Mikä on mielestäsi syy siihen, että parisuhteesta on nyky yhteiskunassa tullut kertakäyttökamaa ja yhä harvempi haluaa siihen sitoutua?

Naisille ei vain kelpaa enää se luotettava mies ja tylsä arki.

Uskon tosi-tv:n ja muunkin median vaikuttaneen tähän.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miten muut mieltävät nämä tasot, vain ulkonäkö on tärkeää.

Minua ovat elämäni aikana lähestyneet ainoastaan ulkonäöllisesti heikkotasoiset miehet.

Vaikka olen ruma nainen, en vaan voisi olla tällaisen ihmisen kanssa.

Deal with it.

Ennen arki oli työläämpää, joten oli hyvä, jos joku oli jakamassa taakkaa. Ei myöskään ollut niin paljon erilaisia vaihtoehtoja, mitä elämässään voi nähdä ja kokea. Nykyisin käydään töissä ja saadulla rahalla voi tehdä itselleen mieluisia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Naisille ei vain kelpaa enää se luotettava mies ja tylsä arki.

Uskon tosi-tv:n ja muunkin median vaikuttaneen tähän.

Naisena voin sanoa, että tylsä arki ei kuulosta kovin houkuttelevalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisille ei vain kelpaa enää se luotettava mies ja tylsä arki.

Uskon tosi-tv:n ja muunkin median vaikuttaneen tähän.

Naisena voin sanoa, että tylsä arki ei kuulosta kovin houkuttelevalta.

Eli oikeaan osui.

Naiset antavat pillua miehille, joihin ovat rakastuneet. Miehet eivät rakastu ennen kuin ovat saaneet pillua. Tilanne on jo lähtökohtaisesti hankala. Tarpeet eivät kohtaa. Miehen on näyteltävä rakastunutta saadakseen sen, mitä haluaa rakkautta enemmän. Ja kun totuus paljastuu, nainen pettyy ja suuttuu - ymmärrettävästi. Lopulta, kun pettymyksiä on tarpeeksi, ei haluta enää edes yrittää. Eikä miehetkään jaksa iän kaiken teeskennellä. Lopulta mies kuitenkin rakastuu, ja jos se johtaa turhautumiseen monesti, pettyy naisiin ylipäätään. Ei sitä sitten uskalla enää antautua tunteilleen, jos aina tulee selkään. Helpompi teeskennellä...

Kirjoitinpa sekavasti.

Minä uskon, että tämä tällainen sitoutumattomuus kolauttaa ihmisiä omaan nilkkaan ja pahasti. Nykyinen ihanne on loputtoman itseriittoinen nuori aikuinen, joka ei tarvitse ketään missään asiassa. Parisuhteessakin pitäisi olla kaksi täydellisen itsenäisen ihmistä, jotka eivät vahingossakaan saa tarvita toista mihinkään. Tähän kun aikansa uskoo, niin taatusti on yksin. Todellisuudessa ihmiset tarvitsevat toisiaan, ja aikuisen ihmisen paras tuki elämässä on toinen aikuinen, johon läheiset ja luottamukselliset välit, ja johon on jokin muukin sidos kuin kaveruus. Tarkoitukseni ei ole vähätellä ystävyyttä, mutta käytännössä se ei kuitenkaan ole sellaista arjen jakamiseen perustuvaa sitoutumista kuin toimiva, läheinen parisuhde.

Paljon on puhuttu pornon antamista haitallisista vaikutuksista seksiin. Vähemmän on ollut puhetta romantiikan epärealistista parisuhdekuvista. Monet odottavat yhä sitä unelmaprinssiä tai -prinsessaa, mutta pitävät jostakin syystä jotakin ihmistä suhteessa, johon eivät edes aikoneet sitoutua. Odottavat vain sen ihanteen ilmestymistä.

