Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Luopuisitko perinnöstä lastesi hyväksi?
13.10.2018 |
Palstalla on lähiaikoina ollut keskustelua perinnöstä, joten aloin ajatella omaa tulevaisuuttani.
Olen jo perinyt äitini, mutta pesää ei ole jaettu. Isäni on varsin varakas, hyvissä voimissa oleva eläkeläinen. Olen ainoa lapsi. Jossain vaiheessa tulen perimään isäni (isäni on tämän selvästi kertonut). Olen itsekin hyvin toimeentuleva. On velaton talo ja autot. En mikään miljonääri kuitenkaan.
Millaisissa tilanteissa ihmiset yleensä luopuvat perinnöstään lastensa hyväksi? Pidän selvänä, että jos isäni elää erittäin vanhaksi ja oma rahatilanteemme on hyvä, niin toki siirtäisin perinnön "oikeasti aikuisille" lapsillemme. Parikymppisille lapsille perinnön antaminen sen sijaan hieman hirvittäisi. Se muuttaisi heidän elämäänsä paljon. En tiedä, olisiko tämä suunta vain hyvä.
Ajatuksia asiasta?
Kommentit (55)
Voisin luopua, mutta se riippuisi omasta ja lasten taloudellisesta tilanteesta. Eikö rahat voi tallettaa ja määrätä, että ne saa vapaaseen käyttöön vasta tietyn ikäisenä? Voisihan perinnässä antaa vuosittain jonkun tietyn summan käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ole tuota ongelmaa kun perintönä tulee aikanaan ikivanhat arvottomat mökki ja talo. Joista joudun todennäköisesti taloudelliseen kuseen koska en ole varakas ja en siis suoriudu perintöveroista ja sitten ne räyskät pitää vielä myydä koska en halua/tarvitse kumpaakaan.
Mutta jos olisi tilanne että itse olisin varakas ja velaton, lapset aikuisia niin ilman muuta siirtäisin perinnön suoraan heille.
Ehkä, jos olisin ensin perinyt isoäitini, eli isäni olisi luopunu omasta perinnöstään. Olisin saanut silloin noin millin. Siten olisi voinut jakaa varoja verovapaammin, joskin hiukan huolettaisi, pysyisikö omaisuus lapsilla tallessa.
Vierailija kirjoitti:
Eikö rahat voi tallettaa ja määrätä, että ne saa vapaaseen käyttöön vasta tietyn ikäisenä? Voisihan perinnässä antaa vuosittain jonkun tietyn summan käyttöön.
Ei voi; jos luopuu perinnöstä, niin silloin todella luopuu siitä ja kaikesta määräysvallasta siihen. Ei siis voi ”luopua” perinnöstä lastensa hyväksi mutta kuitenkin samalla määrätä, että lapset saisivat sen käyttöönsä vasta x-vuotiaina. Jos tuollaisen määräyksen tekee, niin silloin katsotaan, että olet jo ottanut perinnön määräysvaltaasi ja joudut itse maksamaan perintöverot.
Nykyisten eläkesysteemien aikana otan mieluummin itse perinnön ja sijoitan sentulevaisuuden turvaksi. Ja jakelen sitä sitten tarpeen mukaan eteenpäin lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä, jos olisin ensin perinyt isoäitini, eli isäni olisi luopunu omasta perinnöstään. Olisin saanut silloin noin millin. Siten olisi voinut jakaa varoja verovapaammin, joskin hiukan huolettaisi, pysyisikö omaisuus lapsilla tallessa.
Mistä siis luopuisit? Jos isäsi olisi luopunut, sinä olisit samalla luopunut....
Nythän voit niin suunnitella, kun perintöä ei ole vielä tullut. Isäsi kuoltua tiedät että olisit itse toivonut isäsi luopuvan perinnöstään, joten SINÄ voit tehdä niin! Tottakai mittaat itseäsi ja lapsiasi samalla mitalla. Tiedät että on oikein luopua perinnöstä
Eikös lapset maksa enemmän perintöveroa? Eli ottaisin itse perinnön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö rahat voi tallettaa ja määrätä, että ne saa vapaaseen käyttöön vasta tietyn ikäisenä? Voisihan perinnässä antaa vuosittain jonkun tietyn summan käyttöön.
