Seurasin yhtä äitien keskustelua Facebookissa ja voi luoja

Siis "keskustelua", riipimistä ja huutelua ja huonoa huumoria tuo on, vaikka aihe olisi aika vakava. Ja aihe on? Muiden kakarat ja niiden edesottamukset.

Ensin on epäselvä sepustus siitä, mitä mahdollisesti on tapahtunut (itse ei tietenkään oltu edes paikalla), ja ilmeisesti siis keskustelun aloittajan lapset on kiusanneet, ja saatu siitä palautetta, josta on loukkaannuttu.

"Kelläs täydellisellä äidillä nyt on herne nenukassa?" kysyy sen lapsen äiti, joka on neljä vuotta nyt hajottanut muiden puistoon unohtuneita leluja, kiusannut ja häiriköinyt.

"Joo sitä vois eräät katsoa peiliin vaan ihan itsekin", sanoo se äiti, jonka lapsi on ulkoillut yksin muiden vahdittavana 2.5-vuotiaasta lähtien, ja joka huutaa lapsilleen ja naapurilleen valehtelematta joka päivä.

Se äiti, joka polttaa ketjussa ja jota ei koskaan näe vanhempainilloissa, ja jonka mies on on/off-isä, heittää väliin popcornien kuvan ja 😉 - hymiön.

Se yh, jolla on järkeä päässään, yrittää sanoa väliin jotain, mutta hänet hiljennetään hurtilla huumorilla.

Nyt keskusteluun on liittynyt myös se toinen yh, joka näkee peikkoja kaikkialla. Hän sanoo aika henkilökohtaisia juttuja yhdestä lapsesta ja hänen perheestään. Mietin, että pitäisikö puuttua asiaan, kunnes muistan kuka on tämän asuinalueen Facebook-ryhmän ylläpitäjä, enkä yksinkertaisesti viitsi.

Joo, ei tässä aloituksessa ollut muuta pointtia kuin se, että jos ihmettelette miksi kiusaaminen vaan jatkuu ja jatkuu sukupolvesta toiseen, niin minulla on ainakin pieni aavistus...