Sijaisperheestä lapsenne takaisin saaneet

Tampereella sössitty? Kyllä se olet sinä itse sössinyt eikä kaupunki.

Eritoteen muiden kokemuksia kaipaan jollet ole kuullut siviiliuhreista

Eipä ole harvinaista ku niikseen ollen muoti ala tehdä kaupunkien sisällä erottaa lapset perheistä usein tekaistuin perustein. Tabuhan tämä on ja uuden alan bisnes ellei ole oikeasti väkivaltaa tai päihteitä perheessä.

Ainoa oikea tabu on se kuinka paljon Suomessakin asuu lapsia perheissä joissa ei kyetä heistä huolehtimaan. Suomessa ei todellakaan heppoisin perustein oteta lasta huostaan. Jos otetaan niin vanhempien on syytä katsoa peiliin ja todeta ettei minusta ole vastuulliseksi vanhemmaksi. Arvostan sijaisperheitä, tekevät tärkeää työtä.

Kun haluat lapset kotiin, niin taustalla oleva syy on korjattava, mikä se ikinä sitten onkaan. Suomessa ei huvin vuoksi oteta lapsia huostaan. Taustalla on usein elämänhallinnan ongelmia, liian vähäinen hoito ja huolenpito, taloudellisia haasteita, päihdeongelmia jnejne. Se, mikä sinun mielestäsi on riittävän hyvä kasvuolosuhde lapselle, voi erota olennaisesti viranomaisen tekemästä havainnosta. Keskustele asiasta viranomaisen kanssa ja selvitä ongelmat. Tappelu ei tässä tilanteessa auta.

Joo joojoo. Menkää muualle joilla on käytännössä vaan kuulotietoa antaa näsäilyä.

Kaivataan elämänkokemusta!

Elämänkokemusta se että kun lastensuojelu huolestui lapsista niin kuuntelin mitä sanottiin, otin vastaan tuen ja tein tarvittavat muutokset, eikä lapsia sijoitettu. Toisessa perheessä sijoitettiin ja pätevästä syystä, mutta vanhemmat eivät sitä myönnä, eivätkä siksi voi tehdä tarvittavia muutoksia että saisivat lapset takaisin.

Todennäköisesti et saa lasta kotiin, jos sossut ovat vastaan. Sun pitää selvittää mitkä ovat ne kriteerit mitä sossu vaatii, että lapsi sijoitetaan takaisin kotiin ja täyttää ne. Sitten kysymys voi olla sijoituksen kestosta, jos jatkunut pitkään (kuuden vuoden jälkeen sijoitusta ei yleensä enää pureta), niin katsotaan olevan lapsen oikeuksien mukaista jatkaa sijoitusta edelleen, sillä lapsi on kotiutunut perheeseen. 12vuotiaan ja sitä vanhemman lapsen mielipide on lain mukaan otettava huomioon.

Mikseihän ranta sittenkerro? Onko oleellista että heillä ei löydy syytä ja jättäävätkertomatta? EikökukAn usko että ihminen on syyntakeetonvaikka palaverissa hiiltyy kun eroahdistus ja ahdistavat lapsenryöstäjät?

Sattuuhan näitä mitä tavanomaset ei tajua ja mutu tuntumalla pätee

Ihme täti hyysääjii

Sen tiedän, että lapset pääsevät laitoksesta paljon helopmmin takaisin kotiin kuin sijoitusperheistä...

Ei niitä takaisin saa kun kerran on sössinyt niin ei lasten anneta joutua kokemaan sitä taas uudestaan kun kuitenkin retkahdatte niihin aineisiinne. Eikä ole mikään lapsen etu pompotella edes takaisin perheen ja vaihtuvien sijaisperheiden välillä kun jo yhteen on muodostunut lapsen elämän ensimmäiset turvalliset kiintymyssuhteet.

Kauan meni. Meillä oli se tilanne, että lasten vienti oli selkeästi seurausta narkkaamisesta, ja näin jälkeenpäin ajatellen oli hyvä, että tytöt (silloin 1v ja 2v) vietiin meiltä vaikka silloin se oli ihan kamalaa ja omassa päässä suunnilleen oikeusmurha Tavata saatiin vaan selvinä eikä puhettakaan kotilomista ennenku annettu puhtaat seulat tarpeeks pitkään. Ei onnistututtu kovinkaan hyvin. Pari vuotta meni aika sumussa, masennuksessa - ja aineissa.

