Miksi moni eroaa kriisin jälkeen, ei sen aikana?

Oletko itse pitkässä parisuhteessa, johon olet ehkä perustanut perheen? Kun itse joskus mietin, mitä tapahtuisi, jos eroaisimme, kaikki järjestelyt tuntuvat kerta kaikkiaan uuvuttavilta. Jos on joku kriisi päällä, ei nyt ehkä ensimmäiseksi jaksa alkaa jakamaan lusikoita ja sopimaan lasten tapaamisia.

Kriisitilanteessa voi olla hankalaa tehdä isoja päätöksiä, jos on muutenkin turvaton olo. Se erohan olisi sitten jo toinen kriisi.

Jospa se ihmisten kaikki jaksaminen ja voimavarat menevät siihen kriisistä selviytymiseen. Sitten kun kriisi on ohi, valtaa uupumus ja ahdistus ja kaikki sellainen, ja siinä vaiheessa menee se parisuhdekin karikolle sitten. Varsinkin jos siitä toisen puolison toiminnasta kriisin ajalta on jäänyt jotain hampaankoloon. Eli tavallaan se kriisin jälkihoito jää tekemättä/ei onnistu ja/tai kriisin aikana kasvetaan erilleen.

Mitä luulette, onko se kriisi eron syy, vai olisiko ero tullut joka tapauksessa?

Minä ihmettelen, miksi joku eroaa konkurssin jälkeen? Minun mieheni liitto kariutui aikanaan miehen konkurssiin. Nainen heitti hänet pihalle. Miksi? Ei naisen rahat lisääntyneet eron jälkeen, sama ongelma jatkui yhdessä tai ilman.

Me olemme olleet jo vuosia yhdessä, naimisissakin, ja olen nähnyt miten mies käyttäytyy kriisissä. Hänestä ei tule ilkeää, ei hän ole siivellä eläjä luonteeltaan, tms, joka selittäisi eron. Mitä kauemmin olemme yhdessä, sitä enemmän ihmettelen, miksi nainen heitti tuon timantin menemään?

Up

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen, miksi joku eroaa konkurssin jälkeen? Minun mieheni liitto kariutui aikanaan miehen konkurssiin. Nainen heitti hänet pihalle. Miksi? Ei naisen rahat lisääntyneet eron jälkeen, sama ongelma jatkui yhdessä tai ilman.

Me olemme olleet jo vuosia yhdessä, naimisissakin, ja olen nähnyt miten mies käyttäytyy kriisissä. Hänestä ei tule ilkeää, ei hän ole siivellä eläjä luonteeltaan, tms, joka selittäisi eron. Mitä kauemmin olemme yhdessä, sitä enemmän ihmettelen, miksi nainen heitti tuon timantin menemään?

Ei sinulla ole muuta tietoa eron syistä kuin miehesi kertomus ja omat päätelmäsi. Ne ovat parhaimmillaankin vain osatotuus.

Kriisin aikana keskitytään kriisistä selviytymiseen. Kriisin jälkeen seuraa (toivottavasti) itsereflektiovaihe joka voi joko lujittaa suhdetta tai päättää sen.

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen, miksi joku eroaa konkurssin jälkeen? Minun mieheni liitto kariutui aikanaan miehen konkurssiin. Nainen heitti hänet pihalle. Miksi? Ei naisen rahat lisääntyneet eron jälkeen, sama ongelma jatkui yhdessä tai ilman.

Me olemme olleet jo vuosia yhdessä, naimisissakin, ja olen nähnyt miten mies käyttäytyy kriisissä. Hänestä ei tule ilkeää, ei hän ole siivellä eläjä luonteeltaan, tms, joka selittäisi eron. Mitä kauemmin olemme yhdessä, sitä enemmän ihmettelen, miksi nainen heitti tuon timantin menemään?

Ehkä miehesi tuon eron seurauksena (tai jostain muusta syystä) kasvoi ja kehittyi siksi timantiksi mikä on nyt. 

Veikkaan, että kriisin jälkeen on ns. eri ihminen kuin aikaisemmin. Ihminen käy läpi arvojaan ja voi huomata että ne eivät enää kohtaa "uuden" puolison kanssa.

Mulla on käynyt näin. Siinä kriisin aikaan häiritsee toisen käyttäytyminen ja suhtautuminen, mutta silloin ajattelee, että no, selviydytään nyt tästä vain niin helpottaa. Sitten kriisi menee ohi, mutta toinen edelleen käyttäytyy häiritsevällä tavalla eikä sitä enää pysty sietämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen, miksi joku eroaa konkurssin jälkeen? Minun mieheni liitto kariutui aikanaan miehen konkurssiin. Nainen heitti hänet pihalle. Miksi? Ei naisen rahat lisääntyneet eron jälkeen, sama ongelma jatkui yhdessä tai ilman.

Me olemme olleet jo vuosia yhdessä, naimisissakin, ja olen nähnyt miten mies käyttäytyy kriisissä. Hänestä ei tule ilkeää, ei hän ole siivellä eläjä luonteeltaan, tms, joka selittäisi eron. Mitä kauemmin olemme yhdessä, sitä enemmän ihmettelen, miksi nainen heitti tuon timantin menemään?

Ei sinulla ole muuta tietoa eron syistä kuin miehesi kertomus ja omat päätelmäsi. Ne ovat parhaimmillaankin vain osatotuus.

