Lue keskustelun säännöt.
Satakunta...
12.10.2018 |
Puhuttiin porukalla eri maakuntien identiteeteistä. Nälkämaa Kainuu, joikhaavat lappalaiset, hitaat hämäläiset, puheliaat karjalaiset, xxxxxx savolaiset, jahkaavat varsinaissuomalaiset jne. Mutta satakuntalaisia ei kukaan osannut mitenkään kuvailla, eli heiltä puuttuu identiteetti! Satakunta = melkein 100...
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...siellä Satakunnan kansa, täynnä kyntää pellollansa, maata isien... ja Rauman giält...
Asuin Porissa noin 15 vuotta ja harrastukseni takia liikuin paljonkin pitkin Satakuntaa. Alueena ja identiteetiltään se on tosiaan jotenkin kummallinen: ei oikein Etelä-Suomea, eikä toisaalta lähellä voimakkaasti profiloitunutta Etelä-Pohjanmaatakaan, vaikka välimatkat ovat lyhyet. Läheisyydestään huolimatta alue on jollain kummalla tavalla syrjässä. Aikanaan vitsailimme, että lähdetäänkö Raumalle, mennäänkö junalla vai lentäen. Kummallakaan kyytipelillä ei tavallinen matkaavainen Raumalle pääse.
Eteläsatakuntalaiset, etenkin raumalaiset, ovat eloisia ja huumorintajuisia. Vähän kuin turkulaiset, mutta eivät niin omanarvontuntoisia tai - jos niin haluaa sanoa - koppavia. Jossakin Eurajoen korkeudella tapahtuu muutos. Siitä pohjoiseen satakuntalaiset ovat jäyhiä. Jäyhempiä kuin pohjalaiset, jopa tylyjä. Ehkä tylyyden vaikutelma johtuu töksähtelevästä murteesta. Tuulisella rannikolla ainakin on turha käyttää pitkiä sanoja, ei niitä puuskien huminalta kuitenkaan kuule. Sisämaan satakuntalaiset ovat lähempänä pirkanmaalaisia kuin pohjalaisia tai lounaissuomalaisia. Hidasta väkeä, mutta kaiketi vakaata ja jotensakin pitkäjänteistä. Peltoja kynnetään määrätietoisesti ja kulmat kurtussa, oli kevät tai syys - tai talvi. Hyvä, ettei kesken kasvukauden.
Huumorintajua satakuntalaisilla ei ole. He kutsuvat ilkeää pilkkaamista huumoriksi. Keskeinen osa sosiaalista kanssakäymistä on kilpailu siitä, kuka pääsee ensimmäisenä kysymään, että menikö tunteisiin. He eivät naura sanaleikeille eikä hauskoille sattumuksille. He nauravat toisten ihmisten vastoinkäymisille.
Onko siellä mitään hyvää? Ei kai... en muista ainakaan. Yksi aika huumorintajuinen opettaja minulla kouluaikana oli, mutta hänen sukujuurensa taisivat olla Karjalassa, vaikka olikin itse asunut pikkupojasta asti Porissa. Kotiseuturakkautta siellä on, jos sitä nyt voi hyväksi asiaksi sanoa. Porilaista ei saa pois Porista, vaikka kaupungista lähtee valtatie neljään suuntaan ja junakin (vielä) kulkee. Lentoliikenne jo lopetettiin. Väittävät, että on kallista moinen, mutta paskat! Porilainen käyttää aina mielellään paljon rahaa ihan kerskaillakseen, jos vain voi. Lentoliikenne loppui, kun porilaiset eivät halunneet pois Porista, vaan odottavat muiden tulevan sinne. Tosin... miksi? Merta Porilaiset eivät osaa kyntää. He kyllä käyvät Kallon saarella katsomassa aaltojen pauhua, mutta merta pitkin porilaisista vain harva lähtee mihinkään. Mihis sitä ihminen kotoaan, ja merellähän voi ruveta tuulemaan. Ja helvetti vieköön! Mikä saa ihmisen syömään nahkiaisia, paitsi nälkä? Raadonsyöjiä... kaipa niitä on ollut helpoiten saatavissa erityisesti nälänhädän aikaan, kun raadonsyöjille on tosiaan ollut tarjolla apetta.
Enkö muka mitään hyvää keksi Satakunnasta? Ei minun oikeasti ollut kamala asua siellä. Ankeampaa Lahdessa oli. Ehkä satakuntalaiset ovat usein jäyhiä, mutta kunhan siitä jäyhyydestä suoriutui, niin ystävyyksistä tuli läheisiä ja pitkäaikaisia. Satakuntalainen voi sanoa töksäyttää aika suoraan avuntarvitsijalle, mutta auttaa sitten kuitenkin. Toista se on täällä Varsinais-Suomessa, jossa käsketään vain mennä muualle ruikuttamaan.
Kyntää kyllä TYYNNÄ, eikö se kerro jo luonteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö sun listasta puutu myös pohjanmaalaiset ja keskisuomalaiset?
