Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Äiti on vain IN

06.05.2006 |

Meillä mennyt aika mahottomaksi toisaaltaan kun VAIN äiti on se paras. Jos ollaan jonkun muun sylissä ja vaikka isinkin niin katsellaan missä äiti on. Äidin sylissä on hyvä olla ja rauhoittuu vain siihen. Mihinkään en voi mennä. Tosin en kaipaakkaan minnekään menemistä, mutta olen ihan kiinni lapsessani. Olen kyllä poikani kanssa lähes kokoajan. Mies tekee paljon pitkiä työpäiviä ja harrastaa urheilua, että on paljon pois kotoa. Kai aika näyttää sitten.. Poika siis puolivuotias.

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
07.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä samanlaista. Tyttö on jo kyl 9 kk ja itse olen välissä käynyt jo vähän töissäkin miehen hoitaessa häntä. Mutta nyt en ole reiluun kuukauteen käynyt töissä ja tyttö ei kyl päästä mua silmistään. Jos esim. menen talomme yläkertaan, niin ei siinä niin kauan mitään kun hän ei huomaa mut heti jos kuulee minun esim.puhuvan jotain yläkerrassa alkaa kamala huuto. Vaikka mieheni yrittää aina ottaa syliin ja rauhotella niin ei auta. Jos lähden käymään jossakin, lähden" salaa" ja on kyl sen ajan ihan ok iskänkin kanssa mut heti ku tuun takas alkaa itku ja heti pitää päästä taas syliin. Tänäänkin iltapuuroa syöttäessä jouduin välissä lähteen pois kun sain tärkeän puhelun ja mieheni yritti syöttää loppuun mutta eihän siitä mitään tullut..heti alko itku eikä suu enää auennutkaan:) Ja äiti kun tuli takas niin jo puuro taas maittoi. Mutta eiköhän se tästä kun ikää tulee lisää. Tsemppiä teille ja aurinkoista kesää!

Vierailija
2/2 |
07.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eksyin tälle palstalle ja huomasin kirjoituksesi. Tuli niin meidän neitokaisen, joka nyt on jo 2,5 vuotias, vauva- aika mieleen. Tyttö oli kans sellainen että äiti oli ainut kuka hänelle kelpasi, isän kanssa kun jäi kahdestaan alkoi kamala huuto ja kiukuttelu eikä siihen oikeastaan edes mikään auttanut, minä kun saavuin paikalle ja otin tytön syliin itku loppui siihen paikkaan. Isälle tilanne oli hankala ja aiheutti paljon skismaa meidän välille, mutta onneksi tilanne muuttui.

Jos en ihan väärin muista alkoi tilanne muuttumaan ja isäkin kelpaamaan joskus puolen ikävuoden jälkeen. Nyt tyttö 2,5 vuotiaana onkin melkoinen isin tyttö..

Koita vaan jaksaa kyllä muutkin hoitajat jossain vaiheessa alkavan vauvallesi kelpaamaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla