Aivan uskomattoman huono omatunto.... :' (
Oltiin tänään miehen ja tytön (8kk) kanssa mummilassa, kun mies kokosi mummille uuden päivänvarjon.
Mummilla on sellainen vähän korotettu terassi, johon päivänvarjo tuli.
Minä ja tyttö leikittiin terassilla uusilla hiekkaleluilla ja katseltiin, kun päkersivät varjoa kiinni.
Kun homma oli hoidettu, mies ja mummi tulivat istahtamaan kuistin portaille seurakseni ja katseltiin tyttöä.
Yhtäkkiä tyttö lähti viilettämään kohti terassin porrasta (terassilta on siis yhden portaan verran pudotusta nurmikolle/hiekalle) ja varotin mummia, että kohta tyttö on portaan kohdalla.
No, mummi ei ehtinytkään siihen hätään kaapata tyttöä kiinni, vaan pieni putosi suoraan naama edellä hiekkaan.
Ja voi sitä huutoa ja itkua!!! Tytöllä oli suu täynnä hiekkaa ja oksia, ja huulesta alkoi tulla verta :' (!!!!! Säikähti raasu myös kovasti...
Nyt on itselläni niiiin kamalan kova huono omatunto siitä, etten itse hypännyt ylös ja napannut tyttöä syliin/annoin tytön kontata pitkin terassia ym ym... Sydämeen sattuu tosi paljon..
Tyttö näyttää siltä, kuin olisi saanut kollageenia ylähuuleen...
Miten sitä ikinä tottuu siihen, että vauvat/lapset kolhivat ja satuttavatkin itseään???? Mä olen hermoraunio jo tuosta kaatumisesta!!!!!!
Kommentit (2)
Meidän poika tippu sängystä 4kk iässä. Tietysti säikäytti ja tuntui pahalta, mutta jälkeenpäin tajuaa asian ytimen. Muksahdukset kuuluu elämään, ei ole tarpeen vuorata lapsia pumpuliin ettei ikinä mitään sattuisi. Vaikka näin äitinä haluaisi tietysti toimia, suojata pientä kaikelta pahalta. Kolahdusten myötä lapsi kuitenkin oppii mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. En nyt sano että vauvanne oppi tästä että portaista tippuu ja kipeää käy, vaan tämä oli hänelle ensimmäinen muksahdus niistä kymmenistä tapauksista mitä tulette vielä kokemaan. Ja näiden kymmenien kolahdusten jälkeen hän oppii. Ensimmäinen kolahdus tulee kaikille joskus ja se tuli teille nyt, meille kuukausi sitten. Tämä on vain elämää!
Ajattelin niin kun tyttö oli ihan pienen pieni vauva, että minun lapsi ei kyllä varmasti tule koskaan tippumaan yhtään mistään. Osittain sen takia totutimmekin syntymästä saakka tytön nukkumaan omassa sängyssä. Lipsuimme tästä muutaman kerran, ja otimme tytön viereen nukkumaan. No, sitten kerran minä lähdin aamulla suihkuun ja tyttö jäi miehen viereen nukkumaan, kasasin mielestäni ison esteen peitosta, mutta tyttö tippui, ja oli äidillä kyllä niin paha mieli, sydäntä raastoi. Toinen kerta oli vielä lyhyen ajan sisällä tuosta edellisestä, kun tippui minun nukkuessa uudelleen sängystä. Ja nämä molemmat tapahtui tytön ollessa puolivuotias, kun hän oli juuri oppinut kääntymään ympäri. No, nyt on onneksi vältytty putoamisilta, mutta tällä hetkellä päässä on kokoelma mustelmia, kun tyttö harjoittelee kovasti kävelemään.
Putoamiset on tosi harmittavia, ja me äidit kannetaan niistä hirveetä syyllisyyttä, mutta kaikille sattuu vahinkoja joskus, me äiditkin ollaan vaan ihmisiä. Kyllä se olo sinullakin sitten helpottaa, viimeistään kun pikkuisesei huulen turvotus laskee.