Rv 34 täynnä ja toivon että tämä vauva syntyy ja pian
en jaksa vuodattaa sitä kaikkea miten kamala oma oloni on ja miten hirveät riidat tämä olotilani ja kiukkuisuuteni ja väsymykseni aiheuttaa miehen kanssa, mutta uskon että kaikki muuttuisi helpommaksi, kun vauva syntyisi ja olisin taas oma itseni. esikoinenkin joutuu kärsimään tästä kiukkuisuudestani ja hormonimyrskyistä.
Mutta turha kai toivoa, ei se kuitenkaan vielä synny :(
Kommentit (2)
itsellänikin oli samanlaiset fiilikset molemmissa raskauksissa. Toivoin, että saisin vauvan ulos, minua pelotti niin kovasti, että vauvalle käy jotain ennen syntymää, olin aika hermona (älkää kysykö miksi, ilmeisesti olin lukenut netistä liikaa pelottelua toksosta ja listeriasta yms.) Mutta sitten toinen lapseni syntyi ennenaikaisena ja sain pelätä hänen puolestaan ja silloin ymmärsin, että olisi kuitenkin ollut hänen etunsa mukaista pysyä sisälläni vielä muutaman viikon ajan - loppujen lopuksi kun kyse on kuitenkin " vain" viikoista.
Tsemppiä sinulle ja perheellesi!
joutuisi teholle useaksi viikoksi. Esim. keuhkot eivät vielä ole noilla viikoilla täysin valmiit.