Kuuluuko isan hoitaa lapsensa aidille aitienpaivatarjoilut ja muistamiset jos lapsi on niin pieni ettei viela tajua koko paivaa, esim vuoden ikainen?

" Kuuluuko..."



Oi ja voi, luulet siis, että tähän on jokin univeraali sääntö. Tarkistat AV:ltä, ja jos ei tyyppi tee niin kuin täällä äänestetään, syytät miestäsi: " Mutku ne aaveellä lupas ja nekin olis sitä mieltä ja stellallekin tuotiin!"



Voi pyhä jysäys!

äitienpäivästä.

Juttele miehesi kanssa, miten heillä on vietetty äitien- ja isänpäivää. Kerro, miten sinun kotonasi. Jutelkaa, miten itse haluaisitte muistettavan äitienpäivänä, syntymäpäivänä jne. Helpompi, kun asia on puhuttu auki, ei tarvi kenenkään arvailla, mitä toinen odottaa, eikä toisen pettyä, kun ei saa mitä olisi halunnut.

Minusta äitien ja isänpäivät on myös puolisolle kuuluva asia. Isänpäivänä minä teen miehelleni aamupalan sänkyyn ja teen hänen lempiruokaansa päivällä, yleensä ostan lahjankin. Se on minusta vaan hieno osoitus puolsiolta, että " olet ollut tämänkin vuoden hyvä isä lapselleni, kiitos siitä!"



Samoin tekee minun mieheni äitienpäivänä, hän juhlii minua lastensa äitinä.

Mutta on hassua ajatella etteikö mies voisi/kuuluisi/saisi muistaa koska " en ole mieheni äiti" . Minusta juhlan tarkoitus on juhlia PERHEEN äitiä. Minä olen meidän perheen äiti. Mies on meidän perheen isä.

Ja tietenkin sitten myös sitä omaa äitiä.

Mutta olisi reilua että äiti saisi nukkua äitienpäivänä, ja olisi vaikka vapaa kotitöistä, niinkuin joku täällä kirjoitti. Meillä ei todennäköisesti tapahdu noista kumpaakaan, eikä mitään muutakaan...myönnän katkeruuteni.

kopullaa, että asioita tehdään vain pakosta.

Jos taas eivät ole sopineet, ei kuulu.

Minä vietän äitienpäivän anoppini ja lasten kanssa, koska mieheni on reissussa.

lekin sen kortin ja sitten puolustelee miehensä välinpitämättömyyttä itseään kohtaan tuolla " en ole mieheni äiti" .

Kyse oli kai yleisestä tavasta ja mielipiteistä siihen. Jos tarvisin jonkin auktoriteetin sanomaan itselleni, mitä kuuluu ja mitä ei, tuskin se olisi av. Ja miestäni tuskin kannattaa jututtaa asian tiimoilta, ainakaan minuun liittyen, koska en ole äiti.



Aiheesta vaan on vaan viimeaikoina ollut jonkin verran puhetta, ja huomasin monen äidin odottavan mieheltään lahjoja ja kukkia ym äitienpäivänä. Itse olen tottunut siihen että päivä on todella äitienpäivä, jolloin jokainen muistaa omaa äitiään. Ajatus äitien- ja isienpäivästä perheen juhlana on tietysti hieno.



ap

Jos teiltä kysytään että kuuluuko vieraille sanoa päivää, niin monen mielestä varmaan " kuuluu" . Muutenkaan täällä ei osata juuri koskaan keskustella mistään yleisestä ja yleisesti, vaan vastauksia alkaa ropista vasta jos aloitus on muotoiltu herkullisen tilanteen muotoon, johon voi kaikki samaistua, ja otsikkokin täynnä kirosanoja. Asioiden pohtiminen yleisinä ilmiöinä ei ole palstan vahvuus.

Toki se eronnutkin pari voisi edes äitien- ja isäinpäivänä tehdä rauhan ja muistaa omien lastensa vanhempaa.

Meillä äitien ja isien päivä huomioidaan kummankin juhlapäivänä, jolloin annetaan ko. henkilön levätä ja viettää päivä hänelle mahdollsimman mukavasti. Varsinaiset lahjat ja kortit ovat enemmän lasten asioita kuin puolison. Lastemme ollessa pieniä ymmärtämään päivää, vietimme kyseiset päivät jommassa kummassa mummolla juhlistaen vanhemmuutta ja sukupolvien ketjua yleensäkin.

ja sitten lapsi vuosi vuodelta oma-aloitteisemmin osaa juhlistaa oman äitinsä äitienpäivää. Missä lapsi oppisi tuollaisia perheen juhlatapoja, jollei häntä vanhemmat kotona opeta.

kuuluu-sanaan vastauksissa.

muuhunkin voi vastata, että ei kuulu.

Kukin tapansa mukaan. Meillä on sellanen tapa, että äitiä juhlitaan äitienpäivänä isi+lapset tuo äidille kahvit sänkyyn jne... Myös omia äitejä muistetaan tietenkin. Ja isänpäivää taas vastavuoroisesti samalla tavalla äiti+muksut juhlii isiä ja muistetaan tietenkin taas omia isiä. Näin meillä.

mutta ongelma on nyt siinä kun kouluikäiset haluavat syödä sitä äitienpäiväkakkua ja mua ei innosta itse tehdä itselleni kakkua ja kaupan kakuista meillä ei pidetä.. mies ei leivo.. viikonpäästä nähdään miten ratkesi.

Sehän on ihan luonnollista. Säälin niitä naisia, joiden miehet eivät äitienpäivänä tuo sänkyyn aamiaista, tuo kukkia ts. muista jotenkin erityisellä tavalla. Taitavat nuo miehet olla juuri niitä samoja, jotka eivät muutenkaan naistaan paljon lahjo ja pidä hyvänä.



Samoiten minä muistan miestäni lapsen kanssa isänpäivänä. Yhdessä teemme isille aamiaisen ja viemme lahjan sänkyyn.

Vierailija:

mutta ongelma on nyt siinä kun kouluikäiset haluavat syödä sitä äitienpäiväkakkua ja mua ei innosta itse tehdä itselleni kakkua ja kaupan kakuista meillä ei pidetä.. mies ei leivo.. viikonpäästä nähdään miten ratkesi.

Leivo pakastimeen " varalle" kakkupohja, osaavat lapset ja mies sen varmasti koristella. Vihjaat lapsille, kun ovat jo isoja. Tai menette jonnekin ulos syömään, missä jälkkärinä kakut.