Miksi mielenterveysongelmaisia ei kohdella niin kuin muita ihmisryhmiä?

Suurin virhe on ollut yhdistää päihdehuolto mt-palveluihin. Juopot pitää aina puolensa ja aiheuttaa häiriöitä. Esim kerrostalossa sekakäyttäjä piti helvettiä naapureille vuosikaudet, mutta sitä ei saatu häätää koska papereissa oli mt. Mt-,kuntoutuja on useimmin kilttejä ja hiljaisia, paitsi akuuttivaiheessa, joka ei kestä aina kuten juopoilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko narsistinen persoonallisuushäiriö mielenterveysongelma vai ei?

On se.

Persoonallisuushäiriöt eivät ole mt-ongelmia.

Vaan mitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveysongelmat ovat musta luonnollinen reaktio nykymaailman tilaan ja yhteiskuntaan. Tämä länsimainen elämäntyyli on melko luonnotonta eikä ihmisen aivot ole tottuneet kaikkeen informaatioähkyyn sun muuhun. Sit ihmetellään, miks ihmiset masentuu, uupuu ja sairastelee. 

Höpsi länsimäisuneen. 50- luvulla oli heinää ja talo, läheisistä huolehdittiin. 60--70--luvulla tuli raha, humppatanssit ja rockki, välittävyys edellisissä sukupolvissa pysyi. Perinnöt saatiin ja infomarmaatioähky oli jo alkanut. Ähky oli samaa infoa, kuin edellisille sukupolville suunattu, lasten hyvinvointi. Ei kiinnostanut, kiinnosti raha ja vapaus, lapsista viis. Siinä lähtökohta masennuksille, kun vanhemmat ovat olleet liian itsekkäitä ja vain nauttineet täysistä tuista ja perinnöistä.  Ei sellaiset sukupolvet ole halunneet välittää tulevien sukupolvien henkisestä hyvinvoinnista, kun raha ja omaisuus ovat vieneet vanhemmuuden tunteet.

Jaahas. Romanttinen ja perusteeton menneen ihailu. 50-luvulla useat lapset saivat kärsiä sodassa traumatusoituneen isänsä tyranniasta. Tunnen useita tällaisia ihmisiä.

Mielenterveysongelmat ahdistavat ihmisiä. Erityisesti sellaisia, jotka itse kamppailevat siinä terveen ja sairaan rajalla. Heille psyykkisesti sairas ihminen on ikävä muistutus siitä, ettei omakaan psyykkinen kunto ole kovin hyvä. Vaikea olo sairaan kohtaamisesta saa kohtelemaan mt-ongelmaisia ikävästi.

Vierailija kirjoitti:

Lääkäritkin lakkaa uskomasta mielenterveysdiagnoosin saanutta. Jopa masennus tai paniikkisairaudet vie maineen heidän silmissään ja mitään fyysisiä oireita ei oteta sen jälkeen vakavasti. Eikö se olekin rasismia.

Ikäväähän tuo on mutta ei rasismia. Rasismi=rotusorto

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan huomaa, että olen ongelmainen. Eivät syrji.

Meillä töissä on muutama työntekijä jolla on mielenterveysongelma ja ihan samalla viivalla ovat kaikki eikä ketään syrjitä. Yhden työkaverin mielenterveysongelmasta kuulin vasta hiljattain eikä se muuttanut suhtautumistani häneen koska semmoisena olen hänet aina tuntenut. Uskon että jos kuulee jollakin olevan mt-ongelmia ennen kuin on henkilöön tutustunut niin automaattisesti mt-ongelmainen jää vähän ulkopuolelle 🤷‍♀️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan huomaa, että olen ongelmainen. Eivät syrji.

Tässä tapauksessa ongelmat ovat hyvin lieviä. Minua on paniikkikohtauksen takia muun muassa luultu huumeiden käyttäjäksi, joten olen kyllä saanut osani ikävästä kohtelusta.

Vierailija kirjoitti:

Onko narsistinen persoonallisuushäiriö mielenterveysongelma vai ei?

On.

Pitäisin erittäin tärkeänä sitä, että psyykkisiä sairauksia sairastavilla olisi täällä oma palsta. Vertaistuesta on todella paljon apua sairastuneille.

