kenties voimme arvella että vain taivas on olemassa, koska muutoinhan jumalasta ei olisi mitään iloa eikä hyötyä jos me kaikki kuitenkin päätyisimme helvettiin. Eli vain taivas voi olla olemassa. Helvettiä ei ole.
Hyvät ihmiset pääsevät taivaaseen, saavat olla onnellisia ikuisesti. Entä pahat ihmiset? Ei heitä voi taivaaseen ottaa. Joten minä uskon, että pahat ihmiset vain katoavat, heidän olemassaolonsa loppuu, heitä ei sitten enää ole. Sitten hyvät ihmiset voivat olla onnellisia koska heidän ei tarvitse olla surullisia koska kukaan ei ole missään pahassa paikassa kärsimässä.
Onko tässä minun logiikassani nyt yhtikäs mitään järkeä? Vai keksitkö itse jonkin aivan muun vaihtoehdon?
Tiedän kyllä, että ihmisten ei pitäisi yrittää järkeillä jumalan logiikkaa, koska se on jotain niin mahtavaa että se ei ole ihmisen ymmärrettävissä. Mutta turhanpäiväinen spekulointi on aina kivaa!
PS. En ole kristitty/uskovainen, en usko jumalaan/taivaaseen/helvettiin/mihinkään. Mutta toki olen elämässäni paljon joutunut pohtimaan onnellisuutta/kärsimystä. Ja viimeaikoina olen katsellut tv-sarjaa "The Good Place" joka käsittelee juurikin näitä kysymyksiä. Se sarja on todella tyhmä - ja todella hassu ;)
Unohdus, unohdus. Kuten Raamatussa sanotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki on useita käsityksiä siitä mitä "taivas" ja "helvetti" tarkoittavat. Mutta yleinen käsitys:
1. Taivas: ihana paikka johon hyvät ihmiset pääsevät, siellä kaikki ovat onnellisia.
2. Helvetti: kamala paikka johon pahat ihmiset joutuvat, siellä kaikki kärsivät.
Jos minä pääsen taivaaseen, niin en minä ole siellä onnellinen, koska tiedän että jotkut muut ihmiset ovat kärsimässä helvetissä. En edes suostu menemään taivaaseen, sanon jumalalle: "niin kauan kuin yksikin ihminen on helvetissä kärsimässä niin minä en voi olla onnellinen, potki minut vaikka helvettiin kärsimään mutta taivaaseen en suostu tulemaan".
En voi tietää minkälaisia kaikki eri hyvät ihmiset ovat, mutta olen varma että yksikään hyvä ihminen ei suostu taivaaseen - ei voi olla onnellinen - niin kauan kuin yksikin ihminen on helvetissä kärsimässä.
Toisin sanoen: taivas ja helvetti eivät voi olla olemassa. Tai siis: ne molemmat eivät voi olla olemassa yhtä aikaa. Jompi kumpi voi olla olemassa, ihan kumpi vain. Jos vain helvetti on olemassa niin me kaikki kärsimme. Jos vain taivas on olemassa niin me kaikki olemme onnellisia. Kenties voimme arvella että vain taivas on olemassa, koska muutoinhan jumalasta ei olisi mitään iloa eikä hyötyä jos me kaikki kuitenkin päätyisimme helvettiin. Eli vain taivas voi olla olemassa. Helvettiä ei ole.
Hyvät ihmiset pääsevät taivaaseen, saavat olla onnellisia ikuisesti. Entä pahat ihmiset? Ei heitä voi taivaaseen ottaa. Joten minä uskon, että pahat ihmiset vain katoavat, heidän olemassaolonsa loppuu, heitä ei sitten enää ole. Sitten hyvät ihmiset voivat olla onnellisia koska heidän ei tarvitse olla surullisia koska kukaan ei ole missään pahassa paikassa kärsimässä.
Onko tässä minun logiikassani nyt yhtikäs mitään järkeä? Vai keksitkö itse jonkin aivan muun vaihtoehdon?
Tiedän kyllä, että ihmisten ei pitäisi yrittää järkeillä jumalan logiikkaa, koska se on jotain niin mahtavaa että se ei ole ihmisen ymmärrettävissä. Mutta turhanpäiväinen spekulointi on aina kivaa!
PS. En ole kristitty/uskovainen, en usko jumalaan/taivaaseen/helvettiin/mihinkään. Mutta toki olen elämässäni paljon joutunut pohtimaan onnellisuutta/kärsimystä. Ja viimeaikoina olen katsellut tv-sarjaa "The Good Place" joka käsittelee juurikin näitä kysymyksiä. Se sarja on todella tyhmä - ja todella hassu ;)Unohdus, unohdus. Kuten Raamatussa sanotaan.
