<3

Välillä kipunoin lapseni aikuistumisen kanssa vaikka se niin luonnollista onkin ja ihanaa on se, että hän on niin "riippumaton" ja itsevarma, fiksu ja keskustelutaitoinen. Mutta samalla äärimmäisen tarkka omasta "alueestaan" ja oikeuksistaan, siitä mihin on vaikkapa "velvollisuus" ja mihin ei. Ei ole velvollisuutta kertoa paljostakaan jos ei siltä tunnu, on oikeus olla puhumatta jne.
Eikä kysymyksen tarvitse edes kummoinen olla niin silti.
Mutta äidin sydän välillä rusinana, saankohan kuulla ja tietää tätäkään vähää, kun kotoa muuttaa, en menisi vannomaan.
17v sitten tähän aikaan alkoi ponnistusvaihe ja 9min myöhemmin Rakkaimpani olikin maailmassa ja tuijotin ihmettäni haljeten rakkaudesta, oloni oli kuin maailmanvalloittajalla potenssiin tuhat.
Onnea tärkeimpäni <3 !!