Mielenterveysongelmia on monenlaisia lievistä vaikeisiin. Mutta ihan realistisesti esim. työntekijän valinnassa vaakakupissa ON asiat joihin mt-ongelmat vaikuttaa, ja on ihan realismia ajatella, että työnantaja ottaa ns. varmemman tekijän. Työelämä on aika kova useammissa paikoissa, paineensietokykyä pitää olla. Ahdistuneisuus ja masentuneisuus lisää sairasvapaita, ja kertautuu työnantajalle hankaluutena siinä, että pitää etsiä sijaisia tai työt pitää tehdä jonkun muun, ts. väsytetään muutkin työyhteisössä. Hankaloittaa mahdollisesti asiakkaiden ja yhteistyötahojenkin elämää. Kyllä, kaikki sairastelevat ja joskus asioille vaan ei voi mitään. Mutta ihan realismia on, että tiettyjä ongelmia olevilla henkilöillä näitä tulee enemmän. Kyllä mä ymmärrän, että työnantaja valitsee töihin sen, jolla ei ole ongelmaa. Se on kurjaa sille mt-ongelmaiselle, mutta ymmärrettävää. Useimat työnantajat eivät ole ns. sosiaalisen työllistämisen firmoja. Normaalityöpaikka on paikka, jolla on tulostavoite ja -velvoite.

Tämänkin sanon ihan realismina, mutta mt-ongelmiin usein kuuluu myös piirre, että luullaan muiden ajattelevan itsestä vähän enemmän kuin mitä ihan todellisuudessa kukaan ajatteleekaan. Koetaan, että ihmiset tuijottaa, puhuu selän takana, paheksuu jne. Mitä tapahtuu kyllä, mutta sanoisinko että ei lähellekään niin paljoa kun ihminen luulee. Oikeasti, ei ne muut ihmiset kiinnosta suurinta osaa ihmisistä oikeastaan paljon yhtään.

Ja tämän sanoo kohta 20 vuotta sosiaalialan työkentällä toiminut sosionomi, joka on nähnyt työnsä kautta elämää laajalla skaalalla.

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveysongelmia on monenlaisia lievistä vaikeisiin. Mutta ihan realistisesti esim. työntekijän valinnassa vaakakupissa ON asiat joihin mt-ongelmat vaikuttaa, ja on ihan realismia ajatella, että työnantaja ottaa ns. varmemman tekijän. Työelämä on aika kova useammissa paikoissa, paineensietokykyä pitää olla. Ahdistuneisuus ja masentuneisuus lisää sairasvapaita, ja kertautuu työnantajalle hankaluutena siinä, että pitää etsiä sijaisia tai työt pitää tehdä jonkun muun, ts. väsytetään muutkin työyhteisössä. Hankaloittaa mahdollisesti asiakkaiden ja yhteistyötahojenkin elämää. Kyllä, kaikki sairastelevat ja joskus asioille vaan ei voi mitään. Mutta ihan realismia on, että tiettyjä ongelmia olevilla henkilöillä näitä tulee enemmän. Kyllä mä ymmärrän, että työnantaja valitsee töihin sen, jolla ei ole ongelmaa. Se on kurjaa sille mt-ongelmaiselle, mutta ymmärrettävää. Useimat työnantajat eivät ole ns. sosiaalisen työllistämisen firmoja. Normaalityöpaikka on paikka, jolla on tulostavoite ja -velvoite.

Tämänkin sanon ihan realismina, mutta mt-ongelmiin usein kuuluu myös piirre, että luullaan muiden ajattelevan itsestä vähän enemmän kuin mitä ihan todellisuudessa kukaan ajatteleekaan. Koetaan, että ihmiset tuijottaa, puhuu selän takana, paheksuu jne. Mitä tapahtuu kyllä, mutta sanoisinko että ei lähellekään niin paljoa kun ihminen luulee. Oikeasti, ei ne muut ihmiset kiinnosta suurinta osaa ihmisistä oikeastaan paljon yhtään.

Ja tämän sanoo kohta 20 vuotta sosiaalialan työkentällä toiminut sosionomi, joka on nähnyt työnsä kautta elämää laajalla skaalalla.

Tuota noin.. eiköhän mielenterveysongelmainen ole silloin kunnossa ja hoitotasapaino hyvä, kun töihin hakee?

Vierailija kirjoitti:

Lääkäritkin lakkaa uskomasta mielenterveysdiagnoosin saanutta. Jopa masennus tai paniikkisairaudet vie maineen heidän silmissään ja mitään fyysisiä oireita ei oteta sen jälkeen vakavasti. Eikö se olekin rasismia.

Tämä on oikeasti aivan järkyttävää. Mulla on ystävä, jolla on kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja vaikea suolistosairaus.

