Miksi lähi- ja perushoitajat kiusaavat sairaanhoitajaopiskelijoita?

Miten sairaanhoitajan ohjaaja voi olla lähäri? 

Vierailija kirjoitti:

Miten sairaanhoitajan ohjaaja voi olla lähäri? 

Samaa mietin minäkin.

Vierailija kirjoitti:

Ensin luulin, että olen vain herkkänahkainen, mutta sekä luokkatoverit ovat valittaneet samaa että nyt myöhemmin opinnot aloittanut kaveri ovat valitelleet samaa. Pahinta oli ensimmäisissä harkoissa, varsinkin kun monissa paikoissa toinen ohjaaja oli lähihoitaja. Tuntui, että mitään ymmärrystä sille, että opiskelijalle ne asiat ovat uusia ei ollut. Tuhahtelua, tavaroiden käsistä repimistä, silmien pyörittelyä ja kommentteja kuinka mitään ei osata ja kaikenlaisia nössöjä tänne tuleekin. Sairaanhoitaja ohjaajalta sitten yleensä jotain "älä välitä, 'Maija' vaan on tommoinen"-kommentteja. On minulla ollut hyvin tiukkoja, turhankin korkeita odotuksia pitäviä ja suorasanaisia sairaanhoitaja-ohjaajiakin, mutta jotenkin on edes jäänyt se fiilis, että haluaisivat minun oppivan, kun taas osan ohjaajina olleiden tai osaston muiden perus- tai lähihoitajien ainoana tarkoituksena tuntuu olevan lyttääminen.

Vähän sama juttu ollut keikkailleissa, isoon ääneen tehtyä nolaamista ja silmien pyörittelyä, kun jotain ei ole osannut tai on johonkin kysynyt neuvoa, sitten taas joltain sairaanhoitajilta kyseisen tyypin selän takana joku lohduttava, hiljaisella äänellä sanottu "älä välitä, kyl sä opit ja toi on aina tollanen uusille."

Nyt kun omissa harkoissa ei enää ole lähihoitajaohjaajia eikä usein edes lähihoitajia töissä harjoitteluosastoilla ja vaki keikkapaikoissakaan eivät enää jaksa nillittää, niin vähän oli jo painunut unhoon, mutta olin alemmalla vuosikurssilla olevan kaverin tupareissa ja kuuntelin hänen ja luokkakaveriensa tuoreita kokemuksia juuri samasta ja kokemukset tuntuivat olevan samat lähes kaikilla. Tyypillistä on myös se, että sh-opiskelijoille lähihoitajat nakittavat omat ikävimmät työnsä jopa opiskelijan ohjaajien selän takana ja ohjaajat sitten ihmettelevät, että minkä takia heidän opiskelijansa lähti ottamaan koko osaston kontrolleja tai käyttämään ihan toisille hoitajille kuuluvaa potilasta suihkussa.

On toki harkoissakin tullut vastaan paljon tosi kivoja ja hyvin opiskelijoihin suhtautuvia lähihoitajia, jotka ovat mielellään ohjanneet ja opettaneet. Ja avopuolella keikkaa tehdessä ovat keikkapaikkojen lähihoitajat yleensä olleet vaihdellen ihan kivoja, huippuja tai vähän rasittavia työkavereita, kuten nyt ihmiset yleensäkin, mutta sairaalassa ja varsinkin opiskelijan roolissa saa kyllä niin tuntea arvottomuutensa, että ei mitään rajaa. Muutenkin sairaaloiden lähi- ja perushoitajat tuntuvat olevan niin koviksia, että ei ainakaan empatia ulkopuolelle välity.

mikä ihme tämän kulttuurin on saanut aikaiseksi ja onko kyse vain meidän paikkakunnasta vai onko yleisempääkin?

Älä huijaa meitä. Ei mene läpi.

Nainen naiselle vesikauhuinen rotta.

Hirveämpää työyhteisöä kuin pelkästään naisista koostuva ei ole. Suosittelen alan vaihtoa, oman jaksamisesi vuoksi. Sekatyöyhteisöissä kun jopa tuetaan toisiaan...

Vierailija kirjoitti:

Miten sairaanhoitajan ohjaaja voi olla lähäri? 