Minäki rakastuin moiseen prinsessaan. Oli nuori, älykäs, taitava keskustelija ja kauniskin - ainakin täsmälleen minun silmieni myötäinen. Ja mitä ilmeni, kun suhde eteni? Mimmi oli aikuisen iästään huolimatta lapsuudenkodissaan vallinneen alkoholismin rampauttama: epäluuloinen, alistunut, alisuoriutuja, masentunut ja niin edelleen. Minä olisin halunnut häntä auttaa ja ehkä olisin edes jotakin osannutkin. Mutta kun hän ei tajunnut omaa tilaansa, niin mikäpä apu siinä olisi auttanut. Miksi tämä tilitys? Se, joka suhteen alussa näyttää olevan unelmien täyttymys, on kuitenkin ihminen, jolla on keskimäärin yhtä paljon murheita ja huonoja puolia kuin muillakin. Tai no, ehkä jotkut ovat toisia hankalampia tai sairaampia, mutta varmaa on, että sillä unelmaprinssillä tai -prinsessalla on kuitenkin ongelmansa.

Lopulta: saahan sitä olla sitoutumatta, jos aina etsii houkuttelevampaa statussymbolia kumppanikseen. Ja ainahan joku on kauniimpi, komeampi, varakkaampi, älykkäämpi jne. Jos mikään ei kelpaa, varautukoon olemaan yksin. Nuoruus ei kestä ikuisesti. Sitä nuoret eivät näemmä tajua.

Vierailija kirjoitti:

Naiset antavat pillua miehille, joihin ovat rakastuneet. Miehet eivät rakastu ennen kuin ovat saaneet pillua. Tilanne on jo lähtökohtaisesti hankala. Tarpeet eivät kohtaa. Miehen on näyteltävä rakastunutta saadakseen sen, mitä haluaa rakkautta enemmän. Ja kun totuus paljastuu, nainen pettyy ja suuttuu - ymmärrettävästi. Lopulta, kun pettymyksiä on tarpeeksi, ei haluta enää edes yrittää. Eikä miehetkään jaksa iän kaiken teeskennellä. Lopulta mies kuitenkin rakastuu, ja jos se johtaa turhautumiseen monesti, pettyy naisiin ylipäätään. Ei sitä sitten uskalla enää antautua tunteilleen, jos aina tulee selkään. Helpompi teeskennellä...

Kirjoitinpa sekavasti.

Minä uskon, että tämä tällainen sitoutumattomuus kolauttaa ihmisiä omaan nilkkaan ja pahasti. Nykyinen ihanne on loputtoman itseriittoinen nuori aikuinen, joka ei tarvitse ketään missään asiassa. Parisuhteessakin pitäisi olla kaksi täydellisen itsenäisen ihmistä, jotka eivät vahingossakaan saa tarvita toista mihinkään. Tähän kun aikansa uskoo, niin taatusti on yksin. Todellisuudessa ihmiset tarvitsevat toisiaan, ja aikuisen ihmisen paras tuki elämässä on toinen aikuinen, johon läheiset ja luottamukselliset välit, ja johon on jokin muukin sidos kuin kaveruus. Tarkoitukseni ei ole vähätellä ystävyyttä, mutta käytännössä se ei kuitenkaan ole sellaista arjen jakamiseen perustuvaa sitoutumista kuin toimiva, läheinen parisuhde.

Paljon on puhuttu pornon antamista haitallisista vaikutuksista seksiin. Vähemmän on ollut puhetta romantiikan epärealistista parisuhdekuvista. Monet odottavat yhä sitä unelmaprinssiä tai -prinsessaa, mutta pitävät jostakin syystä jotakin ihmistä suhteessa, johon eivät edes aikoneet sitoutua. Odottavat vain sen ihanteen ilmestymistä.

Minäki rakastuin moiseen prinsessaan. Oli nuori, älykäs, taitava keskustelija ja kauniskin - ainakin täsmälleen minun silmieni myötäinen. Ja mitä ilmeni, kun suhde eteni? Mimmi oli aikuisen iästään huolimatta lapsuudenkodissaan vallinneen alkoholismin rampauttama: epäluuloinen, alistunut, alisuoriutuja, masentunut ja niin edelleen. Minä olisin halunnut häntä auttaa ja ehkä olisin edes jotakin osannutkin. Mutta kun hän ei tajunnut omaa tilaansa, niin mikäpä apu siinä olisi auttanut. Miksi tämä tilitys? Se, joka suhteen alussa näyttää olevan unelmien täyttymys, on kuitenkin ihminen, jolla on keskimäärin yhtä paljon murheita ja huonoja puolia kuin muillakin. Tai no, ehkä jotkut ovat toisia hankalampia tai sairaampia, mutta varmaa on, että sillä unelmaprinssillä tai -prinsessalla on kuitenkin ongelmansa.