Ei olekaan, mutta ei kyllä miehelläkään näytä olevan tämän enempää tietoa. Pienin lapsikin oli silloin vain vuoden ikäinen.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on käynyt näin. Siinä kriisin aikaan häiritsee toisen käyttäytyminen ja suhtautuminen, mutta silloin ajattelee, että no, selviydytään nyt tästä vain niin helpottaa. Sitten kriisi menee ohi, mutta toinen edelleen käyttäytyy häiritsevällä tavalla eikä sitä enää pysty sietämään.

Eikö sitä häiritsevää käyttäytymistä ollut ennen kriisiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen, miksi joku eroaa konkurssin jälkeen? Minun mieheni liitto kariutui aikanaan miehen konkurssiin. Nainen heitti hänet pihalle. Miksi? Ei naisen rahat lisääntyneet eron jälkeen, sama ongelma jatkui yhdessä tai ilman.

Me olemme olleet jo vuosia yhdessä, naimisissakin, ja olen nähnyt miten mies käyttäytyy kriisissä. Hänestä ei tule ilkeää, ei hän ole siivellä eläjä luonteeltaan, tms, joka selittäisi eron. Mitä kauemmin olemme yhdessä, sitä enemmän ihmettelen, miksi nainen heitti tuon timantin menemään?

Ei sinulla ole muuta tietoa eron syistä kuin miehesi kertomus ja omat päätelmäsi. Ne ovat parhaimmillaankin vain osatotuus.

Mikä tuossa on ”miehen kertomusta”? Tuossa todetaan vain parisuhteen päättyneen konkurssin jälkeen.

Kriisissä selviää kumppanin luonne parhaiten.

Yritykseni, joka aiemmin elätti mieheni sekä minut, ajautui konkurssiin. Mies heittäyi täysin siivelle, eikä erinäisiin syihin vedoten muka pystynyt käymään töissä. Kymmenisen vuotta tätä kesti, yritykseni olisi vallan hyvin elättänyt itseni, sekä puolet taloudestamme, jos toiselta osapuoleleta olisi tullut myös tuloja, mutta ei yksinään. Menoja osasi kyllä lisätä - sikarit ja viskit olivat päivittäisiä, kun ei muuten kuulemma olisi kestänyt arkipäivää. Just. Olin aivan uupumuksesta turta itse.

Olin niin tyhmä ja sinisilmäinen, että uskoin ja toivoin ajanoloon ryhdistäytymistä, mutta toiseen suuntaan tie vei.

Olin niin kriisin keskiössä jokapäivä yrittäessä juosta kilpaa menojen ja maksujen kanssa, että nähnyt kokonaisuutta. Hävisin. Vero- ym. velat rullasivat eteenpäin ja pää jäi vetäjän kouraan, alkoi konkurssitoimet. Talo ym. omaisuus vasaran alle.  Siinä vaiheessa en saanut mitään tukea. Kävin yksin koko uuvuttavan prosessessin oikeudenkäynteineen. Mieheni ei voinut osallistua mitenkään, kun ahdisti niin. Niin minuakin, mutta olin päättänyt viedä koko session lävitse - kun oli pakko. Kun kaikki oli selvää ero vireille. Se oli siinä. Olisi vain paljon aikasemmin pitänyt tehdä tämä siirto.

Nyt itsellä kaikki hyvin - vailla minkäänlaista omaisuutta, mutta velattomanaja onnellisena pienellä eläkkeellä. Kauheaa aikaa, kun jälestä muistelee.

Vierailija kirjoitti:

Kriisissä selviää kumppanin luonne parhaiten.

Yritykseni, joka aiemmin elätti mieheni sekä minut, ajautui konkurssiin. Mies heittäyi täysin siivelle, eikä erinäisiin syihin vedoten muka pystynyt käymään töissä. Kymmenisen vuotta tätä kesti, yritykseni olisi vallan hyvin elättänyt itseni, sekä puolet taloudestamme, jos toiselta osapuoleleta olisi tullut myös tuloja, mutta ei yksinään. Menoja osasi kyllä lisätä - sikarit ja viskit olivat päivittäisiä, kun ei muuten kuulemma olisi kestänyt arkipäivää. Just. Olin aivan uupumuksesta turta itse.

Olin niin tyhmä ja sinisilmäinen, että uskoin ja toivoin ajanoloon ryhdistäytymistä, mutta toiseen suuntaan tie vei.

Olin niin kriisin keskiössä jokapäivä yrittäessä juosta kilpaa menojen ja maksujen kanssa, että nähnyt kokonaisuutta. Hävisin. Vero- ym. velat rullasivat eteenpäin ja pää jäi vetäjän kouraan, alkoi konkurssitoimet. Talo ym. omaisuus vasaran alle.  Siinä vaiheessa en saanut mitään tukea. Kävin yksin koko uuvuttavan prosessessin oikeudenkäynteineen. Mieheni ei voinut osallistua mitenkään, kun ahdisti niin. Niin minuakin, mutta olin päättänyt viedä koko session lävitse - kun oli pakko. Kun kaikki oli selvää ero vireille. Se oli siinä. Olisi vain paljon aikasemmin pitänyt tehdä tämä siirto.

Nyt itsellä kaikki hyvin - vailla minkäänlaista omaisuutta, mutta velattomanaja onnellisena pienellä eläkkeellä. Kauheaa aikaa, kun jälestä muistelee.

Miehesi oli siis masentunut ja ahdistunut. Sinulle ei siis kelvannut sairas mies.