Mut joo tuossa edellä tuli jo aika hyvä kuvaus satakuntalaisista. Allekirjoitan että on aika isot on erot Rauman ja Porin välillä, ja sitten on nämä maaseutukunnat. Etelä- ja itä-satakunnan ihmiset eivät oo samanlaisia ku Pohjois-Satakunnan jne. Mut voi olla että toi jäyhyys ja "humoristinen tylyys" ovat jonkinlainen yhdistävä tekijä.
Vierailija kirjoitti:
Asuin Porissa noin 15 vuotta ja harrastukseni takia liikuin paljonkin pitkin Satakuntaa. Alueena ja identiteetiltään se on tosiaan jotenkin kummallinen: ei oikein Etelä-Suomea, eikä toisaalta lähellä voimakkaasti profiloitunutta Etelä-Pohjanmaatakaan, vaikka välimatkat ovat lyhyet. Läheisyydestään huolimatta alue on jollain kummalla tavalla syrjässä. Aikanaan vitsailimme, että lähdetäänkö Raumalle, mennäänkö junalla vai lentäen. Kummallakaan kyytipelillä ei tavallinen matkaavainen Raumalle pääse.
Eteläsatakuntalaiset, etenkin raumalaiset, ovat eloisia ja huumorintajuisia. Vähän kuin turkulaiset, mutta eivät niin omanarvontuntoisia tai - jos niin haluaa sanoa - koppavia. Jossakin Eurajoen korkeudella tapahtuu muutos. Siitä pohjoiseen satakuntalaiset ovat jäyhiä. Jäyhempiä kuin pohjalaiset, jopa tylyjä. Ehkä tylyyden vaikutelma johtuu töksähtelevästä murteesta. Tuulisella rannikolla ainakin on turha käyttää pitkiä sanoja, ei niitä puuskien huminalta kuitenkaan kuule. Sisämaan satakuntalaiset ovat lähempänä pirkanmaalaisia kuin pohjalaisia tai lounaissuomalaisia. Hidasta väkeä, mutta kaiketi vakaata ja jotensakin pitkäjänteistä. Peltoja kynnetään määrätietoisesti ja kulmat kurtussa, oli kevät tai syys - tai talvi. Hyvä, ettei kesken kasvukauden.
Huumorintajua satakuntalaisilla ei ole. He kutsuvat ilkeää pilkkaamista huumoriksi. Keskeinen osa sosiaalista kanssakäymistä on kilpailu siitä, kuka pääsee ensimmäisenä kysymään, että menikö tunteisiin. He eivät naura sanaleikeille eikä hauskoille sattumuksille. He nauravat toisten ihmisten vastoinkäymisille.
Onko siellä mitään hyvää? Ei kai... en muista ainakaan. Yksi aika huumorintajuinen opettaja minulla kouluaikana oli, mutta hänen sukujuurensa taisivat olla Karjalassa, vaikka olikin itse asunut pikkupojasta asti Porissa. Kotiseuturakkautta siellä on, jos sitä nyt voi hyväksi asiaksi sanoa. Porilaista ei saa pois Porista, vaikka kaupungista lähtee valtatie neljään suuntaan ja junakin (vielä) kulkee. Lentoliikenne jo lopetettiin. Väittävät, että on kallista moinen, mutta paskat! Porilainen käyttää aina mielellään paljon rahaa ihan kerskaillakseen, jos vain voi. Lentoliikenne loppui, kun porilaiset eivät halunneet pois Porista, vaan odottavat muiden tulevan sinne. Tosin... miksi? Merta Porilaiset eivät osaa kyntää. He kyllä käyvät Kallon saarella katsomassa aaltojen pauhua, mutta merta pitkin porilaisista vain harva lähtee mihinkään. Mihis sitä ihminen kotoaan, ja merellähän voi ruveta tuulemaan. Ja helvetti vieköön! Mikä saa ihmisen syömään nahkiaisia, paitsi nälkä? Raadonsyöjiä... kaipa niitä on ollut helpoiten saatavissa erityisesti nälänhädän aikaan, kun raadonsyöjille on tosiaan ollut tarjolla apetta.
Enkö muka mitään hyvää keksi Satakunnasta? Ei minun oikeasti ollut kamala asua siellä. Ankeampaa Lahdessa oli. Ehkä satakuntalaiset ovat usein jäyhiä, mutta kunhan siitä jäyhyydestä suoriutui, niin ystävyyksistä tuli läheisiä ja pitkäaikaisia. Satakuntalainen voi sanoa töksäyttää aika suoraan avuntarvitsijalle, mutta auttaa sitten kuitenkin. Toista se on täällä Varsinais-Suomessa, jossa käsketään vain mennä muualle ruikuttamaan.
Oli hyvin liki etteivät kahvit päätyneet näytölle :D
terv. Kallon vieressä asuva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asuin Porissa noin 15 vuotta ja harrastukseni takia liikuin paljonkin pitkin Satakuntaa. Alueena ja identiteetiltään se on tosiaan jotenkin kummallinen: ei oikein Etelä-Suomea, eikä toisaalta lähellä voimakkaasti profiloitunutta Etelä-Pohjanmaatakaan, vaikka välimatkat ovat lyhyet. Läheisyydestään huolimatta alue on jollain kummalla tavalla syrjässä. Aikanaan vitsailimme, että lähdetäänkö Raumalle, mennäänkö junalla vai lentäen. Kummallakaan kyytipelillä ei tavallinen matkaavainen Raumalle pääse.
