Lue keskustelun säännöt.
Markkinoiden metrilakut, miten kukaan jaksaa syödä niitä vuosi toisensa perään?
16.10.2018 |
Monilla oikein perinne, että mennään ostamaan markkinoilta lakuja jos ei muuta!
Itse söin viimeeksi joskus lapsena , noin 12 v sitten.
Kommentit (25)
No ei niitä markkinoita niin kauhean monta kertaa vuodessa ole. Ihmiset kaipaavat rituaaleja. Itse en tosin muista, milloin olen viimeksi syönyt. Voisin syödä metrilakua vaikka heti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ostan mutten enää samanlaista jumalatonta säkkiä kuin joskus aikoinaan, yleensä otan 5kpl ja koetan löytää uusia makuja.
Rakastan lakua, voisin syödä sitä joka päivä.
Kysymys: miten ihmeessä se asia voi olla sun päänsärkysi? Ai siksikö, että SINÄ et tee niin, on se muiden tekemänä jotenkin outoa tai ihmettelyn arvoista?
Just siks ku kerran kaks vuodessa ostaa. En kyllä varta vasten kulje niiden perässä, mutta joka vuosi niitä jossain yleensä tulee vastaan. I Aika huono vertaus vuosi toisensa perään, kun on varmaan aika montaa muuta ruokaa mitä ihmiset oikeasti syö lähes joka päivä vuosi toisensa perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ostan kyllä metrilakun lisäksi myös kaupasta Markkinalakua :D
Syön mä ihan tavallista lakua markkinoiden välilläkin. Tosin me ostetaan markkinoilta vain metri per lätty eikä mitään suursäkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lakuahmattien on hyvä tietää, että laku sisältää glykyrritsiiniä, joka voi nostaa verenpainetta.
Jospa suosio on, että se liittyy hyvään tunnelmaan. Kuten muutenkin jos syödään ulkona. Esim leirinuotiolla makkara on hyvää, vaikkei muuten sitä söisi.
Muuten, vaikkei tiedä mistä pitää, on hyvä tietää myös mistä ei pidä.
Kuka v*ttu käy markkinoilla?! Tää oli nyt kaikenhuippu! Ryhdistätykää wt:t!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lakuahmattien on hyvä tietää, että laku sisältää glykyrritsiiniä, joka voi nostaa verenpainetta.
Jospa suosio on, että se liittyy hyvään tunnelmaan. Kuten muutenkin jos syödään ulkona. Esim leirinuotiolla makkara on hyvää, vaikkei muuten sitä söisi.
Muuten, vaikkei tiedä mistä pitää, on hyvä tietää myös mistä ei pidä.
Mun pitäis varmaan alkaa syömään useemmin lakua, jos se verenpainetta nostaa. :D
Ne VAAHTOKAAPELIT joita noista lakukojuista joskus saa ovat parhaita, nimikin sen jo kertoo :D Lakua ostan harvemmin, mutta aina on pakko saada iso kerä vaahtokaapelia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monilla oikein perinne, että mennään ostamaan markkinoilta lakuja jos ei muuta!
Itse söin viimeeksi joskus lapsena , noin 12 v sitten.
Taitaa olla aika harvassa ihmiset jotka pyörii joka viikko markkinoilla. Valtaosa ihmisistä ei käy markkinoilla lainkaan (kuten allekirjoittanut) ja niistäkin suurin osa, jotka moisilla turhuudenmarkkinoilla pyörii, ei käy siellä kuin korkeintaan kerran pari vuodessa. Näin ollen on täysin yhdentekevää, mitä siellä markkinoilla popsii, vai popsiiko mitään.
Itselleni metrilaku ei edusta minkäänlaista perinnettä, koska minun lapsuudessa ei vielä metrilakua myyty. Se perinne on vielä varsin lyhytikäinen ja vaikka tuote on kehitetty 80-luvulla, jolloin se oli vielä paikallinen "herkku" Porvoon seudulla, niin matka markkinalakuksi alkoi vasta 90-luvun puolivälissä, jolloin Makulaku rupesi kyseistä tuotetta valmistamaan. Tuolloin minä olin jo yli kolmekymppinen, joten en kuulunut enää kyseisen tuotteen kuluttajasegmenttiin.
Omassa lapsuudessani oli hattarat tällainen tuote jota markkinoilla ja kiertävissä tivoleissa syötiin ja toki minäkin aina Sariolan, tai Seiterän saapuessa paikkakunnallemme, kyseiseen sokerihöttöön investoin ja sitä suuurella nautinnolla naamariini vetelin samalla kun jännitin surmanhyppyä tai jotain muuuta jännittävää esitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla oikein perinne, että mennään ostamaan markkinoilta lakuja jos ei muuta!
