Vaikea synnytys = " erityiskohtelu" synnyttäjien osastolla?

Oli kyllä toinen lapsi, että ehkä hos olisi ollut esikoinen niin olisi hyysätty enemmän...?

Esikoiselta olin eri sairaalassakin ja ei ollut tällaista " hyysäämistä" ollenkaan. Yksikseen sai olla.

ap

Toinen synnytys oli helpompi ja " hyvänä synnyttäjänä" kohtelukin oli ystävällistä. Ihan perseestä! (sori tämä valitus, mutta niin huono fiilis jäi ekasta synnytysreissusta, mainitsen vielä että kyseessä KOKS)

Esikoisen synnytys oli pitkä ja raskas. Menin heikkoon kuntoon ja olin sänkypotilaana ensimmäsen vuorokauden. En saanut nostaa edes vauvaa sänkyyn itse, vaan hoitaja piti pyytää auttamaan, viemään pyörätuolilla vessaan ym. Kun sitten hieman vointi parani, tekivät silti paljon minun eteeni ja aina muistivat kysyä miten voin.

Myös synnytyskätilö kävi luonani osastolla synnytystä seuraavana päivänä ja kävi synnytyskertomuksen kanssani läpi ja kysyi mietteitä...



Kai niillä jonkinlaiset tuntosarvet on =)

hyvää hoitoa, koska olin sen vaikea synnytyksen vuoksi huonossa kunnossa. On aika luonnollista, että jos ihminen ei jaksa nousta sängystä ja on kiinni tippaletkuissa, hän saa huolellisempaa hoitoa kuin ne, jotka ovat osastolle omin jaloin tulleet.

Siis VAIKEAN synnytyksen x2



(punastelee lyöntivirheitään)

Makasin ihan kuin kuollut kala, mutta hyvä jos kävivät edes katsomassa. kipulääkettä piti itse tajuta pyytää. imetysohjaus oli aivan ala-arvoista. Tämä tapahtui KSKS:ssa. Enkä uskalla ikinä enää hankkiutua raskaaksi!

ennen kuin osastolla aloin haistamaan palaneen käryä. henkilökunta pyöri siinä ja salaa vilkuili minua ja varovasti kuiskaten tulivat esittäytymään tyyliin " ..hei.. mä olen minna, yövuoron lastehoitaja.. ..tuota.. ootko sä ihan kunnossa?" .

mutta tietty vaikean synnytyksen jälkeen äiti tarvitsee usein enemmän apua voi olla vuotanut tai lämpöilee on sektiohaavaa yms eli luonollisesti silloin autetaan ja hoivataan enemmän

esikoisesta kärrättiin pyörätuolilla osastolle ja kuopuksesta sängyllä. Mutta molemmista olen toipunut kuitenkin niin pian että ihmetellyt oikein olen.

ap

Synnytysosastosta jäi paha maku suuhun: siellä vaivojani vähäteltiin ja vasta ponnistusvaiheessa tajuttiin että jotain on pielessä. Vauva onneksi saatiin lopulta ulos imukupilla, mutta täpärä tilanne oli.



Siihen verrattuna lapsivuodeosaston toiminta oli loistavaa. Sain levätä, ruoka tuotiin ekan päivän ajan huoneeseen, kaikessa autettiin. Ja paikka oli Kättäri.

Osaston ainoa 1 hengen huone varattiin mulle jo teho-osastolla oloaikana. Teho-osastolla oloajan ja ensimmäisen synnyttäneiden osastolla vietetyn vuorokauden aikana hoitajat toki myös hoitivat vauvan. Enhän itse saanut edes nousta sängystä enkä lääkityksen takia alkuun edes imettää. Kunhan pääsin/jouduin liikkumaan 2,5 vrk synnytyksen jälkeen aloin ottaa itse enemmän vastuuta vauvanhoidosta.



Ja syy teho-osastolle joutumiseen oli runsaat sisäiset repeämät sekä lähes kymmenen litran verenhukka.

Vierailija:

Ja syy teho-osastolle joutumiseen oli runsaat sisäiset repeämät sekä lähes kymmenen litran verenhukka.

Minua esim. paikattiin leikkaussalissa reilut kolme tuntia. Veren ja nesteiden anto aloitettiin toki välittömästi kun leikkaus alkoi. Ennenkuin kaikki repeämät oli paikattu ehti uusi, juuri tiputettu verikin valua leikkaussalin lattialle/vatsaonteloon yms.



T: 15

kuulostaa aikamoiselta teurastukselta :( hyvä että nyt olet kummiskin ihan voimissasi.

menetin synnytyksessä paljon verta, ei annettu lisäverta. Pyörryin vessareissulla lattialle. Musta tuntuu, että vaikka olis henki mennyt niin ei olisi ihan heti huomattu. Ja kotiin olivat laittamassa seuraavana päivänä (esikoisen synnyttyä) vaikken edes jaloillani pysynyt. En lähtenyt.

sain alatiesynnytyksessä pahan sisäisen verenvuodon ja meinasin kuolla leikkauspöydälle. 3 vuorokautta olin vuodepotilaana ja tarvitsin tietysti hoitajien apua - ei ollut mitään erikoiskohtelua, päinvastoin olivat varsin happamia kun heitä kehtasin vaivata. Koko osastolla olo ajan (10pv) ei ollut mitään erityiskohtelua.

Mun lapsen synnytys ainakin papereiden ja kätilön mukaan meni hyvin. Lapsi oli melkein 5 kiloa ja synnyttäminen oli ihan hirveätä...no, osasto oli ihan täynnä äitejä, mutta silti sain oman yhden hengen huoneen kun sanoin että nukun yleensä aina huonosti (siis ei todellakaan kukaan tutuistani ole ikinä päässyt niihin ja ne on varattu muutenkin naistentautien potilaille, esim. kohdunpoistoleikkaus tms.)

Siellä ei ollut telkkaria, mut yksi ihana hoitaja sanoi että etsii sen vaikka kiven kolosta ja kävikin etsimässä ympäri sairaalaa ja löysi sitten joltain poliklinikalta.

Meidän sairaalassa ei ole vauvalaa, mutta hoitajat pitivät vauvaa huoneessaan, että saan levätä.

Sitä jäin tosiaan ihmettelemään, että lääkäri tuli kerran huoneeseeni ja jutteli miehelleni ihan kuin minua ei olisi ollut siinä vieressä että " Onko x käyttäytynyt ihan normaalisti mielestänne?" " Onko aina noin iloinen vai onko mielestänne epänormaalia?"

Me vähän miehen kans ihmeteltiin moista kyselyä.

Eli siis mitä tapahtui vai tapahtuiko mitään???

Mua varmaan tarkkailtiin sen takiakin, että pieleen menneen puudutuksen takia jouduin leikkauspöydälle ja lisäksi lapseni oli vammautunut (ei synnytyksestä johtuva). Ekat päivät en kyennyt itse lastani hoitamaan, niin saattoivat ajatella, että hyljenksin häntä jotekin.

Minullakin vaikea synnytys: imukuppi, kohdunsuun repeäminen ja n. 9 litran vuoto.



Osaston kätilöt olivat kivoja ja ymmärtäväisiä: ei ole kivaa, kun tollainen haava alapäässä. Itse tunsin oloni ok:si ja olin heti jalkeilla, mikä kätilöitä hämmästytti. Sairaalassa sain olla niin kauan kuin halusin ja kotiinlähtöpäivän päätin itse.



Paikka naistenklinikka, hki