Lue keskustelun säännöt.
Oletko koskaan katunut lapsesi nimeä?
15.10.2018 |
Kysymys otsikossa. Onko koskaan tuntunut siltä, että tuli annettua väärä nimi lapselle? Tai suostuitko nimeen, jota et olisi itse halunnut ja se onkin alkanut jälkikäteen harmittamaan? Kysyn, koska itsellä ajankohtaisena nimen keksiminen ja haluan kuulla kokemuksia.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olisi pitänyt antaa jokin muu nimi kuin Niko Petteri.
Tuossa nimessä on kyllä tietynlaista taikaa. Niko Pettereissä on sitä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaduttaa. Olisi pitänyt pitää omasta tahdosta kiinni aikoinaan. Puolison kanssa käytiin väittelyä asiasta silloin ja minä nöyrryin.
En ole tätä lapsille kyllä kertonut enkä aiokaan.
En, ihan tavallisia kalenteri nimiä kaikki.
Kadun. Annoin periksi. Tyhmä ja ruma nimi.
Okei siihen tavallaan tottui parissa vuodessa enkä enää osaa ajatella muuta nimeä mikä sopisi lapselle.
Silti se on tyhmä ja ruma.
En varsinaisesti katunut ole, mutta joskus vahingossa kutsunut lasta kolmannella nimellään jonka olisin alunalkaen halunnut ensimmäiseksi nimeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaduttaa. Olisi pitänyt pitää omasta tahdosta kiinni aikoinaan. Puolison kanssa käytiin väittelyä asiasta silloin ja minä nöyrryin.
En ole tätä lapsille kyllä kertonut enkä aiokaan.
Äitini jaksaa kertoa miten olisi halunnut minulle toisen nimen. En pidä siitä nimestä yhtään mitä hän halusi, onneksi isäni piti päänsä ja olen mikä olen.
Mutta se äidin asenne ja sen toistelu on, surullista kyllä, laskenut tavallaan arvostusta ja sitä mitä meidän välillä on. Tuntuu ettei hän hyväksy minua kokonaisuutena tai jotain.
Hieman hölmöä. En osaa selittää. Mutta pointti että lapsesi kasvaa sen nimen kanssa ja se on todennäköisesti hänelle osa häntä niin kannattaa vain olla suu kiinni jos et itse nimestä pidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annoin lapsellesi maailman kauneimmat nimet, tavalliset suomalaiset perinteiset nimet, ja pidän niistä yhä edelleen. Lapseni on ihan nimiensä mittainen.
Esikoisella on kolme nimeä ja nimikokonaisuus on yhä mielestäni aivan täydellinen :) Tokan lapsen kolmannen etunimen mies runttasi läpi pakolla, koska se on "the name" hänen sukunsa pojilla. Siitä nimestä en kovasti tykkää vieläkään, mutta onneksi nimikokonaisuus on sellainen, että viimeinenkin nimi sopii siihen tyyliltään.