Alussa usein on, ainakin perusharkassa, mutta myös geriatriassa, erityisryhmissä usein myös mielenterveyspuolella, jos harjoittelee sairaalassa. Kun harjoittelun kohteena on vielä se perushoito ja perustyö, on opiskelijalle monessa paikassa hyvä olla ainakin osa harjoittelusta sen perushoitoa tekevän kanssa. Myöhemmissäkin harkoissa opiskelijat yleensä aloittavat ns. kentältä ja vaikka omat nimetyt ohjaajat olisivatkin sairaanhoitajia, pistetään opiskelijat kenttäläisen matkaan ja se kenttäläinen voi sitten olla sairaanhoitaja, lähihoitaja tai keikkaa tekevä sairaanhoitajaopiskelija.

Itsekin olen opiskelijana useinkin ohjannut vain puolikin vuotta itseäni myöhemmin aloittaneita opiskelijoita. En toki heidän  vastuuohjaajanaan, mutta kyseisessä vuorossa.

Vierailija kirjoitti:

Miten sairaanhoitajan ohjaaja voi olla lähäri? 

Kyllä ainakin ensimmäisessä harjoittelussa, joka tapahtuu yleensä jossain palvelutalossa, voi hyvinkin olla lähäriohjaaja, kun perushoitoa harjoitellaan. 

Mulla on kyllä sellainen kokemus itsellä, että se on ihan persoonasta kiinni, kuka siellä harkassa nuivasti suhtautuu. On ollut ihan ok osastoja, ja sitten niitä, joissa vaan odottaa harkan loppumista. Tosi kivoja lähäreitä on ollut, ja vastaavasti ilkeitä sairaanhoitajia. Ei ole niin yksioikoista. Mutta tervetuloa keikkailemaan! Tässä sitä kakkendaalia sitten saakin niskaan ihan urakalla. Vain harvat osastot poikkeuksena, jossa on kiva käydä. Niillä osastoilla, joissa on paljon keikkaa, on poikkeuksetta karsea ilmapiiri. Siksi sieltä on vakkarit saikulla. 

Kyllä hyvinkin sairaanhoitaja- kätilö- ensihoitajaperuskoulutuksessa eli ekoissa harkoissa voi olla ohjaajana lähihoitaja. Itse asiassa jopa myöhemminkin. Toinen ohjaaja on sitten amk-tasoinen. Sorsintaa olen itse kohdannut ehkä jopa enemmän omalta ammattikunnaltani. Kiire, resurssien vähyys ja raskas työ puretaan opiskelijoihin. Siinä ei ole tilaa erilaiselle oppimiselle eikä erilaisille persoonille. Lisätään vielä opiskelijan oma stressi, jännitys harjoittelusta ja paineet suoriutua, niin ikävänpuoleinen ohjaussuhde on taattu.

Mun mielestä lähihoitaja ei voi ohjata sairaanhoitajaa koulujutuissa. Sairaanhoitaja voi ohjata lähihoitajaa, mutta suositellaan silti lähihoitajaa ohjaajaks. Mut sairaanhoitajil on laajempi työnkuva, joten tää juttu ei taida olla ihan totta. :D

siis monet ei mun mielestä vaan osaa ohjata, en tajuu miks ne tekee sitä :DD

Vierailija kirjoitti:

Nainen naiselle vesikauhuinen rotta.

Hirveämpää työyhteisöä kuin pelkästään naisista koostuva ei ole. Suosittelen alan vaihtoa, oman jaksamisesi vuoksi. Sekatyöyhteisöissä kun jopa tuetaan toisiaan...

Tästä olen eri mieltä. Olen itse alanvaihtaja ja aiemmin ollut miesvaltaisella alalla, välillä paikan ainoa nainen, välillä vain vähemmistössä. Miesvaltaiset työpaikat eivät ole olleet pätkän vertaa vähemmän juoruilevia tai parempia kuin nämä hoitoalan työyhteisötkään, pahempia juorukelloja ei olekaan kuin insinöörit.