Eteläsatakuntalaiset, etenkin raumalaiset, ovat eloisia ja huumorintajuisia. Vähän kuin turkulaiset, mutta eivät niin omanarvontuntoisia tai - jos niin haluaa sanoa - koppavia. Jossakin Eurajoen korkeudella tapahtuu muutos. Siitä pohjoiseen satakuntalaiset ovat jäyhiä. Jäyhempiä kuin pohjalaiset, jopa tylyjä. Ehkä tylyyden vaikutelma johtuu töksähtelevästä murteesta. Tuulisella rannikolla ainakin on turha käyttää pitkiä sanoja, ei niitä puuskien huminalta kuitenkaan kuule. Sisämaan satakuntalaiset ovat lähempänä pirkanmaalaisia kuin pohjalaisia tai lounaissuomalaisia. Hidasta väkeä, mutta kaiketi vakaata ja jotensakin pitkäjänteistä. Peltoja kynnetään määrätietoisesti ja kulmat kurtussa, oli kevät tai syys - tai talvi. Hyvä, ettei kesken kasvukauden.
Huumorintajua satakuntalaisilla ei ole. He kutsuvat ilkeää pilkkaamista huumoriksi. Keskeinen osa sosiaalista kanssakäymistä on kilpailu siitä, kuka pääsee ensimmäisenä kysymään, että menikö tunteisiin. He eivät naura sanaleikeille eikä hauskoille sattumuksille. He nauravat toisten ihmisten vastoinkäymisille.
Onko siellä mitään hyvää? Ei kai... en muista ainakaan. Yksi aika huumorintajuinen opettaja minulla kouluaikana oli, mutta hänen sukujuurensa taisivat olla Karjalassa, vaikka olikin itse asunut pikkupojasta asti Porissa. Kotiseuturakkautta siellä on, jos sitä nyt voi hyväksi asiaksi sanoa. Porilaista ei saa pois Porista, vaikka kaupungista lähtee valtatie neljään suuntaan ja junakin (vielä) kulkee. Lentoliikenne jo lopetettiin. Väittävät, että on kallista moinen, mutta paskat! Porilainen käyttää aina mielellään paljon rahaa ihan kerskaillakseen, jos vain voi. Lentoliikenne loppui, kun porilaiset eivät halunneet pois Porista, vaan odottavat muiden tulevan sinne. Tosin... miksi? Merta Porilaiset eivät osaa kyntää. He kyllä käyvät Kallon saarella katsomassa aaltojen pauhua, mutta merta pitkin porilaisista vain harva lähtee mihinkään. Mihis sitä ihminen kotoaan, ja merellähän voi ruveta tuulemaan. Ja helvetti vieköön! Mikä saa ihmisen syömään nahkiaisia, paitsi nälkä? Raadonsyöjiä... kaipa niitä on ollut helpoiten saatavissa erityisesti nälänhädän aikaan, kun raadonsyöjille on tosiaan ollut tarjolla apetta.
Enkö muka mitään hyvää keksi Satakunnasta? Ei minun oikeasti ollut kamala asua siellä. Ankeampaa Lahdessa oli. Ehkä satakuntalaiset ovat usein jäyhiä, mutta kunhan siitä jäyhyydestä suoriutui, niin ystävyyksistä tuli läheisiä ja pitkäaikaisia. Satakuntalainen voi sanoa töksäyttää aika suoraan avuntarvitsijalle, mutta auttaa sitten kuitenkin. Toista se on täällä Varsinais-Suomessa, jossa käsketään vain mennä muualle ruikuttamaan.
Kiitos ansiokkaasta sivistämisestä ja tyhjentävästä selvityksestä:) Välitän informaatiosi tuttavilleni!
Joo, meillä on vähän liiankin hyvä identiteetti, terveisin ap Etelä-Pohojammaalta
Tässä komentoija numero 5 jälleen! Tarkoitukseni oli kärjistää niin, että ap saa tuta moukkamaisuutensa. Vaan eihän mikään kärjistys toimi, ellei siinä ole totta taustalla edes näön vuoksi. Jos jätän kärjistelyn, niin minusta Satakuntaa luonnehtii eniten jonkinlainen etäisyys jokseenkin kaikesta. Ruuhka-Suomi on lähellä, mutta Satakunta kaukana kaikesta. Toki tämän jo mainitsin edelläkin, mutta tämä on sitä vakavaa ajatteluani. Kuvataanpa näin: asun nyt Varsinais-Suomessa. Tuttavani käyvät usein Helsingissä, Tampereella, Lapissa ja Tukholmassa. Tallinnaankin joku on matkalla tavan takaa. Mutta että Raumalle tai Poriin? Ei! Jos Lappiin mennään omin neuvoin, niin silloinkaan ei ajeta länsirannikkoa pitkin, vaan Tampereen ja Jyväskylän kautta.
Vain kateus ja keuhkotauti viihtyvät.