Lue keskustelun säännöt.
Oletko koskaan katunut lapsesi nimeä?
15.10.2018 |
Kysymys otsikossa. Onko koskaan tuntunut siltä, että tuli annettua väärä nimi lapselle? Tai suostuitko nimeen, jota et olisi itse halunnut ja se onkin alkanut jälkikäteen harmittamaan? Kysyn, koska itsellä ajankohtaisena nimen keksiminen ja haluan kuulla kokemuksia.
Kommentit (29)
En, tykkään kummankin nimestä vuosi vuodelta enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole, helpot, lyhkäiset nimet.
Minä ehdotin ja mies hyväksyi.
Ei oikeastaan, mutta vähän harmittaa, että mies ei hyväksynyt ehdottamiani vähän epätavallisempia nimiä. Lapsen päiväkodissa on kaiken maailman Romeoita, Alessioita, Vincentejä ja Leioja, niin tulee tunne että tuskinpa kukaan olisi ihmetellyt suosikkinimiäni.
Olen tyytyväinen lapseni etunimiin, mutta en olisi voinut aiemmin kuvitella, että annan lapselle kyseisen nimen (eli nimilistan ulkopuolelta tullut nimi). Jos joku hieman harmittaa, niin se, että lapsella on isän sukunimi (olemme naimissa, mutta halusin pitää oman nimeni). Joustin tässä sukunimiasiassa, koska tuntui olevan miehelle tärkeää.
Lapsella on toinen nimi kutsumanimenä ja kadun ensimmäistä nimeä sekä sitä että päätettiin ottaa toinen nimi kutsumanimeksi. Toinen eli kutsumanimi on mielestäni tosi kiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on toinen nimi kutsumanimenä ja kadun ensimmäistä nimeä sekä sitä että päätettiin ottaa toinen nimi kutsumanimeksi. Toinen eli kutsumanimi on mielestäni tosi kiva.
Miksi kadut toista minä kutsumanimenä, jos on tosi kiva? Nimethän ovat lapsen omia nimiä, hänhän voi käyttää, mitä nimistään haluaa.
Ei nimet harmita, lapset kouluiässä. Normaalit suomalaiset nimet, mutta kuitenkaan ei ole osunut saman nimisiä luokille tai harrastuksiin. Mutta jos nyt saisin lapsen, antaisin ehkä eri nimen - vielä suomalaisemman ja tavallisemman! Kuten Juhani. Mikä kaunis, perinteinen, ja silti todella harvainen nykylapsilla ensimmäisenä nimenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ollenkaan, lasteni nimet ovat edelleen maailman parhaat omasta mielestä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole katunut. Lapsihan saa 18 vuotta täytettyään muuttaa nimensä ihan miksi haluaa jos vanhempien antamat nimet eivät kiinnosta.
En kadu, koska annoin sen yhden minkä olin aina halunnut antaa. Se on hieman erikoisempi nimi, mutta ei todellakaan mikään outo kuitenkaan vaan ollut jo todella kauan käytössä Suomessakin. Yritin keksiä kaiken maailman muita "ihan kivoja" tavallisempia nimiä sen tilalle, mutta onneksi ihan viime tingassa päätin kuitenkin, että perhana minähän annan juuri sen yhden nimen jota yli kaiken rakastan. Ja niin annoinkin! 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole katunut. Lapsihan saa 18 vuotta täytettyään muuttaa nimensä ihan miksi haluaa jos vanhempien antamat nimet eivät kiinnosta.
Saa toki, mutta erittäin erittäin harva vaihtaa ellei ole nimeltään joku Hellä Hellevi Alapää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä olisi pitänyt antaa jokin muu nimi kuin Niko Petteri.
Voihan sen nimen sitten vaihtaa aikuisena, jos lapsesi ei siitä pidä. Ota huomioon, että vaikka antaisit omasta mielestäsi täydellisen nimen, lapsesi ei välttämättä jaa makuasi.
Olen kun molemmat tyttäret vaihtoivat sekä ensimmäisen että toisen nimensä kansainvälisempiin heti 18 täytettyään. Molemmilla oli minusta kauniit suomenkieliset nimet.
En, mutta jos olisin antanut lapseni nimeksi To.ots niin kyllä olisin katunut.
Vierailija kirjoitti:
Olen kun molemmat tyttäret vaihtoivat sekä ensimmäisen että toisen nimensä kansainvälisempiin heti 18 täytettyään. Molemmilla oli minusta kauniit suomenkieliset nimet.
Ymmärtäähän tämän. Tytöillä kun oli erinomainen syy vaihtaa nimensä. Ulkomailla olisi rasittavaa tavutella nimeään ja silti aina kuulla se väärin lausuttuna sekä kirjoitettuna. Yhä uudelleen ja uudelleen.
No joo, aluksi, kun tuntui olevan vaikeuksia läheisillä muistaa/hyväksyä ja lisäksi nimi sekoitettiin helposti toiseen samanoloiseen. Sittemmin olen tottunut, soraäänet ovat hiljenneet, eikä sekoilut enää herätä tunteita. Ihan perusnimi kyseessä, mutta ainahan noita mielipiteitä piisaa.
Esikoisen nimessä harmittaa vähän se miten yleinen se on ikäluokassaan. On kyllä aika tavallinen, tyyliin Kaisa/Maija/Anni, mutta ei ollut millään suosikkinimien listalla eikä ollut tullut itselle sen nimisiä lapsia juurikaan vastaan niin vähän yllätyin kun viisi vuotta myöhemmin jumpparyhmän tytöistä 60%:lla on sama nimi 😏