Mulle ero lasten isästä oli eka askel kohti parempaa tai ainakin raittiimpaa elämää. Nykyisen mieheni tapasin kun lapset oli kolmatta vuotta sijaisperheessä. Meidän suhde eteni nopeasti, yhteenmuutto, kihlat ja yhteinen vauva. Kuitenkin sijoitetut lapseni olivat jatkuvasti "läsnä" meidän perheessä. Nyt esikoinen on 9v ja toinen 8v ja he on asuneet meidän kans kohta vuoden. Ei ollut helppoa heidän kotiutua noin pitkän ajan jälkeen eikä mullekaan helppoa. Sijaisperhe on edelleen tytöille tukiperhe kerran kuussa. 

Sanoisin, että kannattaa tehdä sossujen kanssa yhteistyötä. Aina ei kemiat kohtaa kaikkien kanssa, mutta harvemmin ne pahaa kuitenkaan haluaa.. Ainakaan niille lapsille. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Mikseihän ranta sittenkerro? Onko oleellista että heillä ei löydy syytä ja jättäävätkertomatta? EikökukAn usko että ihminen on syyntakeetonvaikka palaverissa hiiltyy kun eroahdistus ja ahdistavat lapsenryöstäjät?

Sattuuhan näitä mitä tavanomaset ei tajua ja mutu tuntumalla pätee

Äidinkieli ei taida kuulua vahvuuksiisi eikä itseasiassa looginen ilmaisukaan.

Vierailija kirjoitti:

Kun haluat lapset kotiin, niin taustalla oleva syy on korjattava, mikä se ikinä sitten onkaan. Suomessa ei huvin vuoksi oteta lapsia huostaan. Taustalla on usein elämänhallinnan ongelmia, liian vähäinen hoito ja huolenpito, taloudellisia haasteita, päihdeongelmia jnejne. Se, mikä sinun mielestäsi on riittävän hyvä kasvuolosuhde lapselle, voi erota olennaisesti viranomaisen tekemästä havainnosta. Keskustele asiasta viranomaisen kanssa ja selvitä ongelmat. Tappelu ei tässä tilanteessa auta.

Mulla oli tilanne sossujen kanssa, että pitkään oli jatkunut huono terveys mulla (ei huumeet), tästä seurasi ennen pitkää myös huono talous ja asiat todella alkoi kasaantua. Viranomaiset ei ymmärtäneet sairauttani, niinkuin ei monesti hoitavat lääkäritkään ymmärtäneet, joten oikean hoidon ja avun saaminen ei ollut helppoa eikä nopeaa. Kun diagnoosit ym. sairaalassa oli kesken, eikä hoito ollut ollenkaan tasapainossa, niin sossu ymmärsi masennukseksi ja elämänhallinnan ongelmaksi, että en pystynyt esim. uusimaan huonekaluja meille tai fyysisesti pystynyt tekemään monia tavallisia asioita. Aikamoinen soppa siitä syntyi. Ei huostaanottoa, mutta lasu tehtiin ja syyttelevään sävyyn juurikin psyykkisestä tilasta. Ennen lasua ei siis saatu riittävästi tarvittavaa tukea, vaikka parhaani mukaan yritin selittää ja olin myönteinen, että tarvitaan apua arkeen (saatiin kotipalvelua, mikä lopetettiin vasten tahtoani). Äärimmäisen ahdistava kokemus. Mutta siis aina viranomaiset ei todellakaan näe asiakasta ja avuntarvetta oikein, ja varmasti isompiakin virhearviointeja tehdään kuin meidän tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun haluat lapset kotiin, niin taustalla oleva syy on korjattava, mikä se ikinä sitten onkaan. Suomessa ei huvin vuoksi oteta lapsia huostaan. Taustalla on usein elämänhallinnan ongelmia, liian vähäinen hoito ja huolenpito, taloudellisia haasteita, päihdeongelmia jnejne. Se, mikä sinun mielestäsi on riittävän hyvä kasvuolosuhde lapselle, voi erota olennaisesti viranomaisen tekemästä havainnosta. Keskustele asiasta viranomaisen kanssa ja selvitä ongelmat. Tappelu ei tässä tilanteessa auta.

