Sinäkin julli otit sitten sen harmaavarpusen,lopulta.

Nää pojat taisivat olla niitä ns. pahoja poikia, joita kiinnosti kauniit tytöt, autot ja alkoholi.

Kauniit tytöt tajusivat että auton rassauksella ei tee rahaa, joten kauniit tytöt vaihtoivat pahat pojat fiksuihin, työtätekeviin ja paremmin tienaaviin. Ja varmasti myös hyvännäköisiin ja paremmin säilyneisiin, koska kyllähän alko, tupakka ja baarit nyt kuluttavat ihmistä.

Kyllä olen havainnut saman ilmiön. Hupaisaa.

Vierailija kirjoitti:

Pakko avautua tänne. Olen nyt kuluneen vuoden aikana nähnyt yläaste-lukioajan ystäviä/tuttuja.

Ja viimeksi eilen näin taas tyypin,joka oli "kaikkien" tyttöjen mielestä niin IIK ihana.

Nämä "hyvännäköiset pojat" olivat silloin hyvinkin tietoisia suosiostaan,jopa niin varmoja että vaativat tyttöystäviään laihduttamaan- vielä 5 kiloa, että kelpaisi- ym.

Vaikka tyttöystävät olivat huomiotaherättävän kauniita.

Hämmästyttävää että kaikilla,joilla puoliso nyt on, puolisot ihan tavallisia persjalkaisia kouvolatukkia ja itse pojat plösähtäneitä,harmaanaamaisia crocs-tyyppejä.

Enkä puhu nyt ikäluokasta 60+, vaan ihan 40-50 vuotiaista.

Oletteko itse nähneet nuoruuden komistuksia/kaunottaria,joiden uudelleen näkeminen on saanut kulmanne kohoamaan hämmästyksestä?

Melko lailla kaikille tapahtuu tuo ajan hampaan puraisu. Ei sitä oikein voi välttää. Nuoruus nyt vaan ei säily, sen ymmärtää jokainen.

Nobelpalkinnon arvoinen suoritus.

No, ehkä he ovat heränneeet ja kasvaneet noista nuoruuden ajoista ja huomanneet että tässä elämässä on muutakin tärkeää kuin  se "kiiltokuva" ulkomuoto. Sinä ap olet jäänyt itse sille kouluvuosien tasolle kirjoituksesi perusteella.

Ne pikkukaupungin pahat pojat, jotka olivat yläasteella tyttöjen suosiossa menivät amikseen ja jos yleensä saivat sen suoritettua, hortoilevat nyt muuttotappiokunnissa farkkutakkipultsareina kaupungin baareissa ja kiertelevät isäpuolina alueen yh-perheissä. Fiksut tytöt, jotka olivat yläasteella kiinnostuneita näistä pahiksista, lähtivät opiskelemaan heti lukion jälkeen ja tapasivat siellä ”tasoisiaan” kumppaneita. Näille koville jätkille jäi sitten ne tytöt,jotka eivät koskaan päässeet lähtemään kotikaupungistaan teiniäitiyden, kouluttamattomuudella tms. syyn vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Ne pikkukaupungin pahat pojat, jotka olivat yläasteella tyttöjen suosiossa menivät amikseen ja jos yleensä saivat sen suoritettua, hortoilevat nyt muuttotappiokunnissa farkkutakkipultsareina kaupungin baareissa ja kiertelevät isäpuolina alueen yh-perheissä. Fiksut tytöt, jotka olivat yläasteella kiinnostuneita näistä pahiksista, lähtivät opiskelemaan heti lukion jälkeen ja tapasivat siellä ”tasoisiaan” kumppaneita. Näille koville jätkille jäi sitten ne tytöt,jotka eivät koskaan päässeet lähtemään kotikaupungistaan teiniäitiyden, kouluttamattomuudella tms. syyn vuoksi.

Herttaisen sterotyyppistä. Mitä itse olen noiden kovisten elämänkaarta seurannut, tuli yhdestä lukkoseppä, toinen on kunnalla urheilukentän hoitaja, kolmas ajoi jo nuorena päin valopylvästä ja on siitä lähtien ollut vihannes, neljäs jäi pikkunilkiksi, viidennestä tuli kapiainen. Kyllä ne elämät oikenevat usein niilläkin, jotka eivät nuorena olleet lukuhaluisia. Sinun kannattaa lukea muutakin kukn Alibia ja vauva-palstaa.