Ei voi; jos luopuu perinnöstä, niin silloin todella luopuu siitä ja kaikesta määräysvallasta siihen. Ei siis voi ”luopua” perinnöstä lastensa hyväksi mutta kuitenkin samalla määrätä, että lapset saisivat sen käyttöönsä vasta x-vuotiaina. Jos tuollaisen määräyksen tekee, niin silloin katsotaan, että olet jo ottanut perinnön määräysvaltaasi ja joudut itse maksamaan perintöverot.
Voihan pyytää tekemään testamentin lastenlasten hyväksi, jossa on tarkempia määräyksiä. Eivätköhän lakimiehet osaa säätää kuvion sopivaksi. Kai perinnöstä luopumisesta voi tehdä ennakkoilmoituksen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä, jos olisin ensin perinyt isoäitini, eli isäni olisi luopunu omasta perinnöstään. Olisin saanut silloin noin millin. Siten olisi voinut jakaa varoja verovapaammin, joskin hiukan huolettaisi, pysyisikö omaisuus lapsilla tallessa.
Mistä siis luopuisit? Jos isäsi olisi luopunut, sinä olisit samalla luopunut....
Nythän voit niin suunnitella, kun perintöä ei ole vielä tullut. Isäsi kuoltua tiedät että olisit itse toivonut isäsi luopuvan perinnöstään, joten SINÄ voit tehdä niin! Tottakai mittaat itseäsi ja lapsiasi samalla mitalla. Tiedät että on oikein luopua perinnöstä
Jos isäni ei olisi saanut mummini perintöä, vaan minä, niin voisin harkita luopuvani isäni omaisuudesta lasteni hyväksi, tajuatko? Nyt jos luopuisin isäni peinnöstä, lapset saisivat kaksi omaisuutta perintönä, minä nolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös lapset maksa enemmän perintöveroa? Eli ottaisin itse perinnön.
Eivät.
En. Vanhempani on kuollut mutta en ole perinyt mitään, kiitos keskinäisen omistusoikeustestanentin. Joten lakiosan eli puolet omaisuudesta tulen ainoana lapsena ainakin vaatimaan vaikka testamentti olisi tehty kenelle tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös lapset maksa enemmän perintöveroa? Eli ottaisin itse perinnön.
Perinnöstä luopuminen lasten hyväksi tehdään usein juuri perintöverojen vähentämiseksi.
Ei tarvitse maksaa veroja kahteen otteeseen ja perinnön jako useammalle ihmiselle myös vähentää veroa (verotonnosuus jokaiselle).
Vierailija kirjoitti:
Nykyisten eläkesysteemien aikana otan mieluummin itse perinnön ja sijoitan sentulevaisuuden turvaksi. Ja jakelen sitä sitten tarpeen mukaan eteenpäin lapsille.
Tämäkin on totta. Lapsia pitää vain sitten auttaa niin, että eivät menetä oikeutta tukiin jne. Tai etteivät ala pitää apua liian itsestäänselvänä. Sinänsä lapsen itsenäisyyden kannalta oma omaisuus, jota hoitaa parhaaksi katsomallaan tavalla olisi terveintä, mutta aikamoiset verot siitä lapsi saisi, jos vaikka osakkeenkin lahjoittaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitiltä käi 100 euroa perittävää meille neljälle lapselle. Olisin voinut ihan hyvin luopua siitä ja siirtää lapsille. Olisivat karkkipussin saaneet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä, jos olisin ensin perinyt isoäitini, eli isäni olisi luopunu omasta perinnöstään. Olisin saanut silloin noin millin. Siten olisi voinut jakaa varoja verovapaammin, joskin hiukan huolettaisi, pysyisikö omaisuus lapsilla tallessa.
Mistä siis luopuisit? Jos isäsi olisi luopunut, sinä olisit samalla luopunut....
Nythän voit niin suunnitella, kun perintöä ei ole vielä tullut. Isäsi kuoltua tiedät että olisit itse toivonut isäsi luopuvan perinnöstään, joten SINÄ voit tehdä niin! Tottakai mittaat itseäsi ja lapsiasi samalla mitalla. Tiedät että on oikein luopua perinnöstä
Jos isäni ei olisi saanut mummini perintöä, vaan minä, niin voisin harkita luopuvani isäni omaisuudesta lasteni hyväksi, tajuatko? Nyt jos luopuisin isäni peinnöstä, lapset saisivat kaksi omaisuutta perintönä, minä nolla.