Tjaa, ai niin, kappas, niinpäs sanotaankin. No, tuohan poistaakin tämän dilemman kokonaan.
Kristityt ovat hyviä sekoittamaan asioita. Siis, monet kristityt puhuvat taivaasta siten kuin taivaassa yhä muistaisivat maanpäällisen elämänsä. Pitäisi jo tottua siihen että kristityt puhuvat uskon asioista ihan miten sattuu, tai siis aivan toisin kuin mitä raamattu opettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki on useita käsityksiä siitä mitä "taivas" ja "helvetti" tarkoittavat. Mutta yleinen käsitys:
1. Taivas: ihana paikka johon hyvät ihmiset pääsevät, siellä kaikki ovat onnellisia.
2. Helvetti: kamala paikka johon pahat ihmiset joutuvat, siellä kaikki kärsivät.
Jos minä pääsen taivaaseen, niin en minä ole siellä onnellinen, koska tiedän että jotkut muut ihmiset ovat kärsimässä helvetissä. En edes suostu menemään taivaaseen, sanon jumalalle: "niin kauan kuin yksikin ihminen on helvetissä kärsimässä niin minä en voi olla onnellinen, potki minut vaikka helvettiin kärsimään mutta taivaaseen en suostu tulemaan".
En voi tietää minkälaisia kaikki eri hyvät ihmiset ovat, mutta olen varma että yksikään hyvä ihminen ei suostu taivaaseen - ei voi olla onnellinen - niin kauan kuin yksikin ihminen on helvetissä kärsimässä.
Toisin sanoen: taivas ja helvetti eivät voi olla olemassa. Tai siis: ne molemmat eivät voi olla olemassa yhtä aikaa. Jompi kumpi voi olla olemassa, ihan kumpi vain. Jos vain helvetti on olemassa niin me kaikki kärsimme. Jos vain taivas on olemassa niin me kaikki olemme onnellisia. Kenties voimme arvella että vain taivas on olemassa, koska muutoinhan jumalasta ei olisi mitään iloa eikä hyötyä jos me kaikki kuitenkin päätyisimme helvettiin. Eli vain taivas voi olla olemassa. Helvettiä ei ole.
Hyvät ihmiset pääsevät taivaaseen, saavat olla onnellisia ikuisesti. Entä pahat ihmiset? Ei heitä voi taivaaseen ottaa. Joten minä uskon, että pahat ihmiset vain katoavat, heidän olemassaolonsa loppuu, heitä ei sitten enää ole. Sitten hyvät ihmiset voivat olla onnellisia koska heidän ei tarvitse olla surullisia koska kukaan ei ole missään pahassa paikassa kärsimässä.
Onko tässä minun logiikassani nyt yhtikäs mitään järkeä? Vai keksitkö itse jonkin aivan muun vaihtoehdon?
Tiedän kyllä, että ihmisten ei pitäisi yrittää järkeillä jumalan logiikkaa, koska se on jotain niin mahtavaa että se ei ole ihmisen ymmärrettävissä. Mutta turhanpäiväinen spekulointi on aina kivaa!
PS. En ole kristitty/uskovainen, en usko jumalaan/taivaaseen/helvettiin/mihinkään. Mutta toki olen elämässäni paljon joutunut pohtimaan onnellisuutta/kärsimystä. Ja viimeaikoina olen katsellut tv-sarjaa "The Good Place" joka käsittelee juurikin näitä kysymyksiä. Se sarja on todella tyhmä - ja todella hassu ;)Unohdus, unohdus. Kuten Raamatussa sanotaan.
Tjaa, ai niin, kappas, niinpäs sanotaankin. No, tuohan poistaakin tämän dilemman kokonaan.
Kristityt ovat hyviä sekoittamaan asioita. Siis, monet kristityt puhuvat taivaasta siten kuin taivaassa yhä muistaisivat maanpäällisen elämänsä. Pitäisi jo tottua siihen että kristityt puhuvat uskon asioista ihan miten sattuu, tai siis aivan toisin kuin mitä raamattu opettaa.
