Integroitu päiväkotiryhmän tukilapsi -kokemuksia

Joskus on tullut mieleen, että onko tilanteiden hyssyttely tai kieltäminen lähinnä vanhempien eikä niinkään lasten, myöskään erityislasten, etujen mukaista. Eihän tuen tarpeen huomioiminen ole välttämättä pahansuopaisuutta, kuten nykyisin tuntuu olevan trendikästä esittää.

Integroitu ei toimi läheskään aina, on lapsen etu saada se pieni erityisryhmä.

Ikävään tilanteeseen on linkin mukaan päädytty. En jaksanut lukea kokonaan. Meidän lapsi on ollut tukilapsena. Lapsen ystävä on siis erityislapsi. Lapsellani on ollut häneen hyvä vaikutus ja toisinpäin myös.  Erityislapsi on lisännyt lapseni ymmärrystä. Lapseni osaa olla onnellinen, että oppii helpommin ja saa ystäviä helpommin, kuin erityislapsi.

Alussa ajattelin, että en jaksaisi tätä lasten välistä suhdetta tukea, mutta sitten huomasin, että pystyin vaikuttamaan hyvin tukilapsen käytökseen, kun tein sen tarpeeksi yksinkertaisesti ja selkeästi. Lapselle on tärkeintä jatkuvuus ja sitä hän meiltä onkin saanut. Jos hän ei olisi oppinut perheemme käyttäytymissääntöjä noudattamaan, olisin kyllä luovuttanut.

Vaikka meillä sujuikin hyvin, kun tukilapsi oli tulossa samaan kouluun, eri luokalle, niin ilmoitimme, että koulussa lapsemme on saatava pitää oma kaveripiirinsä ja tästä syystä moikattaisiin vain ohimennen, ei enempää. Tämän ajatuksen hyväksymistä opettelimme lasten kanssa jo kesällä, ennen koulun alkua. Kerroimme, että on parempi, kun hän yrittää saada ystäviä omalta luokaltaan.

Lapseni tahtoo tukea ystäväänsä kahden kesken, kutsuu myös synttäreille, eikä siis häpeä lapsen seuraa, mutta siitä ei tulisi mitään, jos koulussa olisi perässäroikkuja! En olisi lähtenyt tähän, jos tuettavan vanhemmat eivät olisi olleet yhteistyökykyisiä. Vähitellen tukilapsi on löytänyt koulusta muitakin kavereita. Hän on ottanut mallia lapseni käytöksestä ja siitä on ollut apua. Lapseni suhtautuu häneen vähän erilaisena ystävänä ja on onnellinen, kun ystävä kehittyy. Joskus joku kysyy, mistä tunnette, jolloin lapseni sanoo, että päiväkodista asti!

Meillä lasten kanssa oli sovittu, että ei ole kohteliasta tehdä bestislistoja ystävistä ja julistaa niitä koulussa ja muuten kavereiden kesken, koska se voi olla poissulkevaa. Nämä vanhemmat eivät taida sitä oikein tajuta.

Lapsilla voi olla useampia kavereita, siten kukaan ei niin todennäköisesti jää ihan yksin. Kun lapsi vaihtaa ryhmästä toiseen, on luonnollista, että kaverisuhteet elävät. Erikoista, että nuo vanhemmat eivät osaa katsoa tilannetta tukilapsen näkökulmasta. Onhan kyseessä aikuiset ihmiset. On hyvä, että molemmat lapset saavat omalta luokaltaan kavereita. Koulunkäynti on siten miellekkäämpää.

Lastenhoitoapua voi kysyä kaupungilta tai Mannerheiminlastensuojeluliitosta. Luulisi, että myös 4H:n kautta voi järjestyä lapsenlikka vanhempien menojen ajaksi. Ei aina voi vaan laittaa lasta naapuriin, jos omia menoja on paljon. Se on epäkohteliasta. Naapureilla ja sillä tukilapsella on omakin elämä. Tätä ne räyhäävät vanhemmat eivät myöskään tahdo, halua tai kykene ymmärtämään.

Kiva kuulla, että sujuvamminkin menneitä kokemuksia on.