Lopulta: saahan sitä olla sitoutumatta, jos aina etsii houkuttelevampaa statussymbolia kumppanikseen. Ja ainahan joku on kauniimpi, komeampi, varakkaampi, älykkäämpi jne. Jos mikään ei kelpaa, varautukoon olemaan yksin. Nuoruus ei kestä ikuisesti. Sitä nuoret eivät näemmä tajua.

Ei miehet kyllä rakastu siitä että saavat pillua :’D

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miten muut mieltävät nämä tasot, miehet ainakin tuovat jatkuvasti esiin kuinka vain naisen ikä ja ulkonäkö on tärkeää.

Minua ovat elämäni aikana lähestyneet ainoastaan mt/päihdeongelmaiset ulkonäöllisesti poikkeuksellisen heikkotasoiset (esim. huomattavasti vanhempi, vaikea keskivartalolihavuus) miehet, joilla tyypillisesti koulut jääneet kesken, luottotiedot menneet, sosiaalisesti ns. outoja hiippareita ja sitten lisäksi muita ongelmia kuten yleinen resuisuus, mädät hampaat, pahalta haiseminen, julkipiereskely ja muu yleinen käytöstavattomuus jne.

Vaikka olen ruma nainen, en vaan voisi olla tällaisen ihmisen kanssa.

Huomattavasti vanhempi ei haittaa jos on itse suht nuori. 18 vuotias voi hyvin seurustella 36 vuotiaan kanssa, koska molemmat ovat omalla tavallaan nuoria; mies useimmiten saa parhaan kroppansa vasta noin 33 vuotiaana ja muutenkin rupeaa tietämään kuka on ja mitä haluaa elämältä. Toki jos 36 vuotiaalle on 72 vuotiasta tarjolla, on se ihan eri asia, koska 72 vuotias ei ole enää huipussaan millään tavalla. 

Koulujen jääminen kesken on myös osin asia, jonka voi muotoilla positiivisesti tai negatiivisesti. Ehkä koulu jäi kesken, koska työelämä vei mennessään. Ehkä tämä ihminen ei halunnut ikinä tutkintopaperia, vaan tietotaitoa ja etsiä itsenäisesti omaa urapolkua. 

Voi luoja olet ällöttävä! Sinä seurustelisit varmasti mielelläsi 12-vuotiaan kanssa. Se, että mies on jäänyt lapsen tasolle, ei tarkoita, etteikö suhde teiniin olisi hyväksikäyttöä ja traumatisoivaa, sitä sinun on varmasti vaikea ymmärtää. Ihme, ettet sanonut 16 v, onhan se jo yli suojaikärajan, pelasitko varman päälle tuolla 18 v jutulla, ei onnistunut.

Koska nykyään on ok olla yksinkin. Ennen on vaan tyydytty.

Vierailija kirjoitti:

Ovatko varsinkin miehet "sitoutumiskammoisempia" kuin ennen?

Ei ole enää sosiaalista pakkoa pariutua. Eikä hankkia lapsia.Eikä olla hampaat irvessä huonossa parisuhteessa jossa puoliso on pikkuhiljaa muuttunut ihanasta hirviöksi.Voi lähteä jos ei enää tunne halua sitoutua kyseiseen ihmiseen.

Minusta se on ihan hyvä juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset antavat pillua miehille, joihin ovat rakastuneet. Miehet eivät rakastu ennen kuin ovat saaneet pillua. Tilanne on jo lähtökohtaisesti hankala. Tarpeet eivät kohtaa. Miehen on näyteltävä rakastunutta saadakseen sen, mitä haluaa rakkautta enemmän. Ja kun totuus paljastuu, nainen pettyy ja suuttuu - ymmärrettävästi. Lopulta, kun pettymyksiä on tarpeeksi, ei haluta enää edes yrittää. Eikä miehetkään jaksa iän kaiken teeskennellä. Lopulta mies kuitenkin rakastuu, ja jos se johtaa turhautumiseen monesti, pettyy naisiin ylipäätään. Ei sitä sitten uskalla enää antautua tunteilleen, jos aina tulee selkään. Helpompi teeskennellä...

Kirjoitinpa sekavasti.

