Lue keskustelun säännöt.
Mitä kautta normaali, aikuinen, työssäkäyvä voisi saada "tukihenkilön" arkeen?
09.10.2018 |
Olen kahden leikki-ikäisen yh-äiti ja käyn töissä. Lapset ovat usein viikonloppuisin isänsä luona. Teen paljon etätöitä, toki välillä olen toimistollakin. Isäviikonloput lähinnä lepään ja kuuntelen musiikkia tai luen yksin kotona; silloin en edes käy kaupassa, sillä itse harvemmin tarvitsen mitään erityistä tuolloin.
Olen aivan mielettömän yksinäinen ja kaipaisin aikuista seuraa. Isäni on hieman sairaana ja äitini ei ymmärrä tilannettani lainkaan, eikä siis tule kylään koskaan, vaikka asuu samassa kauoungissa. Muita sukulaisia en kehtaa vaivata, enkä kehtaakertoa heille yksinäisyydestäni ja sama koskee kaukaisempia kavereita/hyvän päivän tuttuja.
Vapaa-ajalla minulla on käytännössä vain nettikavereita. Mitä kautta voisin saada jonkun ihmisen elämääni, että voisin vaikka pari tuntia pari kertaa kuukaudessa saada aikuista juttuseuraa (joku voisi tulla käymään luonani kylässä ja saisin jutella)? Tai joka voisi vaikka siinä samalla jutella lapsille vähäsen, niin saisin tehokkaammin tehtyä kotitöitä edes joskus?
Kommentit (31)
Punaisen Ristin ystävätoiminta
https://www.punainenristi.fi/hae-tukea-ja-apua/yksinaisyyteen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsekkaa tämä: https://www.punainenristi.fi/hae-tukea-ja-apua/yksinaisyyteen (Myös muita vastaavia varmaan on, kannattaa googletella)
Tietenkin toinen tapa on koittaa tutustua uusiin ihmisiin esim. jonkun harrastuksen kautta, joko sellaisen mihin lapsetkin tulevat mukaan tai sitten sellaisen mihin menet ihan itseksesi. Tai sitten toinen vaihtoehto on netin välityksellä. Miten nykyiset nettikaverit, eikö kukaan asu lähempänä, jotta voisitte viettää aikaa yhdessä kasvotustenkin? Jos ei niin sitten vaan etsimään sellaisia. Itse olen löytänyt sekä harrastustoiminnasta että netin kautta kavereita kaupungista, johon muutin tuntematta ketään. Aluksi kärsin yksinäisyydestä minäkin ja se oli todella ikävää eli pidän peukut pystyssä sinulle. Tsemppiä, toivottavasti onnistaa! :)
Miksi pitäisi avautua jotta saisi jonkun kahville?
Niin, en tiedä jos ystävätoiminta on vain vanhuksille. Ehkä sun pitää hankkia liveystävä jollain ilmoituksella. Kun ootte vähän tutustuneet niin hän voi tulla käymään. Tekee vaan selväksi alusta, että kaipaat rauhallista seuraa eikä mitään menevää ilmeisesti.
Terapiaan voi tietenkin mennä jos tarvii tukea esim. suruun isästä ja muuten ihmistä, jolle voi kertoa kaikkia asioita eikä tarvitse olla itse kovin viihdyttävä.
Vierailija kirjoitti:
Niin, en tiedä jos ystävätoiminta on vain vanhuksille. Ehkä sun pitää hankkia liveystävä jollain ilmoituksella. Kun ootte vähän tutustuneet niin hän voi tulla käymään. Tekee vaan selväksi alusta, että kaipaat rauhallista seuraa eikä mitään menevää ilmeisesti.
Terapiaan voi tietenkin mennä jos tarvii tukea esim. suruun isästä ja muuten ihmistä, jolle voi kertoa kaikkia asioita eikä tarvitse olla itse kovin viihdyttävä.
Ystävätoiminta ei ole vain vanhuksille.
T. 26-vuotias ystävätoimintaa harrastava, joka tapaa sitä kautta 25-vuotiasta ja 29-vuotiasta henkilöä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene mukaan päiväkodin vanhempaintoimintaan tai lasten harrastuksen aktiiviksi. Tai vaikka kirjaston ompelupiiriin.
