Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pelkään, että en koskaan enää tule olemaan onnellinen
09.10.2018 |
Minusta hyvään elämään kuuluu, että on suht hyvä olla omassa vartalossa. Itsellä sairaus estää tämän ja joka päivä on tuskaa, vaivaa ja häpeää (omasta ulkomuodosta). Liikunta ja ulkoilu ei tunnu hyvältä vaan pahalta, ja pahentaa oireita. Lisäksi olen jotenkin hyvin näkymätön toisille siinä mielessä, että muiden on tosi vaikea ymmärtää, että mulla on aina epämukava olla enkä voi sille paljon mitään. Olen yksinäinen ja en viihdy enää tämän elämänlaadun kanssa. Pitkäaikaiset tavoitteet tuntuu turhilta, koska jos en joka tapauksessa halua pitkää elämää, niin mitä iloa on opetella jotain monimutkaista tai tehdä jotain, millä saisi joskus tulevaisuudessa enemmän rahaa. En keksi, millä voisin muita auttaakaan joten siitäkään ei ole oikein tarkoituksen tuojaksi tällä hetkellä. Pelkään todella, että elämä jatkuu tyhjänä ja painajaismaisena loppuun saakka.
Halusin taas vaan avautua.
Kommentit (6)
Jos käytät tuollaista kun "sairaus" niin eihän tähän uskalla laittaa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä samat fiilikset, en ole kuitenkaan luovuttanut, vaan yritän. Eli yritän pitkäjänteisesti, mut voimieni mukaan parantaa tilannetta. Mulla on parantumaton sairaus, mikä vaikuttaa joka päivä ja en koskaan pysty täysin normaaliin elämään. Elämä ei kuitenkaan ole täysin turhaa. Ei elämässä sinänsö vikaa ole, elämä sairauden kanssa on mun ongelma ei muiden. Olen iloinen heidän puolesta, joilla tätä suppeaa, haastavaa ja vaikeaa sairautta/elämää ei ole.
Mulla sama olo unettamien öiden jälkeen, eli sikäli ymmärrän.
Mut jokapäiväisessä elämässä toi ois kamalaa.
Ihmetyttää kans mikä sairaus voi olla tommonen, joku psoriasis? :D no tsemppiä, mene terapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Välillä samat fiilikset, en ole kuitenkaan luovuttanut, vaan yritän. Eli yritän pitkäjänteisesti, mut voimieni mukaan parantaa tilannetta. Mulla on parantumaton sairaus, mikä vaikuttaa joka päivä ja en koskaan pysty täysin normaaliin elämään. Elämä ei kuitenkaan ole täysin turhaa. Ei elämässä sinänsö vikaa ole, elämä sairauden kanssa on mun ongelma ei muiden. Olen iloinen heidän puolesta, joilla tätä suppeaa, haastavaa ja vaikeaa sairautta/elämää ei ole.
Miksei se ole täysin turhaa?
3. jatkaa. Asioiden tekeminen (oppiminen, harrastukset) auttaa jaksamaan ja pitää kuosissa. Ammut itseäsi nilkkaan jos luovutat!
Alue: Aihe vapaa
Mikä sairaus sulla on? Voithan sä opetella taitoja omaksi iloksi. Itseäni ei ainakaan raha kiinnosta niin paljon että sen takia opettelisin jotain.
Pitää vaan löytää oma juttu mitä tykkää tehdä ja kuluttaa aikaa.