Minä uskon, että tämä tällainen sitoutumattomuus kolauttaa ihmisiä omaan nilkkaan ja pahasti. Nykyinen ihanne on loputtoman itseriittoinen nuori aikuinen, joka ei tarvitse ketään missään asiassa. Parisuhteessakin pitäisi olla kaksi täydellisen itsenäisen ihmistä, jotka eivät vahingossakaan saa tarvita toista mihinkään. Tähän kun aikansa uskoo, niin taatusti on yksin. Todellisuudessa ihmiset tarvitsevat toisiaan, ja aikuisen ihmisen paras tuki elämässä on toinen aikuinen, johon läheiset ja luottamukselliset välit, ja johon on jokin muukin sidos kuin kaveruus. Tarkoitukseni ei ole vähätellä ystävyyttä, mutta käytännössä se ei kuitenkaan ole sellaista arjen jakamiseen perustuvaa sitoutumista kuin toimiva, läheinen parisuhde.

Paljon on puhuttu pornon antamista haitallisista vaikutuksista seksiin. Vähemmän on ollut puhetta romantiikan epärealistista parisuhdekuvista. Monet odottavat yhä sitä unelmaprinssiä tai -prinsessaa, mutta pitävät jostakin syystä jotakin ihmistä suhteessa, johon eivät edes aikoneet sitoutua. Odottavat vain sen ihanteen ilmestymistä.

Minäki rakastuin moiseen prinsessaan. Oli nuori, älykäs, taitava keskustelija ja kauniskin - ainakin täsmälleen minun silmieni myötäinen. Ja mitä ilmeni, kun suhde eteni? Mimmi oli aikuisen iästään huolimatta lapsuudenkodissaan vallinneen alkoholismin rampauttama: epäluuloinen, alistunut, alisuoriutuja, masentunut ja niin edelleen. Minä olisin halunnut häntä auttaa ja ehkä olisin edes jotakin osannutkin. Mutta kun hän ei tajunnut omaa tilaansa, niin mikäpä apu siinä olisi auttanut. Miksi tämä tilitys? Se, joka suhteen alussa näyttää olevan unelmien täyttymys, on kuitenkin ihminen, jolla on keskimäärin yhtä paljon murheita ja huonoja puolia kuin muillakin. Tai no, ehkä jotkut ovat toisia hankalampia tai sairaampia, mutta varmaa on, että sillä unelmaprinssillä tai -prinsessalla on kuitenkin ongelmansa.

Lopulta: saahan sitä olla sitoutumatta, jos aina etsii houkuttelevampaa statussymbolia kumppanikseen. Ja ainahan joku on kauniimpi, komeampi, varakkaampi, älykkäämpi jne. Jos mikään ei kelpaa, varautukoon olemaan yksin. Nuoruus ei kestä ikuisesti. Sitä nuoret eivät näemmä tajua.

Ei miehet kyllä rakastu siitä että saavat pillua :’D

Kyllä jotkut jää roikkumaan sen jälkeen!

Kaupungistuminen, eli paljon väkeä muutti pois tuttujensa luota ja uskaltautuvat rikkomaan ja purkamaan vanhoja normeja. Seurauksena avioerojen ja avoliittojen yleistyminen.

Sen jälkeen sanat "rakkaus", "sitoutuminen" ja "luottamus" ovat menettäneet merkityksensä. Jopa vihkivalan "tahdon" ymmärretään nykyään aivan toisin kuin ennen, eli lähinnä "huvittaisiko sinua tänään?". Eli nykyään kun etsii rakkautta ja sitä tarjotaan, niin ei siinä tarjouksessa ole oikeastaan mitään perustaa. Saattaa rakastaa ja saattaa kyllästyä ja jättää. Tai kuka sitä enää itsekään tietää mitä tekee joskus vuosien päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisille ei vain kelpaa enää se luotettava mies ja tylsä arki.

Uskon tosi-tv:n ja muunkin median vaikuttaneen tähän.

Naisena voin sanoa, että tylsä arki ei kuulosta kovin houkuttelevalta.

Eli oikeaan osui.