Etsi ihan normaaleja ihmiskontakteja.
Ole yhteydessä lasten kaverien vanhempiin ja ole vastavuoroinen.
Hanki terapiaa jos koet halua avautua.
https://www.helsinkimissio.fi/perhetyo/aiti-ja-isamentoritoiminta
Helsinkimission äitimentortoiminta voisi olla juuri sellainen, mikä sopii sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://www.helsinkimissio.fi/perhetyo/aiti-ja-isamentoritoiminta
Helsinkimission äitimentortoiminta voisi olla juuri sellainen, mikä sopii sinulle.
Onko ihan pakko heti tunkea tota jeesusta joka paikkaan?
Aika avuton olet jos kotihommia et saa tehtyä kahden lapsen kanssa. Olet kaiken lisäksi yksin kokonaisen viikon. Tee suuremmat kotihommat silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.helsinkimissio.fi/perhetyo/aiti-ja-isamentoritoiminta
Helsinkimission äitimentortoiminta voisi olla juuri sellainen, mikä sopii sinulle.
Onko ihan pakko heti tunkea tota jeesusta joka paikkaan?
Ihan vain tiedoksesi (kun et mistään mitään taida tietää) niin kyseinen järjestö ei nimestään huolimatta ole uskonnollinen eikä aja minkäänlaista uskonnollista agendaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.helsinkimissio.fi/perhetyo/aiti-ja-isamentoritoiminta
Helsinkimission äitimentortoiminta voisi olla juuri sellainen, mikä sopii sinulle.
Onko ihan pakko heti tunkea tota jeesusta joka paikkaan?
Ihan vain tiedoksesi (kun et mistään mitään taida tietää) niin kyseinen järjestö ei nimestään huolimatta ole uskonnollinen eikä aja minkäänlaista uskonnollista agendaa.
Ahaa. Eli se on näköjään sosiaalikyylien kyttäyskanava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika avuton olet jos kotihommia et saa tehtyä kahden lapsen kanssa. Olet kaiken lisäksi yksin kokonaisen viikon. Tee suuremmat kotihommat silloin.
Kun lapset ovat isänsä luona, niin ikävöin lapsia, enkä saa oikein mitään tehdyksi. En yleensä edes jaksa käydä kaupassa tuolloin. Juuri isäviikonloppuina erityisesti auttaisi se, jos joku sukulainen edes soittaisi tai "pakottaisi" liikkeelle tai tulisi kylään. Tätä on jotenkin todella hankalaa selittää edes ja tunnen aina syyllisyyttä, kun vaivun sellaiseen tilaan täysin yksin ollessani, etten saa mitään aikaiseksi. Monesti isäviikonloppuina en välttämättä edes syö koko päivänä mitään ennen kuin alkuillasta. Kuuntelen vain musiikkia ja nukun.
Silloin, kun lapset ovat kotona, niin olen pirteä. He tosin ovat niin vilkkaita, että käytännössä suurin osa ajasta menee heidän kanssaan puuhailuun ja ruoan laittamiseen ym. heille. Kun alan esim. tiskata, niin se tiskaamiseni keskeytyy yleensä vähintään 5-6 kertaa, kun lapset tarvitsevat jotain tai johonkin apua. Jos imuroin ja olen toisessa huoneessa imuroimassa, sekin yleensä keskeytyy useita kertoja. Jos tekisin suursiivousta, niin lapset tulisivat siihen väliin levittelemään tavaroita jne. Toki teen noita em. toimenpiteitä heidän ollessaan kotona, mutta niiden tekemiseen menee moninkertainen aika.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Aika avuton olet jos kotihommia et saa tehtyä kahden lapsen kanssa. Olet kaiken lisäksi yksin kokonaisen viikon. Tee suuremmat kotihommat silloin.
En ole yksin kokonaista viikkoa, vaan viikonlopun. Sitä paitsi olen kaikkein eniten allapäin ja vähiten tehokas juuri silloin. Se onkin se ongelma. Olen pari kertaa soittanut äidilleni ja melkein ruikuttamut häntä tulemaan luokseni, että tulisin paremmalle tuulelle ja saisin aikaiseksi asioita, mutta äitini vain sanoo, että mun pitäisi "etsiä mies" ja "mennä ihmisten ilmoille" ja että olen terve, normaali ihminen, jota vanhempien ei enää tule paapoa.