Mulla oli tilanne sossujen kanssa, että pitkään oli jatkunut huono terveys mulla (ei huumeet), tästä seurasi ennen pitkää myös huono talous ja asiat todella alkoi kasaantua. Viranomaiset ei ymmärtäneet sairauttani, niinkuin ei monesti hoitavat lääkäritkään ymmärtäneet, joten oikean hoidon ja avun saaminen ei ollut helppoa eikä nopeaa. Kun diagnoosit ym. sairaalassa oli kesken, eikä hoito ollut ollenkaan tasapainossa, niin sossu ymmärsi masennukseksi ja elämänhallinnan ongelmaksi, että en pystynyt esim. uusimaan huonekaluja meille tai fyysisesti pystynyt tekemään monia tavallisia asioita. Aikamoinen soppa siitä syntyi. Ei huostaanottoa, mutta lasu tehtiin ja syyttelevään sävyyn juurikin psyykkisestä tilasta. Ennen lasua ei siis saatu riittävästi tarvittavaa tukea, vaikka parhaani mukaan yritin selittää ja olin myönteinen, että tarvitaan apua arkeen (saatiin kotipalvelua, mikä lopetettiin vasten tahtoani). Äärimmäisen ahdistava kokemus. Mutta siis aina viranomaiset ei todellakaan näe asiakasta ja avuntarvetta oikein, ja varmasti isompiakin virhearviointeja tehdään kuin meidän tapauksessa.

Mistä mä arvaan, että se "sairaus" jota lääkärit eivät ymmärtäneet, oli joku sellainen, jota olisi mielestäsi pitänyt hoitaa vain lääkekannabiksella tai vahvoilla bentsoilla? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun haluat lapset kotiin, niin taustalla oleva syy on korjattava, mikä se ikinä sitten onkaan. Suomessa ei huvin vuoksi oteta lapsia huostaan. Taustalla on usein elämänhallinnan ongelmia, liian vähäinen hoito ja huolenpito, taloudellisia haasteita, päihdeongelmia jnejne. Se, mikä sinun mielestäsi on riittävän hyvä kasvuolosuhde lapselle, voi erota olennaisesti viranomaisen tekemästä havainnosta. Keskustele asiasta viranomaisen kanssa ja selvitä ongelmat. Tappelu ei tässä tilanteessa auta.

Mulla oli tilanne sossujen kanssa, että pitkään oli jatkunut huono terveys mulla (ei huumeet), tästä seurasi ennen pitkää myös huono talous ja asiat todella alkoi kasaantua. Viranomaiset ei ymmärtäneet sairauttani, niinkuin ei monesti hoitavat lääkäritkään ymmärtäneet, joten oikean hoidon ja avun saaminen ei ollut helppoa eikä nopeaa. Kun diagnoosit ym. sairaalassa oli kesken, eikä hoito ollut ollenkaan tasapainossa, niin sossu ymmärsi masennukseksi ja elämänhallinnan ongelmaksi, että en pystynyt esim. uusimaan huonekaluja meille tai fyysisesti pystynyt tekemään monia tavallisia asioita. Aikamoinen soppa siitä syntyi. Ei huostaanottoa, mutta lasu tehtiin ja syyttelevään sävyyn juurikin psyykkisestä tilasta. Ennen lasua ei siis saatu riittävästi tarvittavaa tukea, vaikka parhaani mukaan yritin selittää ja olin myönteinen, että tarvitaan apua arkeen (saatiin kotipalvelua, mikä lopetettiin vasten tahtoani). Äärimmäisen ahdistava kokemus. Mutta siis aina viranomaiset ei todellakaan näe asiakasta ja avuntarvetta oikein, ja varmasti isompiakin virhearviointeja tehdään kuin meidän tapauksessa.

Mistä mä arvaan, että se "sairaus" jota lääkärit eivät ymmärtäneet, oli joku sellainen, jota olisi mielestäsi pitänyt hoitaa vain lääkekannabiksella tai vahvoilla bentsoilla? 

Saat arvella mitä haluat. 1,5 vuotta meni ennenkuin diagnoosit olivat valmiit ja hoitona on ollut mm. fysioterapia ja leikkaus.

Vierailija kirjoitti:

Ainoa oikea tabu on se kuinka paljon Suomessakin asuu lapsia perheissä joissa ei kyetä heistä huolehtimaan. Suomessa ei todellakaan heppoisin perustein oteta lasta huostaan. Jos otetaan niin vanhempien on syytä katsoa peiliin ja todeta ettei minusta ole vastuulliseksi vanhemmaksi. Arvostan sijaisperheitä, tekevät tärkeää työtä.

Jep. Olen yrittänyt saada lapsen sijoitukseen viimeiset 2.5v, mutta ei onnistu. Ihan nuoren oman terveytensä ja tulevaisuutensa vuoksi hänen pitäisi päästä laitokseen jossa elämä laitettaisiin kuosiin, kun se ei onnistu normaaliolosuhteissa. Häntä ei tosin voi laittaa sijaiskotiin, se ei olisi oikein sijaisperheelle, sillä nuori oireilee niin vakavasti. Ei käy koulua, ja asuu täysi-ikäisillä "kavereillaan" jotka luultavasti vain käyttävät tyttöä hyväksi, ja tämä on sossusta ok.