Itse asiassa nuo minua aluksi kiusanneet hoitajatkin ovat niissä paikoissa joissa olen pidempään ollut (siis jäänyt kesätöihin tai keikkailemaan) lopettaneet nälvimisen. Osa jopa ollut myöhemmin ihan ystävällisiä. Ja sairaanhoitajien keskuudessa olen nähnyt ja kokenut sellaista kollegiaalisuutta, jota ikinä ei näkynyt dippa-inssien välillä. Olen monesti nähnyt ja kuullut, kun kokeneempi sairaanhoitaja on virheen tehneeltä nuoremmalta hoitajalta kysynyt, haluaako tämä, että kokeneempi selvittää asian ja ottaa "syyt niskoilleen", kun nuorempaa on tilanne kovin ahdistanut. Tai on lähtenyt tueksi asiaa selvittämään. Ikinä en miesvaltaisissa aiemmissa työpaikoissani ole sellaista nähnyt.Olen itseasiassa ollut yllättynyt kuinka hyviä työyhteisöjä hoitoalalla on. esimerkiksi oma nykyinen vakiosa-aikapaikkani, kiireinen, iso, pahamaineninen kirurginen osasto on itse asiassa hirvittävän kollegiaalinen ja toista tukeva työyhteisö hoitajien keskuudessa. Tosin täälläkin ne osaston pari jäljellä olevaa perushoitajaa pelottelevat harjoittelussa olevia opiskelijoita syystä, jota en ole viitsinyt tai uskaltanut kysyä. Minua kohtelevat jo ihan kivasti, mutta olenkin valmistumassa pian.

ap

Jokaisen on kai pakko vuorollaan ottaa ohjattavia. Ja perushoidon harkassa voi olla sairaanhoitajaopiskelijalla ohjaajana lähäri. 

Hyviä tyyppejä ja ikäviä tyyppejä on molemmissa ammattiryhmissä. Samoin opiskelijoita on asiallisia ja ei asiallisia

Käyttäjä23758 kirjoitti:

Mun mielestä lähihoitaja ei voi ohjata sairaanhoitajaa koulujutuissa. Sairaanhoitaja voi ohjata lähihoitajaa, mutta suositellaan silti lähihoitajaa ohjaajaks. Mut sairaanhoitajil on laajempi työnkuva, joten tää juttu ei taida olla ihan totta. :D

siis monet ei mun mielestä vaan osaa ohjata, en tajuu miks ne tekee sitä :DD

Kuten moni (ilmeisesti alalla oleva) on täällä jo yrittänyt sanoakin, kyllä tällainen ohjaussuhde on ihan mahdollinen ja yleinen. Huom., siis ei ainoana ohjaajana lähihoitaja, koska esim. vaikka pitkäaikaissairaanhoidossa iv-lääkeasioita ja muuta sairaanhoitajan tehtäviin kuuluvaa tulee myös tuon perushoitotyön lisäksi harjoitella. Ja tietysti saada kokonaiskuva työstä oman ammattikuntansa näkökulmasta.

Ja miksikö jotkut ohjaavat, vaikka eivät tunnu soveltuvan? Monissa paikoissa se ohjaajana oleminen on kiertävä pakkonakki!

Ikävä kyllä tyypillistä sosterveysalan työpaikkakiusaamista, joka alkaa nyt ja jatkuu myöhemmin.

Ilmenee kyllä kaikissa hoitajissa - vaikka nyt olet saanutkin enemmän kokemuksia lähäreiltä.

Lähihoitaja. U kirjoitti:

Hyviä tyyppejä ja ikäviä tyyppejä on molemmissa ammattiryhmissä. Samoin opiskelijoita on asiallisia ja ei asiallisia

Juuri näin! Mulle on yksi ohjaaja ollut todella inhottava, tai alkuun oli mutta loppuvaiheessa jo oli ihan mukava mulle (hoito ha huolenpito-jakso). Ja siis itse olin lähihoitajaopiskelija enkä sairaanhoitajaopiskelija. Muissa paikoissa ihan ok ohjaajat ja sairaanhoitajat olivat tosi mukavia.