Itse söin viimeeksi joskus lapsena , noin 12 v sitten.Taitaa olla aika harvassa ihmiset jotka pyörii joka viikko markkinoilla. Valtaosa ihmisistä ei käy markkinoilla lainkaan (kuten allekirjoittanut) ja niistäkin suurin osa, jotka moisilla turhuudenmarkkinoilla pyörii, ei käy siellä kuin korkeintaan kerran pari vuodessa. Näin ollen on täysin yhdentekevää, mitä siellä markkinoilla popsii, vai popsiiko mitään.
Itselleni metrilaku ei edusta minkäänlaista perinnettä, koska minun lapsuudessa ei vielä metrilakua myyty. Se perinne on vielä varsin lyhytikäinen ja vaikka tuote on kehitetty 80-luvulla, jolloin se oli vielä paikallinen "herkku" Porvoon seudulla, niin matka markkinalakuksi alkoi vasta 90-luvun puolivälissä, jolloin Makulaku rupesi kyseistä tuotetta valmistamaan. Tuolloin minä olin jo yli kolmekymppinen, joten en kuulunut enää kyseisen tuotteen kuluttajasegmenttiin.
Omassa lapsuudessani oli hattarat tällainen tuote jota markkinoilla ja kiertävissä tivoleissa syötiin ja toki minäkin aina Sariolan, tai Seiterän saapuessa paikkakunnallemme, kyseiseen sokerihöttöön investoin ja sitä suuurella nautinnolla naamariini vetelin samalla kun jännitin surmanhyppyä tai jotain muuuta jännittävää esitystä.
Metrilakua ostetiin vapputorilta Turussa jo 70-luvulla. Sitä tavallista mustaa. En mä niitä värillisiä syö lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Rakastan lakua, voisin syödä sitä joka päivä.
Minä rakastan vaimoani.
Markinoiden lakut eivät ole kovin lakuja, lähinnä tummalla kuorella varustettuja sokerimössöjä.
En ole kertaakaan ostanut enkä maistanutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla oikein perinne, että mennään ostamaan markkinoilta lakuja jos ei muuta!
Itse söin viimeeksi joskus lapsena , noin 12 v sitten.Taitaa olla aika harvassa ihmiset jotka pyörii joka viikko markkinoilla. Valtaosa ihmisistä ei käy markkinoilla lainkaan (kuten allekirjoittanut) ja niistäkin suurin osa, jotka moisilla turhuudenmarkkinoilla pyörii, ei käy siellä kuin korkeintaan kerran pari vuodessa. Näin ollen on täysin yhdentekevää, mitä siellä markkinoilla popsii, vai popsiiko mitään.
Itselleni metrilaku ei edusta minkäänlaista perinnettä, koska minun lapsuudessa ei vielä metrilakua myyty. Se perinne on vielä varsin lyhytikäinen ja vaikka tuote on kehitetty 80-luvulla, jolloin se oli vielä paikallinen "herkku" Porvoon seudulla, niin matka markkinalakuksi alkoi vasta 90-luvun puolivälissä, jolloin Makulaku rupesi kyseistä tuotetta valmistamaan. Tuolloin minä olin jo yli kolmekymppinen, joten en kuulunut enää kyseisen tuotteen kuluttajasegmenttiin.
Omassa lapsuudessani oli hattarat tällainen tuote jota markkinoilla ja kiertävissä tivoleissa syötiin ja toki minäkin aina Sariolan, tai Seiterän saapuessa paikkakunnallemme, kyseiseen sokerihöttöön investoin ja sitä suuurella nautinnolla naamariini vetelin samalla kun jännitin surmanhyppyä tai jotain muuuta jännittävää esitystä.
Metrilakua ostetiin vapputorilta Turussa jo 70-luvulla. Sitä tavallista mustaa. En mä niitä värillisiä syö lainkaan.
Kyllähän nauhalakua on myyty iätä ja ajat, mutta ei ne sen aikaiset tuotteet vielä mitään metrilakua olleet, eikä niitä sillä nimellä myyty, ei ainakaan yleisesti. Metrilaku kehiteltiin vasta 80-luvulla: http://www.makuafoods.fi/kuinka-metrilakusta-tuli-markkinalaku/
.
Enemmän mä ihmettelen pölynimuripussien myyjiä. Kuka lähtee markkinoille ostamaan pölypusseja?
Onko se metrilaku metrin mittainen? Näyttää lyhyemmältä siinä tiskissä, ostanut en ikinä ole.
No ehkä jos sen kerta vuoteen ostaa?Jaksan mäki syödä samoja suklaita, sentään joka viikko 😅