Lue keskustelun säännöt.
Olen alkanut tajuamaan, etten varmaankaan tule haluamaan miestäni enää koskaan.
10.10.2018 |
Hän muuttui jotenkin vittumaiseksi, määräileväksi, ärsyttäväksi ja epämielenkiintoiseksi kun saimme lapsen. Nyt lapsi on 2-vuotias. Luulin, että on vain vaihe ja kun lapsi kasvaa niin kyllä se tästä. Olemme jopa viettäneet aikaa kaksin ja välillä se onkin ihan kivaakin. Mutta nykyään en voi sietää seksiä hänen kanssaan. Se tuntuu väärältä vaikka mitä väärää siinä muka oikeasti on. En halua olla hänen lähellään. Pussailu ällöttää ja jopa halailu on ärsyttävää. Joskus hän onnistuu olemaan ihan kiva ja hauska. Pakko se on sanoa haluan erota. Tai oikeasti en, koska lapsi ja tiedän miten mies murtuisi. Mutta tuon miehen kanssa en halua olla, en ainakaan halua häntä lähelleni. Mitä voin tehdä?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Voisit esimerkiksi vaikka JÄTTÄÄ SE SIAN!
Palsta ei petä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttaisko etäisyys näkemään, onko sitä oikeaa läheisyyttä olemassa enää?
Jaa, taas ei ole naisessa mitään vikaa, ainoastaan miehessä. Yllätys.
Vierailija kirjoitti:
Auttaisko etäisyys näkemään, onko sitä oikeaa läheisyyttä olemassa enää?
Muuttaisimme erillemme? Lapselle tuo olisi hämmentävää. Joko erotaan tai pysytään yhdessä mielestäni. Ihanaa olisi kyllä etäisyys. Olemme niin paljon yhdessä.
Ap
Olethan varautunut siis siihen, että miehesi löytää uuden naisen, jos hänet jätät? Olisitko valmis siihen, että lastasi hoivaa joku äitipuoli puolet lapsesi lapsuudesta etkä ole näkemässä etkä kuulemassa, mitä seinien sisällä tapahtuu? Oletko valmis menettämään puolet lapsesi lapsuudesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olethan varautunut siis siihen, että miehesi löytää uuden naisen, jos hänet jätät? Olisitko valmis siihen, että lastasi hoivaa joku äitipuoli puolet lapsesi lapsuudesta etkä ole näkemässä etkä kuulemassa, mitä seinien sisällä tapahtuu? Oletko valmis menettämään puolet lapsesi lapsuudesta?
Lässynlää. Tuohan erossa onkin se hienoin puoli. Ei tarvitse olla koko ajan vastuussa, vaan oikeasti se isäkin joutuu kantamaan osansa siitä. Itse saa kivasti aikaa relata ja etsiä sopivampi mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisit esimerkiksi vaikka JÄTTÄÄ SE SIAN!
Palsta ei petä :D
Ei todellakaan petä. Kuin luin aloituksen, arvasin näkemättä, mikä lause sieltä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa, taas ei ole naisessa mitään vikaa, ainoastaan miehessä. Yllätys.
Samaa mietin. Ap on varmasti ainakin yhtä upea ja hehkeä kuin seurustellessa, välittää miehestään, kyselee ja kuuntelee miehen asioita ja ajatuksia jne. Ihan varmasti ainakin niin kauan kuin vain hän on täällä vastaamassa. Jos mies saisi tulla kertomaan elämästä, niin luultavasti elämä ap:n kanssa on aika moista tervanjuontia.
Mulla oli myös tuo vaihe että mies ällötti. Kun olin päivän katsellut pientä vauvaa niin miehen tultua kotiin ajattelin että hyi kun tuolla on iso pää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nämä on taitavia peliliikkeitä mieheltä, välttelee sinua että tekisit sen lopullisen päätöksen. Mieshän ei siis puutteessa joudu elämään, huoriin pääsee aina.
Kannattaa tsekata, onko aiemmissa polvissa tai lähisuvussa vastaavaa esiintynyt aiemmin. Psykologista matkatavaraa, joka ei ole tietoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
nämä on taitavia peliliikkeitä mieheltä, välttelee sinua että tekisit sen lopullisen päätöksen. Mieshän ei siis puutteessa joudu elämään, huoriin pääsee aina.
+ keski-iässä parisuhdemarkkinat kääntyy miesten eduksi. Miehistä tulee vanhetessaan charmantteja mutta naiset vaan rupsahtaa.
Pelkkä toteaminen, että toinen on alkanut ällöttää, on vasta nykytilanne. Joskus rakkaus vaatii ihan konkreettista työtä. Itse kerron miehelleni: nyt on pakko keskustella, voit vaikka vain kuunnella. Näin avaan keskustelun ja usein ei miehellä ole hankaluutta jutella, mutta hän ei alunperin nähnyt tilannetta. Eli ei välttämättä tajua mihin suhde on menossa emotionaalisesti. Otan siis paljon vastuuta keskustelusta. Samalla on mieskin alkanut ymmärtää minua ja naisen tarpeita paremmin. Eli älä tee muutoksia ennen kuin olet oikeasti yrittänyt. Ensin yrität.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut toi tilanne kahdeksan vuotta...
Mutta mies kiihoittaa sinua yhäkin? ;)
Ota rakastaja siihen sivuun, jaksaa arkeakin paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olethan varautunut siis siihen, että miehesi löytää uuden naisen, jos hänet jätät? Olisitko valmis siihen, että lastasi hoivaa joku äitipuoli puolet lapsesi lapsuudesta etkä ole näkemässä etkä kuulemassa, mitä seinien sisällä tapahtuu? Oletko valmis menettämään puolet lapsesi lapsuudesta?
Lässynlää. Tuohan erossa onkin se hienoin puoli. Ei tarvitse olla koko ajan vastuussa, vaan oikeasti se isäkin joutuu kantamaan osansa siitä. Itse saa kivasti aikaa relata ja etsiä sopivampi mies.
Sieltä ruudun takaa löytyikin vahva ehdokas vuoden pa*kin mutsi -palkinnon saajaksi...
Ap:n kannattaa hoitaa hormoniasiat kuntoon ja harrastaa ensin vähän omaa kivaa herkistykseksi niin kyllä se himo mieheen taas löytyy.
Voisit esimerkiksi vaikka JÄTTÄÄ SE SIAN!