Siinä vaiheessa tosin kun olimme harjottelujaksolla luokkatoverini kanssa palvelutalossa tarkistamassa potilaiden hampaistoja niin saimme todella ynseitä katseita parilta sairaanhoitajalta. Olisivat ilmeisesti halunneet että olisimme osallistuneet myös perushoitoon vaikkei se ollut tuon harjoittelun pointti ollenkaan. Opiskelimme hammashoitoa aivan loppumetreillä. Emme myöskään mielestäni syytelleet asukkaiden huonosta hammashoidosta ketään hoitajia koska tiesimme miten kiire noissa paikoissa on.

Tunnistan ilmiön. Kokeneissa perus- ja lähihoitajissa on yksi stereotyyppi, joka oikeastikin on aika yleinen, jonka edustajat ovat aika innokkaita ottamaan sh-opiskelijoilta ns. luulot pois. Tätä perushoitaja-mallia löytää juuri sairaaloista, ovat pitkän linjan hoitajia ja usein oikeastikin osaavia ja osa myös ahkeria. Tuppaavat vain olemaan ammattiylpeitä paitsi oikealla niin myös väärällä tavalla, heille tuntuu olevan tärkeää osoittaa, kuinka ovat osaavampia kuin sh-opiskelijat ja myös vastavalmistuneet nuoret sh:t.

Ovat usein ihan kivojakin työkavereita, kun heidän silmissään osoittaa arvonsa, mutta melkoista mobbaamista ja kiusaamista heidän kanssaan toimiminen aluksi on.

Olen samaa toimintatapaa nähnyt sairaanhoitajissakin, mutta tyypillisemmin näin käyttäytyvä on lähi- tai etenkin perushoitaja, usein se osastonsa viimeinen, kun eläköityvien perushoitajien toimet on vaihdettu sairaanhoitajan toimiksi. Joskus tosin myös nuori, kovis, lähihoitaja, jolla on kauhea tarve päteä. Kai se jotain epävarmuutta omasta asemasta hierarkisessa työpaikkakulttuurissa on.

Kokeneissa sairaanhoitajissa sitten taas on jonkin verran näitä nuorten lääkärien kiusaajia.

Tunnistan ilmiön. Kovislähäreitä tuli itsekin ensimmäisissä harjoitteluissa kohdattua, nyt myöhemmin vähemmän tai eivät ainakaan isottele enää ihan samaan malliin.

Jotkut hakevat sillä koviksen roolilla varmaankin  jotain itsearvostusta ja pätevyyden tuntemusta. Löytyy toisaalta perusterveydenhoidon sairaaloista ja erikoissairaanhoidon vähemmän akuuteilta osastoilta, mutta paljon myös perustason lansseista, jossa ollaan niin kovia jätkiä ja gimmoja, että voi toista. Akuuteimmissa paikoissa sitten isottelun tarve tuntuu vähenevän ja nöyryys nostavan päätään.

Vierailija kirjoitti:

Akuuteimmissa paikoissa sitten isottelun tarve tuntuu vähenevän ja nöyryys nostavan päätään.

Kieltämättä ei muistu mieleen yhtään isottelevaa tehon sairaanhoitajaa tai esimerkiksi synnytyssalikätilöäkään. Harvemmin kokenut kaarti muillakaan vaativilla osastoilla. Kun tietää olevansa pätevä, ei tarvitse esittää.

Kateus. Sitä se on silloin kun hierarkiassa alemmat kiusaavat (tulevia) ylempiään.

Minäkin tunnistan ilmiön opiskeluajoilta ja vastavalmistuneenakin. Kai taustalla on alan hierarkinen toimintaympäristö ja se, että jotkut eivät pienisieluisuuttaan kestä sitä, että tuo onneton rääpäle tuossa, joka ei vielä osaa kaikkea, mitä hän, on kohta työyhteisön hierarkiassa itseä ylempänä. Niihin oman osaston sairaanhoitajiin ei ehkä uskalla kaunaansa purkaa, mutta opiskelija on sopivan suojaton kohde. Ja osaston sairaanhoitajat eivät joko uskalla keikuttaa venettä ja ottaa kissaa pöydälle tai sitten kannattavat ajatusta, että noin minuakin höykytettiin ja hyvä tuli, kuuluu vain sairaanhoitajan kasvuprosessiin.

Kyse ei ole lähi- tai sairaanhoitajuudesta vaan pienisieluisista ihmisistä, joista on kiva rökittää itseään heikommassa asemassa olevaa.