Ainakin omalla kohdallani. Mukava elämä sinkkuna tuntuu paljon paremmalta vaihtoehdolta kuin tylsä arki parisuhteessa. Vähän sama kuin joku ehdottaisi mielenkiintoisen ja hyväpalkkaisen työn vaihtamista yksitoikkoiseen ja huonosti palkattuun työhön.

Netti on luonut sen meille kuvan, että parempi kumppani löytyy aina. Miksi sitä rimpuilla "paskas" suhteessa, kun voi löytyä suhde missä mies/nainen on esim. rikkaampi. Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen vai miten se meni.

Tuskin sitä sitoutumishalukkuutta on aiemminkaan ollut sen enempää mutta paine avioitumiseen oli yhteiskunnallinen. Osa viihtyi silloinkin ilman sen kummempia parisuhteita tai sitoutumisia, mutta heistäkin osa joutui jo taloudellisista syistä pariutumaan virallisesti. Samoin seksuaalivähemmistöjen edustajat joutuivat peittääkseen taipumuksensa menemään naimisiin saadakseen yhteisön hyväksynnän.

Yhteisön kontrolli ajoi ennen toimimaan, nykyään ihmiset saavat toteuttaa enemmän itseään. Siinäkin on puolensa, mutta silti huomattava parannus menneisiin aikoihin.

Minä ajattelen, että somella on valtava myötävaikutus ihmisten sitoutumattomuuteen. Muihin ihmisiin saa niin helposti otettua yhteyttä. Aivan vieraisiinkin. Heitä voi "plärätä" siellä täällä. Nykyään lähes kaikki ovat jossain somekanavassa ellei useassa. Puhelin kädessä kuljetaan joka paikassa ja ne muut, houkuttelevat vieraat ovat siellä parin näpytyksen päässä.

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa se holtiton píllun levittely ja ennen seksiä vaatikaa mieheltä sitoutumista, niin loppuu tuo miesten píllukaruselli.  Friends with benefits-suhteet eivät johda parisuhteeseen oikeassa elämässä, vaan ihmiset satuttavat niissä itseään.

Tiedostakaa, että miehet eivät voi hyvin ilman seksiä, ei toki kaikki naisetkaan, mutta pärjäävät huomattavasti paremmin selibaatissa kuin miehet. Ajatelkaa, että miehet ovat valmiita jopa maksamaan seksistä ja saattavat matkustaa jopa Thaimaahan asti halvan píllun perässä, miksi siis antaisit miehen hyötyä sinusta helppona, kertakäyttöisenä panoalustana? Maksulliset naisetkin saavat perus Tinder-panoa parempaa kohtelua nykypäivänä, saavat edes sentään rahaa, perus Tinder-hóro ehkä kahvikupillisen jos sitäkään näinä tasa-arvon aikoina. Enkä suinkaan kehota tällä pyytämään rahaa seksistä, vaan arvostamaan itseänne enemmän: arvostakaa omaa aikaanne, se on kallista, ja sitä ei pidä tuhlata hyväksikäyttäviin ihmisiin. 

Huoh, mitä soopaa. Taas tuo sama virsi, kuinka naisen muka täytyy haluta rakkautta eikä seksiä, ja jäädä itkemään hyväksikäyttävän miehen perään.

Miksi yksikään itseään arvostava nainen haluaisi suhteeseen miehien kanssa, jotka lopulta olisivat sinun logiikkasi mukaan suhteessa vain seksin saamisen vuoksi? Miten tuollaiset miehet muka pystyisivät ketään rakastamaan? Ei mitenkään.

Jos noiden miehien olisi vaikeaa saada seksiä, päättyisivät he epäaitoon suhteeseen kusettamaan jotain naista samalla, kun aloittavat pettämisen aina kun mahdollista, ja kun on varaa Thaimaan matkaan.

Eiköhän kaikki halukkaat naiset saa levitellä haarojaan niin paljon kuin lystää, ja heittää mulkut ulos heti kun ovat saaneet haluamansa, kahvia tarjoamatta. 😂

Se on nykyään vain hyväksyttävämpää. Ennen oltiin ikävissä liitoissa, ja esim. avioton lapsi oli kauhistus josta naista häpäistiin.

Lopun ajat vaan käsillä.

Korostunut yksilönvapaus. Internet ja erilaiset sovellukset sekä sosiaalinen media,jonka avulla tavoittaa kotoa lähtemättä ison joukon ihmisiä.