"Me haluttais sut Tadun kummmiksi..." --> spontaani repeäminen nimen taivutukselle --> välit poikki

Veedin mielestä Tadun on varmaan hyvä taivutusmuoto..

Tietenkin saa taivuttaa omaa ja lastensa nimiä miten haluaa. Kukaan muu niitä ei kyllä ala sillä tavalla taivuttamaan ja kun mammaliini kirkuu taas jollekkin 5-vuotiaalle leikkipuistossa "SE ON TADULLE", karkoittaa loputkin kaverit omalta Tadultaan.

Vierailija kirjoitti:

Veedin mielestä Tadun on varmaan hyvä taivutusmuoto..

Veetissä on kaksoisvokaali, dumbass.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin saa taivuttaa omaa ja lastensa nimiä miten haluaa. Kukaan muu niitä ei kyllä ala sillä tavalla taivuttamaan ja kun mammaliini kirkuu taas jollekkin 5-vuotiaalle leikkipuistossa "SE ON TADULLE", karkoittaa loputkin kaverit omalta Tadultaan.

Lapsilla ei ole usein mitään ennakkokäsitystä joten hyväksyvät tatun ja tadun samoin kuin satun ja sadun.

Aadun mielestä myös on hienompaa noin. Onhan siinä alkumuodossakin D, vai sanooko joku muka Atolf..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä arvasin ensiyrittämällä minkä nimen Leevin veli sai ja nauroin päälle, mutta ei se minua suojannut kuten ei sekään etten kuulu kirkkoon

Lassi?

Häh? Kyllä kirkkoon kuulumattomuus suojaa kummiudelta. Kummius on kirkollinen "virka". Kummin tehtävä on auttaa vanhempia antamaan lapselle kristillinen kasvatus. Jos ei kuulu kirkkoon, on vain leikisti kummi, lapsen aikuinen kaveri tms. Sekin on hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Aadun mielestä myös on hienompaa noin. Onhan siinä alkumuodossakin D, vai sanooko joku muka Atolf..

Äbol.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin saa taivuttaa omaa ja lastensa nimiä miten haluaa. Kukaan muu niitä ei kyllä ala sillä tavalla taivuttamaan ja kun mammaliini kirkuu taas jollekkin 5-vuotiaalle leikkipuistossa "SE ON TADULLE", karkoittaa loputkin kaverit omalta Tadultaan.

Lapsilla ei ole usein mitään ennakkokäsitystä joten hyväksyvät tatun ja tadun samoin kuin satun ja sadun.

Tietenkin jos olettaa ettei kukaan muu lapsi koskaan ennen sitä ole kuullut nimestä Tatu. Eikä taivutusmuotoja, eivätkä siis ihmettele miksi se mamma heille kirkuu, kun naapurin Tatua saa puhutella toisella tavalla, mutta yhtä Tatua ei.

Noniin te itseänne niin kovin fiksuna pitävät. Kertokaa mikä SÄÄNTÖ MÄÄRÄÄ että se on Tatun eikä Tadun.

Niin juuri. Sellaista kieliopillistä sääntöä ei ole olemassa -》 nauratte tyhjälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin saa taivuttaa omaa ja lastensa nimiä miten haluaa. Kukaan muu niitä ei kyllä ala sillä tavalla taivuttamaan ja kun mammaliini kirkuu taas jollekkin 5-vuotiaalle leikkipuistossa "SE ON TADULLE", karkoittaa loputkin kaverit omalta Tadultaan.

Lapsilla ei ole usein mitään ennakkokäsitystä joten hyväksyvät tatun ja tadun samoin kuin satun ja sadun.

Tietenkin jos olettaa ettei kukaan muu lapsi koskaan ennen sitä ole kuullut nimestä Tatu. Eikä taivutusmuotoja, eivätkä siis ihmettele miksi se mamma heille kirkuu, kun naapurin Tatua saa puhutella toisella tavalla, mutta yhtä Tatua ei.

Onko nimessä Satu sama ongelma?

Ja voiko sanoa meidän, meijän, meirän, meiän? Lapset tajuaa että kieli ei ole staattista, toisin kuin sinä.

Tadun Kuulostaa kuin olisi  nuha " Denä dukodda".

On varmaan kivaa kun saa jokaiselle aina erikseen selittää, että se oma nimi ei sitten taivu perinteisesti vaan toisella tavalla. Helppoa ja hauskaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tuohon kieliopin mukaan d kuuluisi, mutta suomalaiset ei perinteisesti halua hienostella joten vakiintuneena tapana on t.

Ei se siitä johdu, vaan siitä että erisnimet ja uudet sanat, usein lainasanat, muuttuvat taipuessaan vähemmän kuin vanhat vakiintuneet sanat. Esim. tuki, tuen, mutta muki, mukin (tulee ruotsin sanasta mugg). Sanooko joku: "Sain uuden muumimuen"? Milloin sana on vakiintunut, on tulkintajuttu. Siksi sallitaan erilaiset muodot. Toisten kielikorvaan särähtää, toisten ei.

