50-60 luvulla syntyneet mitä teitte lapsena

Ulkona leikittiin kavereiden kanssa. En muista, että olisi ollut lautapelejä. Kotona luettiin kirjoaja, joita lainattiin kirjastoautosta.

Ulkona kirkonrottaa, kymmentä tikkua laudalla, rosvoa ja poliisia, ruutu- ja naruhyppelyä, vistiä. Sisällä Fortunaa, Koronaa, Afrikan tähteä. Talvella tehtiin isoja lumilinnoja, luisteltiin, laskettiin pulkassa mäkeä. Kesällä tietysti uitiin toukokuun lopulta syyskuun alkuun.

Leikittiin ulkona todella paljon kuten kuka pelkää mustaa miestä, piilosta, piilottamista, hippaa, keinumista, pyöräilyä, hiihtoa, erityisesti nuorempana pulkkamäkeä taivutetuilla vanerinpaloilla, siis älyttömän paljon kaikenlaista ulkotekemistä niin paljon, että ei meinannut kotio keritä nukkumaan.

Leikittiin pimeepiiloa, hypättiin vistiä, leikittiin purkkista, selänpesua, superpalloilla kikkailua, vaihdettiin kiiltiksiä akuankoista tehtyihin "kansioitten" välistä. Nämä näin äkkiä muisteltuja.

Asuin keskellä ei mitään ja ainoa leikkikaveri oli viisi vuotta vanhempi poika. Siispä leikin usein autoilla. Minulla oli myös oma kana ja vasikka. Isä ja äiti erosivat ja 50-luvulla se oli tavatonta; minua siis kiusattiin paljon koulussa.

Noin 6-vuotiaana sain polkupyörän, jonka ajoin navetan seinään. Minulla oli myös oma porsas ja sen teurastuksen näin vahingossa ennen joulua.

Luulisi, että minusta olisi tullut pelokas ihminen, mutta ei! Hyvin pärjään kaikesta huolimatta 😊

Esileikkiä elämä on vaan. Kyl maar on näin!

Vierailija kirjoitti:

Pelasitteko lautapelejä ja leikitte piilosta, vai mikä oli se juttu?

Olin yksinäinen lapsi, joten nuo mainitsemasi olivat harvinaista herkkua. Tykkäsin niitä kyllä. 

Useimmiten kuitenkin luin (opin lukemaan jo paljon ennen kouluikää). Rakentelin itsekseni lumilinnoja. Joskus piirsin tai kokosin palapeliä, tai askartelin jotakin (se oli 70-luvulla muotia).

Soitettiin pirunviulua, käytiin omenavarkaissa, härnättiin naapuritalon yötöissä käyvää muoria, tapeltiin yläkaupungin jengiä vastaan, kaahattiin mopoilla...

Kuitenkin meistä tuli ihan kunnollisia ja vastuullisia perheenisiä:)

Luin paljon. Kävin kirjastossa varmana joka päivä. Ulkona leikittiin todella paljon, koska meille ei saanut tuoda kavereita sisälle muulloin kuin synttäreillä. Sisarusten kanssa pelattiin korttia, lautapelejä tai muuta vastaavaa. Ei käynyt koskaan aika pitkäksi. Aina löytyi puuhaamista.

Leikittiin nukeilla ja oltiin paljon ulkona. Ei ollut pihapiirissämme 60-luvun alussa lihavia lapsia ollenkaan.

Inhosin jo silloin lautapelejä :)

Mutta ulkona taidettiin leikkiä suurin osa ajasta. Alle kouluikäisenä aamulla puuro mahaan ja naapurin lasten kanssa pihalle. Syömässä käytiin ja taas ulos. 

Naapurin lapset oli vähän vanhempia ja muistan, kun harmitti, kun koulu alkoi ja sisarussarjasta jäi vain kuopus minun kanssa leikkimään. Mutta hyvin mekin keksittiin kaikkea.

Kaiveltiin aittoja ja leikittiin prinsessoja ja rosvoja ja viisikkoja ja kaikkea mahdollista roolileikkejä vanhoilla vaatteilla.

Ikää tuli ja reviiri laajeni. Uitiin päivät ja juostiin metsissä. Siinä sivussa pestiin navetat ja oltiin heinätöissä ja tehtiin muitakin kotitöitä. Koulutkin käytiin ja ilman varhaiskasvatusta kasvettiin aikuisiksi ja luettiin ammatit ja mentiin töihin.

Ohjattuja leikkejä ei ollut, vaan keksittiin leikit itse ja suunniteltiin päivän touhut. Ei silti taannuttu, kuten joku äiti väitti, että hänen lapsensa niin teki, kun joutui päiväkotiin, missä ei ollut yliopiston käyneitä lastentarhanopettajia ohjaamassa lapsia kehittäviin toimintoihin ja antamassa maailman parasta varhaiskasvatusta.

Piirsin rihvelitaululla tai luolan seinään, kun vanhemmat olivat metsästämässä mammutteja.

Dinoja pelkäsin. Vm 1963.