Hän ei vain tajua tilannettani lainkaan. Tarvitsisin vain aikuista juttuseuraa joskus ja seuraa muutenkin. Olisi kivaa jutella ihan vaikka päivänpolitiikasta tai kulttuurista; ne lasten Ryhmä Hau tai Kaapo-jutut ovat ihan ok, mutta olen kuitenkin aikuinen.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika avuton olet jos kotihommia et saa tehtyä kahden lapsen kanssa. Olet kaiken lisäksi yksin kokonaisen viikon. Tee suuremmat kotihommat silloin.
En ole yksin kokonaista viikkoa, vaan viikonlopun. Sitä paitsi olen kaikkein eniten allapäin ja vähiten tehokas juuri silloin. Se onkin se ongelma. Olen pari kertaa soittanut äidilleni ja melkein ruikuttamut häntä tulemaan luokseni, että tulisin paremmalle tuulelle ja saisin aikaiseksi asioita, mutta äitini vain sanoo, että mun pitäisi "etsiä mies" ja "mennä ihmisten ilmoille" ja että olen terve, normaali ihminen, jota vanhempien ei enää tule paapoa.
Hän ei vain tajua tilannettani lainkaan. Tarvitsisin vain aikuista juttuseuraa joskus ja seuraa muutenkin. Olisi kivaa jutella ihan vaikka päivänpolitiikasta tai kulttuurista; ne lasten Ryhmä Hau tai Kaapo-jutut ovat ihan ok, mutta olen kuitenkin aikuinen.
T. Ap
Mikset sitten mene viikonloppuisin jonnekin? Ehdit vaikka risteilylle kun vapaata on noin paljon.
Äitisi on oikeassa.
Ja sanon nyt suoraan senkin, että kukaan ei jaksa tuollaista ruikuttavaa ripustautujaa. Ryhdistäydy.
Ja siis selviän kyllä arjesta sinänsä, mutta olen niin turkasen yksinäinen. Lisäksi olen ujo, joten en oikein kehtaa/uskalla tutustua uusiin ihmisiin, vaan luontaisesti ikäänkuin kohteliaasti pysyttelen etäisenä ja välttelen uusia ihmisiä. En tiedä, miten tällaisen tilanteen saisi laukeamaan.
Olen miettinyt uutta harrastustakin, mutta mulle on luontevaa harrastaa sellaisia lajeja, joita voi tehdä itsenäisesti. Jännitän ja pelkään sellaista, että olisikin uusia ihmisiä jossain ja joutuisin esittelemään itseni ja siis nolostumaan/häpeilemään itseäni. Oletan aina jotenkin lähtökohtaisesti, että muut ihmiset ovat parempia ja jotenkin halveksivat minua. :/
Häpeän suuresti yh-statustani, joten senkin vuoksi välttelen ihmisiä, ja pelkään, että he halveksisivat minua, jos tutustuisin. Lisäksi olen jotenkin alemmuuskompleksinen ulkonäöstäni (en ole klassisen kaunis, ruskettunut isorintainen eloveenablondi, vaan tummahiuksinen hoikka ja kalpea hissukka) ja siitä, ettei työurani ole tarpeeksi hieno ja nousujohteinen.
T. Ap
Voisitko vain hyväksyä, että tuo on tapasi levätä? Miksi ihmeessä pitäisi saada mitään aikaan tai tehdä jotain ihmeellistä silloin, kun lapset ovat poissa?
Yksinäisyyden ymmärrän ja mahdollisen terapian tarpeen. Mutta itse käyttäisin nuo isäajat nimenomaan lepäämiseen ja pelkkään olemiseen, ehkä lukemiseen? Ja NAUTTISIN, kun ei tarvi tehdä mitään eikä mennä minnekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika avuton olet jos kotihommia et saa tehtyä kahden lapsen kanssa. Olet kaiken lisäksi yksin kokonaisen viikon. Tee suuremmat kotihommat silloin.
