Lue keskustelun säännöt.
Miksi eräs ihminen ärsyyntyy kun sanon hänelle, että epäilen jonkun olevan kateellinen minulle?
09.10.2018 |
Tämä ihminen on itse sanonut minulle usein että kun jotakuta toista on esim haukuttu niin hänelle ollaan varmaan vain kateellisia. Hän siis on usein perustellut asioita kateudella.
Ajattelin sitten että kun hänelle tämä aihe on tuttu, niin voisin avautua hänelle myös omista kokemuksistani kun olen kokenut olleeni kateuden kohde. Kun avauduin, niin hän tokaisi suivantuneena, että "aina sä epäilet että kaikki johtuu kateudesta!" Okei... Hänhän itsekin epäilee ja on epäillyt ääneen vieläpä paljon useammin kyseessä olevan kateus.
Ihmettelen siis, että miksi hän suivaantuu kun minä olen kokenut samoja tuntemuksia omakohtaisesti.
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silkasta periaatteesta pitää olla erimieltä.
Eli tuttuva on tyypillinen av-mamma.
Luulee että kuvittelet olevasi jotakin, muttei ilmeisesti kuitenkaan itse huomaa tekevänsä samaa.
Vierailija kirjoitti:
Luulee että kuvittelet olevasi jotakin, muttei ilmeisesti kuitenkaan itse huomaa tekevänsä samaa.
Hän ei siis ainakaan minulle ole sanonut epäilleensä olevan itse kateuden kohde, mutta on epäillyt joidenkin muiden ihmisten olevan kateuden kohde.
ap
Kateus on jännä ilmiö.
Kaikki tietävät että kateutta on olemassa. Joskus sen olemassaolo yritetään kuitenkin kieltää. Ihmiset tuntuvat näkevän kateutta ympärillään, mutta harva uskaltaa epäillä ääneen olevansa kateuden kohde, vielä harvemmat uskaltavat myöntää olevansa itse kateellisia. Moni ei edes helposti tiedosta kateuden tunnettaan kateudeksi, vaan kateuden kohteen onni ja menestys nähdään vain ärsytyksenä tai epäoikeudenmukaisuutena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kateellinen että sinulle ollaan kateellisia koska omasta mielestään vain hän ansaitsee kaiken kateuden?
Silkasta periaatteesta pitää olla erimieltä.