Ne kouvolatukkaiset harmaavarpuset on juuri niitä ihqtyttiksiä. Alkoholi, auringonotto yms vanhentaa nopeasti. Ne yläasteaikaiset harmaavarpuset taas ovat saaneet kunnon miehet kun eivät katso pelkkää ulkonäköä.

Mulla ei ollut kouluaikoina, eikä opiskeluaikanakaan, minkäänlaista vientiä. Olin kiltti tyttö, joka pärjäsi koulussa ja harrasti kilpaurheilua. En ollut erityisen nätti, minkä vuoksi kukaan ei ollut musta kiinnostunut (mulla oli mm. paha akne). Perheen perustin ensimmäisen miehen kanssa, joka musta sitten kiinnostui. Ero tuli, kun lähentelin neljääkymppiä. Yhtäkkiä huomasin, että liikunnallisena ja itsestäni muutenkin huolta pitävänä naisena erotuinkin edukseni, ja miehiä olisi tullut ovista ja ikkunoista. Roolit olivat kääntyneet. Varmaan pitäisi sitten olla otettu siitä, että ne jotka eivät aikoinaan katsoneet kahta kertaa, nyt haluaisivat minut. En ole.

Olen 44 vuotias ja iloisesti yllättynyt siitä, kuinka kivasti tosi monella yläasteen kovispojalla on mennyt. Yksikin tyttöjen mieleen ollut poika lähti meidän luokalta tarkkikselle ja kun hänen kanssaan juttelin vuosi sitten, niin hänellä oli perhe, hyvä ammatti työpaikka ja omakotitalo. Toinen samanlainen hyvin nuorena miehenä jo ensimmäisen lapsensa siittänyt asuu myös kauniissa hyvin hoidetussa omakotitalossa perheensä kanssa tuossa lähellä. Kaksi yläasteen komistuspoikaa on muuttanut ulkomaille ja heidän perhetaustaa en tiedä, mutta Googlen kuvahaussa ovat vieläkin hyvännäköisiä ja ilmeisesti myös hyvin tienaavia. Joskus heitä seurasin myös Koulukaverit -sivuston kautta. Ulkonäöltään kaikki ovat ikäisensä näköisiä ja tavallisia nelikymppisiä miehiä.

Poikien kanssa luuhaavista kauniista tytöistä on samaan tapaan tullut vaikka mitä. Kaksi ainakin asuu ulkomailla, yksi on suurperheen onnellinen äiti ja yksi lapseton uranainen. Ulkonäöltään he ovat mielestäni ihan kivan näköisiä ja sopivan kokoisia.

Minä olin kiltti lukutoukka, ihan nätti silloinkin, mutta kotona viihtyvä tapaus. Sellainen olen nytkin, ihan nätti ja perheen kanssa kotona viidyn edelleen. Näin meillä pääkaupunkiseudulla.

Monilla ikä tekee tehtävänsä. Oletko nyt ihan varma, etteivät ne vaimot olleet niitä ex kaunottaria?

Kouluajan kovispojilla ja -tytöillä on jostain syystä taipumus ohjautua matalapalkka-aloille, kun se koulunkäynti ei aikoinaan oikein kiinnostanut.

Tyhmiä tyttöjä jos ovat laihduttaneet :D

Olin peruskoulun 9. luokan luokkakokouksessa muutama vuosi sitten.

Ajan hammas puree ihmisiin hämmästyttävän eri lailla.  Itse olen melko hyvin aikaa kestänyt siinä mielessä, että nassu ja kaula on rypytön ja tutut tunnisti. Joitakin oli  sellaisia, jotka eivät näyttäneet vanhenneen yhtään, ja jotkut taas olivat todella rankasti tätiintyneitä/setääntyneitä, lähes tuntemattomia aikaisempaan nähden.

Se luokan supersankari ja komistus ei päässyt paikalle. Vähän myöhemmin näin hänestä suht tuoreen kuvan ja tämä takavuoksien pikajuoksujen superlupaus oli pitänyt vanhat mittansa, mutta rypistynyt hurjasti ja hiukset olivat ohentuneet melko lailla. Siihen nähden olin hiljaa mielessäni tyytyväinen miehestäni, joka on iätöntä sorttia ja perinyt hiuksistonsa äitinsä puolen suvusta - ajan kulumisen huomaa vain charmantisti harmaantuneista hiuksista, kaljua ei ole missään  :)