Sain mitä halusin ja nyt en haluakaan sitä enää - onko kyse pelosta vai enkö oikeasti halunnut
Onko kellään ollut vastaavaa tilannetta? Olisin oikeasti helpottunut, jos ei tarvitsisi toteuttaa suunnitelmaa. Siihen on muutama tosiasiallinen järkisyykin. Mietin kumminkin, että alanko sitten taas katua että olisin tahtonut sittenkin, kun helpotus on väistynyt. Tällä hetkellä se päällimmäisin tunne on, että en halua mitä luulin tahtoneeni. Miten olette saan kiinni tunteistanne vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (7)
Minäkin melkein koko jutun, mutten sitten kumminkaan. Mitenköhän käy, kannattaakohan?
Halusit sen mitä et voinut saada, koska et halua sitä joka haluaa sinut. Sinut haluavan arvo laskee koska kelpaat hänelle. Kyse siis itsearvostuksen puutteesta.
Höh, ette vaan kykene abstraktiin ajatteluun :D
No, tein ostotarjouksen talosta Porvoossa ja sitten aloinkin miettimään, että ehkä asuisinkin mieluummin isossa kaupungissa. Oikein vai väärin?
Mies? Halusit jonkun miehen ja sait ja sitten et haluakaan?
Vierailija kirjoitti:
Mies? Halusit jonkun miehen ja sait ja sitten et haluakaan?
Itse asiassa sain asunnon toisesta kaupungista ja nyt olen miettinyt, että onko se sittenkään niin hyvä idea. Julkinen liikenne on vähän huono, Lidliin ja uimahalliin pitkä matka, lisäksi asunto on sen verran kallis että autoa en voi samaan aikaan pitää. Sitten pitää löytää uusi fysioterapeutti, ja siinä on omat hankaluutensa jos matkustaa julkisilla sinne.
Eli huono suunnittelu on puutteena, muutossa on kieltämättä hyvätkin puolensa.
Omassa kaupungissa on tylsää ja miinuksensa, mutta jos ostais auton niin saisi matkustettua hyvin.
Ihan tuttua juttua, aina käy niin. Nytkin. Luulee olevansa fiksu, mutta... Puoliseiskassa on Pöysti jakamassa uutta leikkisää filosofiaa.
Sitte siinä ohjelmassa sanottiin, että suomalaiset ovat ujoja (toimittaja) .
Mitä hullua.
Esim.Jos joku on lihonut se sanotaan heti. Eivät ole ujoja. Päinvastoin. Liikaakin hölisevät.
Ei noi yleisellä tasolla voi keskustella. Puhu asioista oikeilla nimillä.