Olen jäämässä yksin.
Kaikki on elämässä ihan hyvin, on koti, on mies jonka kanssa haluan olla, on lapsia joiden kanssa tykkään olla. Mutta ei ole omaa sukua joka olisi millään tavalla kiinnostunut meidän elämästä, unohtaisi varmaan jos en kävisi lasten kanssa käymässä, miehen suku ei ole kiinnostunut kovinkaan paljon meistä. Yritän välillä kysyä jos jotkut ystävät näkisivät minua lasten kanssa tai ilman. Usein kuitenkin saan huomaan että heillä on parempaakin tekemistä. Onneksi minulla on maalaus. Saan uppoutua siihen etten tunne yksinäisyyttä kun olen yksin kotona. Olisi mukavaa että joku kävisi katsomassa meitä edes joskus. :/
Kommentit (2)
Porvoossa kaikki on yksin, ikuisesti. Vaikka olisi mies, lapsia, ystäviä, kavereita, sukulaisia, tuttavia, hamstereita.
"Welcome to Porvoo, such a lovely place, such a lovely place...You can check out any time you like, but you can never leave!"
Aloita joku harrastus, jossa voisit tavata uusia ihmisiä?