Nykykristityt ovat sellaisia feel-good kirsikanpoimijoita, jotka ummistavat silmänsä ja korvansa kaikelta uskontoonsa kuuluvalta, joka ei ole heistä kivaa. "Kaikki hyvin!" "Jeesus rakastaa kaikkia, sinuakin!" No entäs jos ei? Eikös se istu siellä Isänsä oikealla puolella *tuomitsemassa* eläviä ja kuolleita? Ei kuulosta heebolta, joka tuosta vain ehdoitta rakastaisi kaikkia. Bend the knee or you get the axe, niin sanotusti.
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä ole oikeasti mitään syytä mietiskellä joidenkin antiikin ajan vähä-älyisten lampaannussijoiden maailmankäsityksiä ja sosiaalisen kontrollin metodeja, ellei joku maksa siitä meille palkkaa. Ole onnellinen siitä, ettei aivopesu ole tehonnut sinuun (tai sitä ei ole edes tehty) ja keskitä aikasi ja energiasi johonkin hyödyllisempään. Se kannattaa.
Miksi nämä profeetat ovat jostain lähi-idästä järjästäen. Jesset ja muhikset. Juutalais-kristillistä satua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi holy moses ei voi olla vaikka perniöstä?
Jotkut uskovat että helvetissä ollaan syntiensä verran. Eli pois pääsisi ne kärsittyään. Tiedä sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiesittekö muuten, että kolme itämaantietäjää tulivat irakista, eritreasta ja somaliasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä ole oikeasti mitään syytä mietiskellä joidenkin antiikin ajan vähä-älyisten lampaannussijoiden maailmankäsityksiä ja sosiaalisen kontrollin metodeja, ellei joku maksa siitä meille palkkaa. Ole onnellinen siitä, ettei aivopesu ole tehonnut sinuun (tai sitä ei ole edes tehty) ja keskitä aikasi ja energiasi johonkin hyödyllisempään. Se kannattaa.
Miksi nämä profeetat ovat jostain lähi-idästä järjästäen. Jesset ja muhikset. Juutalais-kristillistä satua.
Koska se on Pyhää Maata, josta sikiää Pyhiä Miehiä! Hallelujaa! Ylistäkää Herraa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki on useita käsityksiä siitä mitä "taivas" ja "helvetti" tarkoittavat. Mutta yleinen käsitys:
1. Taivas: ihana paikka johon hyvät ihmiset pääsevät, siellä kaikki ovat onnellisia.
2. Helvetti: kamala paikka johon pahat ihmiset joutuvat, siellä kaikki kärsivät.
Jos minä pääsen taivaaseen, niin en minä ole siellä onnellinen, koska tiedän että jotkut muut ihmiset ovat kärsimässä helvetissä. En edes suostu menemään taivaaseen, sanon jumalalle: "niin kauan kuin yksikin ihminen on helvetissä kärsimässä niin minä en voi olla onnellinen, potki minut vaikka helvettiin kärsimään mutta taivaaseen en suostu tulemaan".
En voi tietää minkälaisia kaikki eri hyvät ihmiset ovat, mutta olen varma että yksikään hyvä ihminen ei suostu taivaaseen - ei voi olla onnellinen - niin kauan kuin yksikin ihminen on helvetissä kärsimässä.
Toisin sanoen: taivas ja helvetti eivät voi olla olemassa. Tai siis: ne molemmat eivät voi olla olemassa yhtä aikaa. Jompi kumpi voi olla olemassa, ihan kumpi vain. Jos vain helvetti on olemassa niin me kaikki kärsimme. Jos vain taivas on olemassa niin me kaikki olemme onnellisia. Kenties voimme arvella että vain taivas on olemassa, koska muutoinhan jumalasta ei olisi mitään iloa eikä hyötyä jos me kaikki kuitenkin päätyisimme helvettiin. Eli vain taivas voi olla olemassa. Helvettiä ei ole.
Hyvät ihmiset pääsevät taivaaseen, saavat olla onnellisia ikuisesti. Entä pahat ihmiset? Ei heitä voi taivaaseen ottaa. Joten minä uskon, että pahat ihmiset vain katoavat, heidän olemassaolonsa loppuu, heitä ei sitten enää ole. Sitten hyvät ihmiset voivat olla onnellisia koska heidän ei tarvitse olla surullisia koska kukaan ei ole missään pahassa paikassa kärsimässä.
Onko tässä minun logiikassani nyt yhtikäs mitään järkeä? Vai keksitkö itse jonkin aivan muun vaihtoehdon?
Tiedän kyllä, että ihmisten ei pitäisi yrittää järkeillä jumalan logiikkaa, koska se on jotain niin mahtavaa että se ei ole ihmisen ymmärrettävissä. Mutta turhanpäiväinen spekulointi on aina kivaa!