Ennen suolistosairauden diagnosointia kävi useasti niin, että ystäväni meni vatsansa kanssa todella huonoon kuntoon ja kärsi niin pahoista kipukohtauksista, että pari kertaa hänelle tilattiin ambulanssi. Molemmilla kerroilla kävi niin, että kun hänen mt-diagnoosinsa tuli esiin, niin hoito loppui siihen.

Miettikää ihan todella miltä sellainen ihmisestä tuntuu. 

On muutenkin kamalaa katsoa miten koko alkuelämänsä ( olen tuntenyt hänet pikkulapsesta asti) ihan mielettömän voimakas, lahjakas, ahkera, siis oikeasti aivan superihminen on kutistettu huonoitsetuntoiseksi anteeksipyyteleväksi itsensä kyvyttömäksi tuntevaksi ihmisraunioksi sillä kohtelulla, mitä mt-diagnoosin kanssa saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveysongelmia on monenlaisia lievistä vaikeisiin. Mutta ihan realistisesti esim. työntekijän valinnassa vaakakupissa ON asiat joihin mt-ongelmat vaikuttaa, ja on ihan realismia ajatella, että työnantaja ottaa ns. varmemman tekijän. Työelämä on aika kova useammissa paikoissa, paineensietokykyä pitää olla. Ahdistuneisuus ja masentuneisuus lisää sairasvapaita, ja kertautuu työnantajalle hankaluutena siinä, että pitää etsiä sijaisia tai työt pitää tehdä jonkun muun, ts. väsytetään muutkin työyhteisössä. Hankaloittaa mahdollisesti asiakkaiden ja yhteistyötahojenkin elämää. Kyllä, kaikki sairastelevat ja joskus asioille vaan ei voi mitään. Mutta ihan realismia on, että tiettyjä ongelmia olevilla henkilöillä näitä tulee enemmän. Kyllä mä ymmärrän, että työnantaja valitsee töihin sen, jolla ei ole ongelmaa. Se on kurjaa sille mt-ongelmaiselle, mutta ymmärrettävää. Useimat työnantajat eivät ole ns. sosiaalisen työllistämisen firmoja. Normaalityöpaikka on paikka, jolla on tulostavoite ja -velvoite.

Tämänkin sanon ihan realismina, mutta mt-ongelmiin usein kuuluu myös piirre, että luullaan muiden ajattelevan itsestä vähän enemmän kuin mitä ihan todellisuudessa kukaan ajatteleekaan. Koetaan, että ihmiset tuijottaa, puhuu selän takana, paheksuu jne. Mitä tapahtuu kyllä, mutta sanoisinko että ei lähellekään niin paljoa kun ihminen luulee. Oikeasti, ei ne muut ihmiset kiinnosta suurinta osaa ihmisistä oikeastaan paljon yhtään.

Ja tämän sanoo kohta 20 vuotta sosiaalialan työkentällä toiminut sosionomi, joka on nähnyt työnsä kautta elämää laajalla skaalalla.

Tuota noin.. eiköhän mielenterveysongelmainen ole silloin kunnossa ja hoitotasapaino hyvä, kun töihin hakee?

Tuota noin.. Kannattanee tutustua faktatietoihin mielenterveyden hoidossa. Työkyvyttömyyseläkkeen kriteerit on hemmetin tiukat, KELAn lääkäri tietää paremmin kuin hoitava lääkäri (ja niissäkin on vaikka minkälaisia hölmöjä, vääriä diagnooseja, vääriä lääkkeitä, potilaan syyllistämistä kun "pitäishän sitä jo kuntoutua, mitä jätät tekemättä" jne.) Eli kyllä, on aivan järjetön määrä mielenterveysongelmaisia työnhaussa, koska muita vaihtoehtoja ei ole. KELA kyykyttää, sossu kyykyttää, lääkäri kyykyttää. Ja sitten on heitä, jotka haastattelun ajan ja jonkun aikaa aloitettuaan tsemppaa kovasti ja varmasti parhaansa yrittää, mutta ahdistukset ja muut lyö vastaan. Syyttömiä he tilanteeseen sinänsä ovat.

Ja sitten on heitä, joilla on hyvä tilanne ja hoito tasapainossa. Sellaisia neuvon, että älkää nyt haastatteluissa kertoko diagnooseistanne. Koska jos saa työn, kaikkihan voi mennä hyvinkin.

Miksei sateenkaari-ihmisiä syrjitä? Siinä ois syytäkin.

Myötätunnon puute. Jos on riittävästi kykyä asettua toisen asemaan, ei syrji ketään. Jos syrjii, kertoo se ainoastaan siitä, että itsellä on ongelmia.