Vierailija kirjoitti:

On varmaan kivaa kun saa jokaiselle aina erikseen selittää, että se oma nimi ei sitten taivu perinteisesti vaan toisella tavalla. Helppoa ja hauskaa.

Eiköhän mene samanlailla kuin Saduilla/Satuilla että muut taivuttaa miten taivuttaa. Enpä ole ikinä kuullut yhdenkään Sadun/Satun opastavan nimensä taivutusmuodon valinnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin saa taivuttaa omaa ja lastensa nimiä miten haluaa. Kukaan muu niitä ei kyllä ala sillä tavalla taivuttamaan ja kun mammaliini kirkuu taas jollekkin 5-vuotiaalle leikkipuistossa "SE ON TADULLE", karkoittaa loputkin kaverit omalta Tadultaan.

Lapsilla ei ole usein mitään ennakkokäsitystä joten hyväksyvät tatun ja tadun samoin kuin satun ja sadun.

Tietenkin jos olettaa ettei kukaan muu lapsi koskaan ennen sitä ole kuullut nimestä Tatu. Eikä taivutusmuotoja, eivätkä siis ihmettele miksi se mamma heille kirkuu, kun naapurin Tatua saa puhutella toisella tavalla, mutta yhtä Tatua ei.

Onko nimessä Satu sama ongelma?

Ja voiko sanoa meidän, meijän, meirän, meiän? Lapset tajuaa että kieli ei ole staattista, toisin kuin sinä.

Huoh :D

Taitaa joku omaa nimeänsä erikoisuuden nimissä taivutteleva kirjoitella. Pari tälläistä tyyppiä tunnen, ihan aikuisia ihmisiä ja vetävät herneen nenään ja raivostuvat kun, joku sanookin Riitalle eikä Riittalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veedin mielestä Tadun on varmaan hyvä taivutusmuoto..

Veetissä on kaksoisvokaali, dumbass.

Väitätkö silti ettet yhtään hymähtänyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veedin mielestä Tadun on varmaan hyvä taivutusmuoto..

Veetissä on kaksoisvokaali, dumbass.

Sääty, säädyn. Hmm, kaksoisvokaali? Selitä toki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On varmaan kivaa kun saa jokaiselle aina erikseen selittää, että se oma nimi ei sitten taivu perinteisesti vaan toisella tavalla. Helppoa ja hauskaa.

Eiköhän mene samanlailla kuin Saduilla/Satuilla että muut taivuttaa miten taivuttaa. Enpä ole ikinä kuullut yhdenkään Sadun/Satun opastavan nimensä taivutusmuodon valinnassa.

Tämä nyt tietysti on ihan omakohtaisesta kokemuksesta, mutta olen tavannut Tatuja ja kenenkään heidän nimeään ei ole taivutettu d:llä. En jaksa myöskään uskoa, että kukaan tätäkään Tadua taivuttaa d:llä ellei hän tai vanhempansa erikseen opasta. Eihän se tietysti mikään oikea ongelma ole, mutta onko järkeä ihan väen väkisin taivuttaa nimeä tavalla, jolla kukaan muu ei ole taivuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta.

Nimen saa taivuttaa miten haluaa, Tadun, Sadun, tai Tatun tai Satun.

Kumpikin muoto on oikea.

Sadun kohdalla kyllä, Tatun kohdalla ei.

No on se kumma, että sukunimissä saa päättää taivutusmuodon itse, mutta etunimissä ei! Esim. Lonka voidaan nykyään taivuttaa Lonkan, vaikka kyseessä on sanan lonkka-taivutusmuoto. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin saa taivuttaa omaa ja lastensa nimiä miten haluaa. Kukaan muu niitä ei kyllä ala sillä tavalla taivuttamaan ja kun mammaliini kirkuu taas jollekkin 5-vuotiaalle leikkipuistossa "SE ON TADULLE", karkoittaa loputkin kaverit omalta Tadultaan.

Lapsilla ei ole usein mitään ennakkokäsitystä joten hyväksyvät tatun ja tadun samoin kuin satun ja sadun.

Tietenkin jos olettaa ettei kukaan muu lapsi koskaan ennen sitä ole kuullut nimestä Tatu. Eikä taivutusmuotoja, eivätkä siis ihmettele miksi se mamma heille kirkuu, kun naapurin Tatua saa puhutella toisella tavalla, mutta yhtä Tatua ei.

Onko nimessä Satu sama ongelma?

Ja voiko sanoa meidän, meijän, meirän, meiän? Lapset tajuaa että kieli ei ole staattista, toisin kuin sinä.

Huoh :D

Taitaa joku omaa nimeänsä erikoisuuden nimissä taivutteleva kirjoitella. Pari tälläistä tyyppiä tunnen, ihan aikuisia ihmisiä ja vetävät herneen nenään ja raivostuvat kun, joku sanookin Riitalle eikä Riittalle.

Ei vaan aloitus vaan oli aika lapsellinen ja tilannetajuttoman pilkunviilaajan kirjoitus jolla haluttiin turhaan naureskella vielä jälkikäteenkin. Mua ärsyttää yleisesti kaikki kielioppinatsit.