PS. En ole kristitty/uskovainen, en usko jumalaan/taivaaseen/helvettiin/mihinkään. Mutta toki olen elämässäni paljon joutunut pohtimaan onnellisuutta/kärsimystä. Ja viimeaikoina olen katsellut tv-sarjaa "The Good Place" joka käsittelee juurikin näitä kysymyksiä. Se sarja on todella tyhmä - ja todella hassu ;)Unohdus, unohdus. Kuten Raamatussa sanotaan.
Tjaa, ai niin, kappas, niinpäs sanotaankin. No, tuohan poistaakin tämän dilemman kokonaan.
Kristityt ovat hyviä sekoittamaan asioita. Siis, monet kristityt puhuvat taivaasta siten kuin taivaassa yhä muistaisivat maanpäällisen elämänsä. Pitäisi jo tottua siihen että kristityt puhuvat uskon asioista ihan miten sattuu, tai siis aivan toisin kuin mitä raamattu opettaa.
Voisko olla mahdollista, että huonot asiat poistetaan muistista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä ole oikeasti mitään syytä mietiskellä joidenkin antiikin ajan vähä-älyisten lampaannussijoiden maailmankäsityksiä ja sosiaalisen kontrollin metodeja, ellei joku maksa siitä meille palkkaa. Ole onnellinen siitä, ettei aivopesu ole tehonnut sinuun (tai sitä ei ole edes tehty) ja keskitä aikasi ja energiasi johonkin hyödyllisempään. Se kannattaa.
Miksi nämä profeetat ovat jostain lähi-idästä järjästäen. Jesset ja muhikset. Juutalais-kristillistä satua.
Koska se on Pyhää Maata, josta sikiää Pyhiä Miehiä! Hallelujaa! Ylistäkää Herraa!
Lammaspaimenien ja kamelikuskien propagandaa :)
Helvetti on tämä normaali rutiinielämä. Taivas on se, jos joskus rakastuu molemminpuolisesti.
Eli helvetti on useimmilla pysyvä olotila ja taivaasta saadaan vain palasia.
Vierailija kirjoitti:
Helvetti on tämä normaali rutiinielämä. Taivas on se, jos joskus rakastuu molemminpuolisesti.
Eli helvetti on useimmilla pysyvä olotila ja taivaasta saadaan vain palasia.
No höpöhöpö! Mun arki on ainakin mukavaa, vaikka siinä sitä rutiinia onkin. Joka päivään on kiva herätä, kun tietää, että on paljon mielenkiintoista tekemistä, töitä ja harrastuksia.
Jos sun arkielämä on helvettiä, niin oisko peiliinkatsomisen paikka? Se oot nimittäin juuri sinä itse, joka sen sun arjen rakentaa, eli arvaapa kenen homma on sen korjaaminenkin, jos on pieleen mennyt?
Perehtykää kuolemanrajakokemuksiin. Ja tarkoitan perehtymistä kunnolla, tuhansien kokemusten lukemista (google, youtube). Useimmat englanniksi.
NDE eli near death experiences.
Älkää tehkö päätelmiä liian nopeasti. Perehtykää, tutustukaa vuosien ajan. Koko ajan tulee lisää tietoa.
Tunnetuimpia: Eben Alexander, Anita Moorjani. Löytyy myös suomennettuna kirjastosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helvetti on tämä normaali rutiinielämä. Taivas on se, jos joskus rakastuu molemminpuolisesti.
Eli helvetti on useimmilla pysyvä olotila ja taivaasta saadaan vain palasia.
No höpöhöpö! Mun arki on ainakin mukavaa, vaikka siinä sitä rutiinia onkin. Joka päivään on kiva herätä, kun tietää, että on paljon mielenkiintoista tekemistä, töitä ja harrastuksia.
Jos sun arkielämä on helvettiä, niin oisko peiliinkatsomisen paikka? Se oot nimittäin juuri sinä itse, joka sen sun arjen rakentaa, eli arvaapa kenen homma on sen korjaaminenkin, jos on pieleen mennyt?
Sinä voit puhua vain omasta puolestasi. Etkä tiedä muiden sairauksista tai muista ongelmista pätkääkään, joten sinun arkesi ei ole toisen arki.
Alue: Aihe vapaa
Olen varma että kukaan ei jaksa lukea tota koko tekstiä. Mun mielestä sekä taivas että helvetti ovat kumpikin olemassa, sekaisin, yhtä aikaa, täällä maapallolla. Me ollaan jo taivaassa-helvetissä.