En ole yksin kokonaista viikkoa, vaan viikonlopun. Sitä paitsi olen kaikkein eniten allapäin ja vähiten tehokas juuri silloin. Se onkin se ongelma. Olen pari kertaa soittanut äidilleni ja melkein ruikuttamut häntä tulemaan luokseni, että tulisin paremmalle tuulelle ja saisin aikaiseksi asioita, mutta äitini vain sanoo, että mun pitäisi "etsiä mies" ja "mennä ihmisten ilmoille" ja että olen terve, normaali ihminen, jota vanhempien ei enää tule paapoa.
Hän ei vain tajua tilannettani lainkaan. Tarvitsisin vain aikuista juttuseuraa joskus ja seuraa muutenkin. Olisi kivaa jutella ihan vaikka päivänpolitiikasta tai kulttuurista; ne lasten Ryhmä Hau tai Kaapo-jutut ovat ihan ok, mutta olen kuitenkin aikuinen.
T. Ap
Mikset sitten mene viikonloppuisin jonnekin? Ehdit vaikka risteilylle kun vapaata on noin paljon.
Äitini sanoo samaa. Siis asun pk-seudulla ja pääsisin helpostikin risteilyille, mutta a) inhoan laivaristeilyitä, b) sellaiselle olisi noloa mennä yksin ja c) kotona on kivempaa. Voisin mennä joihinkin rientoihinkin tai vaikka kirkkoon, mutta en uskalla mennä yksin ja itsekritiikki on aivan tapissa. Häpeän mennä mihinkään "tyrkylle" ja pelkään, että ihmiset vain naureskelisivat mulle.
Matkustan lähinnä yksin, mutta matkoillakaan en tutustu juurikaan keneenkään, vaan hiippailen itsekseni museoissa ym. ja sieltä aikaisin hotellille nukkumaan. Mua auttaisi se, jos joku läheiseni (esim. äiti tai isä) tajuaisi vähän rohkaista ja "paapoa" mua sen verran, että reipastuisin ja virkistyisin tästä tilastani.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika avuton olet jos kotihommia et saa tehtyä kahden lapsen kanssa. Olet kaiken lisäksi yksin kokonaisen viikon. Tee suuremmat kotihommat silloin.
En ole yksin kokonaista viikkoa, vaan viikonlopun. Sitä paitsi olen kaikkein eniten allapäin ja vähiten tehokas juuri silloin. Se onkin se ongelma. Olen pari kertaa soittanut äidilleni ja melkein ruikuttamut häntä tulemaan luokseni, että tulisin paremmalle tuulelle ja saisin aikaiseksi asioita, mutta äitini vain sanoo, että mun pitäisi "etsiä mies" ja "mennä ihmisten ilmoille" ja että olen terve, normaali ihminen, jota vanhempien ei enää tule paapoa.
Hän ei vain tajua tilannettani lainkaan. Tarvitsisin vain aikuista juttuseuraa joskus ja seuraa muutenkin. Olisi kivaa jutella ihan vaikka päivänpolitiikasta tai kulttuurista; ne lasten Ryhmä Hau tai Kaapo-jutut ovat ihan ok, mutta olen kuitenkin aikuinen.
T. Ap
Mikset sitten mene viikonloppuisin jonnekin? Ehdit vaikka risteilylle kun vapaata on noin paljon.
Äitini sanoo samaa. Siis asun pk-seudulla ja pääsisin helpostikin risteilyille, mutta a) inhoan laivaristeilyitä, b) sellaiselle olisi noloa mennä yksin ja c) kotona on kivempaa. Voisin mennä joihinkin rientoihinkin tai vaikka kirkkoon, mutta en uskalla mennä yksin ja itsekritiikki on aivan tapissa. Häpeän mennä mihinkään "tyrkylle" ja pelkään, että ihmiset vain naureskelisivat mulle.
Matkustan lähinnä yksin, mutta matkoillakaan en tutustu juurikaan keneenkään, vaan hiippailen itsekseni museoissa ym. ja sieltä aikaisin hotellille nukkumaan. Mua auttaisi se, jos joku läheiseni (esim. äiti tai isä) tajuaisi vähän rohkaista ja "paapoa" mua sen verran, että reipastuisin ja virkistyisin tästä tilastani.
T. Ap
Olet aikuinen ihminen. Olet hankkinut jopa lapsia. Oikeasti nyt. Grow up.
Harrastus, lukupiiri, vapaaehtoistyö