Miniäehdokas löytynyt ja en saa hössöttää kuulemma...
Poika, no joo, aikuinen mies on löytänyt ihanan herttaisen ja ujon tytön joka välillä yöpyy meillä. Minun kuuluu pysyä taka-alalla ja olla hössöttämättä.
On niin vaikeeta.
Haluisin laittaa hyviä ruokia ja olla vieraanvarainen kaikin keinoin mutta poika on jyrkkänä.
Ihanaa saada uusi jäsen perheeseen, kovin pieneen sellaiseen.
Miten te jaksoitte olla taka-alalla vai olitteko?
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fiksuja ajatuksia, mutta sen vielä lisäisin, että kyllähän se on sinun kotisi, joten ei sinun nyt sentään tarvitse seiniä pitkin kulkea tai näkymättömäksi muuttua, ei kai sentään poikasi sellaista voi vaatia, omassa kodissasi?! Tasapainoa ja järkeä, puolin ja toisin!
Niin no, mulla on vaan yksi lapsi, 23v ja muutun vaikka seinävaatteeksi jos saan miniän ja ehkä 10v sisällä lapsenlapsia.
No nyt kyllä kannattaa harjoitella sopivaa keskusteluyhteyttä hössöttämättä ja sekoilematta. Sekä niitä rajoja. Etäiset välit on melkeinpä taattu, jos lapsenlapsia syntyy joskus ja olet 10v kiilto silmissä odottanut niitä.
Ihan oikeasti mikään ei ole pahempi parisuhteen tappaja kuin anoppi, jolle miniä on ensisijaisesti mahdollinen lastenlasten synnyttäjä.
Tee joku salaatti ja vai vihkaa tarjoat sitä.Älä ota stressiä moisesta.
Hmmm..miksi siis tulevat sinun luoksesi ap, jolleivät halua sinusta seuraa? Tulevatko vain ilmaiseen ruokapöytään vai?
Vierailija kirjoitti:
Hmmm..miksi siis tulevat sinun luoksesi ap, jolleivät halua sinusta seuraa? Tulevatko vain ilmaiseen ruokapöytään vai?
Ap ruikuttaa niin että on pakko.
Etkä sitten kuuntele salaa, kun poikas painaa iltasella kammarikomerossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmmm..miksi siis tulevat sinun luoksesi ap, jolleivät halua sinusta seuraa? Tulevatko vain ilmaiseen ruokapöytään vai?
Ap ruikuttaa niin että on pakko.
Eikä se ollut niin että poika asuu äitinsä kanssa.Elikkä typy tulee poikaa kattoo, ei pojanäitii.
Jos se poikasi hankkii lapsia, ne on hänen lapsiaan. Ei sinun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmmm..miksi siis tulevat sinun luoksesi ap, jolleivät halua sinusta seuraa? Tulevatko vain ilmaiseen ruokapöytään vai?
Ap ruikuttaa niin että on pakko.
Eikä se ollut niin että poika asuu äitinsä kanssa.Elikkä typy tulee poikaa kattoo, ei pojanäitii.
Ei ollut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fiksuja ajatuksia, mutta sen vielä lisäisin, että kyllähän se on sinun kotisi, joten ei sinun nyt sentään tarvitse seiniä pitkin kulkea tai näkymättömäksi muuttua, ei kai sentään poikasi sellaista voi vaatia, omassa kodissasi?! Tasapainoa ja järkeä, puolin ja toisin!
Niin no, mulla on vaan yksi lapsi, 23v ja muutun vaikka seinävaatteeksi jos saan miniän ja ehkä 10v sisällä lapsenlapsia.
Pieni varoituksen sana ettei tule isoa pettymystä eli nyt jos oikeasti kuvittelet jo perheenlisäykset ym, niin hössötät omassa mielessäsi ja jos käykin niin, että ero tulee heille ja sinulle voi olla todella raskasta käsite llä omaa pettymystä.
Mistäköhän tiedän tämän?
Omasta kokemuksesta ja en varmaan pääse tästä yli ikinä kokonaan.
Puhuisin kahden kesken pojan kanssa. Ei ole oikein, että hän vaatii sinua olemaan kotonasi kuin kusi sukassa ja vaikuttamaan töykeältä.
Sano ettet halua intoilla etkä hössöttää, mutta haluat olla ystävällinen, vieraanvarainen ja tutustua hänen tyttöystäväänsä niin, että välit olisivat luontevat ja mukavat. Poika ei voi määrittää sinun ja tyttöystävänsä välejä.
Vierailija kirjoitti:
Puhuisin kahden kesken pojan kanssa. Ei ole oikein, että hän vaatii sinua olemaan kotonasi kuin kusi sukassa ja vaikuttamaan töykeältä.
Sano ettet halua intoilla etkä hössöttää, mutta haluat olla ystävällinen, vieraanvarainen ja tutustua hänen tyttöystäväänsä niin, että välit olisivat luontevat ja mukavat. Poika ei voi määrittää sinun ja tyttöystävänsä välejä.
Tietenkin voi ja pitääkin.
Kuulostaa kyllä todella tutulta! Nimittäin siitä perspektiivistä, että minä olen ollut se määräilevä jälkeläinen, joka yrittää ohjeistaa äitini ja kumppanini kanssakäymistä liikaa. Sukupuolet tosin menevät tässä toisinpäin, eli olen nainen ja puoliso mies, mutta kuvio selvästi sama.
Mun kohdalla taustalla oli, kuten joku mainitsikin, teinimäinen nolous omista vanhemmista. Oikeasti puoliso ja vanhemmat ovat aina tulleet tosi hyvin toimeen keskenään eikä mies ole appivanhemmistaan koskaan valittanut, ei myöskään vanhemmat vävystään. Alkuvaiheessa paimensin kuitenkin liikaa sitä, että kumppani tulisi kohdelluksi jotenkin absoluuttisen täydellisesti eikä ikinä joutuisi pettymään tai kummeksumaan mitään. Sellainen ei tietenkään ole mitenkään tarpeellista, että aikuisen miehen ympärillä sillä tavalla pörrää "helikopterityttöystävänä", eikä todellakaan reilua vanhempia kohtaan myöskään. Olen sen sittemmin itsekin tajunnut, ja äidin kanssa on saatu asiaa selvitellä jonkin verran.
En siis oikein osaa sanoa, mitä asialle pitäisi tehdä. Silloin kun itsellä oli täysi naarastiikerimoodi päällä puolisoa puolustaessa, ei mikään järkipuhe mennyt perille, joten ehkä vain aika auttaa. Toki voisi varmaan yrittää puhua asiasta suoraan, myös sen miniäkandidaatin kanssa. Nämä on isoja ja herkkiä asioita ja odotukset on suuria puolin ja toisin.
Ja sitten on sekin vaihtoehto, että vaikka mun tapauksessa kyse oli suurimmalta osin ylireagoinnista, niin ap voi ihan oikeasti olla ylihössöttävä. Etenkin jos toiveet lapsenlapsista on voimakkaita. Se voi tuntua painostavalta ja ennenaikaiselta.
Komppaan tätä. Jos ei kerran muita ole tuonut näytille, taitaa olla pojalle iso kynnys. Mutta ihmettelen tuota miksei ole tuonut. Meillä on tuotu näytille jo ennenkuin on edes aloitettu seurustelemaan.