Kerro jotain negatiivista omasta lapsestasi.
Osaatko? Pystytkö?
Voi siis kertoa useastakin.
En halua, että vanhemmat lyttäävät lapsiaan, mutta on ihan tervettä osata tajuta, ettei se muru aina ehkä olekaan niin muru.
Kommentit (10)
Nykyään hyvin kärkäs, hiukan tappelevakin, haastaa minut, vaikkei ole mitään syytä.
Kärsii psykoottisesta masennuksesta ja on ollut itsetuhoinen. Ei itseaiheutettua, mutta se on ainoa negatiivinen asia mun lapsessa.
Poika välillä patalaiska, selittelyn mestari (20v), tytär sortuu välillä turhaan negatiivisuuteen ja vaatii itseltään ahdistavuuteen asti täydellisyyttä (22v). Luonteenpiirteet näkyivät jo lapsina, molemmat hyvin rakkaita. Itsestä voisin kertoa myös negatiivisia piirteitä, harvempi meistä on ihmisenä täydellinen.
Opiskelee yliopistossa lääketidettä ja ylimielisyyttä.
Älykäs, mutta viiltävän kylmätunteinen ja lähes empatiakyvytön. Haluaa lääkäriksi, joten varmaan passelit ominaisuudet siihen.
Poikani on patologinen valehtelija ja ikuinen vastuusta luistaja. Hyvin sosiaalinen ja charmantti persoona mutta täysin epäluotettava.
Ensimmäinen ei juuri puhu. Paitsi jos tarvii rahaa tai jotain muuta.
Keskimmäinen on itseään täynnä ja hemmetin laiska.
Viimeinen on vain vähän vietävissä oleva, hyväuskoinen hölmö. Tekee porukan tuhmuudet ja jää aina kiinni.
Esikoinen on alisuorittaja, sluibailee sieltä mistä aita on matalin. Mä toivon että hän ymmärtää opiskelun tärkeyden ajoissa kevään kirjoituksiin ja ymmärtää ottaa tukitunnit ja matikkakahvilat lukiossa vastaan oikein. Mä olen yrittänyt kyllä joka tavalla tukea ja kannustaa, mut jotenkin hänellä on kaikki suojamuurit päällä tuon suhteen.
Kuopus on täydellisen kädetön jos tulee joku vastoinkäyminen; sen sijaan että lähtisi ratkomaan ongelmaa hän toimii kuten isänsä: lamaantuu ja muuttuu osaksi ongelmaa. Mä olen koittanut kannustaa, hermostumisen sijaan, häntä etsimään ratkaisukeinoja ongelmiin, mutta en ainakaan vielä koe että olisin tuossa onnistunut.
Lapset on 18 ja 15.
Molemmat osaavat provosoida toisiaan ja vanhemman puuttuessa asiaan esittää viatonta enkeliä. Totuus ei aina ole sitä, minkä saan kuulla. Joskus seuraan tilannetta salaa vaikka viereisestä huoneesta, jolloin näen selvästi eron totuuden ja äidille kerrottavan tarinan välillä.