Mitkä kaksi omaisuutta he saisivat? Myönnä pois, sinä et anna lapsillesi mitään. Kuten et maksa edes elatusmaksuja. Etkä tule koskaan antamaan
Siirtäisin, jos lapseni olisivat jo osoittaneet olevansa vastuullisia rahankäyttäjiä ja oma taloudellinen asemani olisi hyvä. Nuorempi ikäluokka on yleensä enemmän varojen tarpeessa luonnollisista syistä, kun elättävät perheitään. Lisäksi perintöverotus suosii perinnöstä luopumista. Edullinen tapa on myös testamentata verotuksellisesti perinnön alarajan alle jääviä määriä esimerkiksi ensiasuntoa hankkiville lapsenlapsille tai testamentissa määrätä omaisuus lapsenlapsille (jos ei aiheuta ongelmia perintöverosta selviämiseen) ja omaisuuden hallintaoikeus lapsille.
Asioista olisi hyvä keskustella avoimesti perhepiirissä, ettei tule yllätyksiä ja pettymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisten eläkesysteemien aikana otan mieluummin itse perinnön ja sijoitan sentulevaisuuden turvaksi. Ja jakelen sitä sitten tarpeen mukaan eteenpäin lapsille.
Tämäkin on totta. Lapsia pitää vain sitten auttaa niin, että eivät menetä oikeutta tukiin jne. Tai etteivät ala pitää apua liian itsestäänselvänä. Sinänsä lapsen itsenäisyyden kannalta oma omaisuus, jota hoitaa parhaaksi katsomallaan tavalla olisi terveintä, mutta aikamoiset verot siitä lapsi saisi, jos vaikka osakkeenkin lahjoittaisi.
Mihin tukiin? Eikö ole kiva ellei tarvitse mitään tulosidonnaisia tukia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä, jos olisin ensin perinyt isoäitini, eli isäni olisi luopunu omasta perinnöstään. Olisin saanut silloin noin millin. Siten olisi voinut jakaa varoja verovapaammin, joskin hiukan huolettaisi, pysyisikö omaisuus lapsilla tallessa.
Mistä siis luopuisit? Jos isäsi olisi luopunut, sinä olisit samalla luopunut....
Nythän voit niin suunnitella, kun perintöä ei ole vielä tullut. Isäsi kuoltua tiedät että olisit itse toivonut isäsi luopuvan perinnöstään, joten SINÄ voit tehdä niin! Tottakai mittaat itseäsi ja lapsiasi samalla mitalla. Tiedät että on oikein luopua perinnöstä
Jos isäni ei olisi saanut mummini perintöä, vaan minä, niin voisin harkita luopuvani isäni omaisuudesta lasteni hyväksi, tajuatko? Nyt jos luopuisin isäni peinnöstä, lapset saisivat kaksi omaisuutta perintönä, minä nolla.
Mitkä kaksi omaisuutta he saisivat? Myönnä pois, sinä et anna lapsillesi mitään. Kuten et maksa edes elatusmaksuja. Etkä tule koskaan antamaan
Isoäitini omaisuuden ja isäni ennen äitinsä perimistä saaman omaisuuden tietenkin, etkö sä ymmärrä mitään primisestä? Ja varmasti annan lapsilleni enemmän kuin sinä ikinä kykenisit.
En luovu. Olen kuolinpesän osakas. Olen eronnut lasten isästä ja exä on täys kaheli. En tee mitään, missä on riski, että sukuni rahaa päätyisi exälle. Oma testamenttini onkin monimutkainen sillisalaatti.
Alue: Aihe vapaa
En tule saamaan kovin suuria perintöjä ja tässä vaiheessa nuoret aikuiset lapseni ovat sellaisessa vaiheessa, että perintöveron maksaminen tuottaisi ongelmia. Perittävä omaisuus on sellaisessa muodossa, ettei sitä helposti saa myytyä (pahoin pelkään), mutta verot pitäisi kuitenkin maksaa. Joten luulen, etten tekisi sukupolvihyppäystä tässä vaiheessa. Itse selviytyisin perintöverosta ja sitten olisi aikaa tutkailla mitä omaisuudelle tehdään yhdessä toisen perillisen kanssa.