Miten saan ihanan vaimoni siivoamaan jälkensä?

Tilatkaa kotisiivous. Molempien aika ja hermot säästyy..

Eipä tuossa voi kuin käydä vakava keskustelu jos sua vaivaa niin paljon, että et voi nykyisellä menolla asunnossa asua. Oletko kertonut hänelle, että harkitset jopa pois muuttamista? Valitettavasti nämä jutut menee yleensä niin, että se jota häiritsee, se myös siivoaa.

Mieheni kotona ei ole siivottu eli hän ei ole oppinut lapsena sitä rutiinia. Nyt aviossa reilut 30 vuotta. Jos hän on yksin kotona, hän siivoaa jotenkuten jälkensä. Jos olemme yhdessä, joudun hommiin. Pyykit hän joutuu itse pesemään ja kun ei ehdi, ostaa vain uusia vaatteita ja kaapit tursuaa vaatteita ja likapyykkikori pesemättömiä vaateita. Keittiön siivous jää yleensä minulle ellen erikseen sano siitä. Ikinä ei ala vapaaehtoisesti siivota, siksipä meillä on käynyt siivooja jo 20 vuotta. Ei myöskään tee vapaaehtoisesti pihatöitä tai ylipäätään mitään kotihommia.

Johtopäätös:et pysty toista muuttamaan. On joko siedettävä sotkua tai tehtävä itse tai riideltävä jatkuvasti tai sitten palkattava ulkopuolinen hoitamaan homma. Mieheni maksaa siivojan, puutarhurin ja remonttimiehet, en usko hänen enää muutuvan.

Kuulostaa ihan meidän 11-vuotiaalta. Karkkipäivän ja viikkorahan peruminen auttaa hetkellisesti, mutta ei vaikuta enää seuraavaan viikkoon.

 Sano vaimollesi, että eksäsi, siskosi, äitisi tai vaikka työkaverisi tulee teille siivoamaan. Siis laita vaimosi häpeämään sotkuisuuttaan.

Vierailija kirjoitti:

Tilatkaa kotisiivous. Molempien aika ja hermot säästyy..

Siivoojan palkkaaminen toimisi muuten, mutta sitten vaimo ei opi ottamaan vastuuta eikä yhteinen sopimuksemme kodinhoitamisesta toteudu.

Mites se kuuluisa yhdessä tekeminen? Eihän hän voi oppia jos kukaan ei opeta, jos asenne on inhoava ja sinun moitteesi vain voimistavat sitä?

Palkitse hänet yrityksestäkin. Myönteisen kauttahan tässä maailmassa nykyisin opetetaan eläimet ja lapset, saman pitäisi koskea puolisoakin.

En jaksa enää mies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilatkaa kotisiivous. Molempien aika ja hermot säästyy..

Siivoojan palkkaaminen toimisi muuten, mutta sitten vaimo ei opi ottamaan vastuuta eikä yhteinen sopimuksemme kodinhoitamisesta toteudu.

Niin tai sitten voit olla onnellinen, jos vaimosi vastuuttomuus ilmenee jossain noin viattomassa muodossa. Jos on varaa siivoojaan, miksi rimpuilla?

Vai onko tässä nyt kysymys jostain ihan muusta - pelkäät hänen olevan vastuuton kaikessa muussakin? Ja yrität tässä asiassa pakottaa hänet muuttumaan, jotta sinun ei enää tarvitsisi pelätä? Nyt vain vaikuttaa siltä, että yhteinen sopimuksenne ei ole ihan niin yhteinen kuin haluat ajatella. Oletko painostanut hänet suostumaan johonkin ilman, että hänen tunteitaan on huomioitu?

Monella ihmisellä on jokin osa-alue elämässä, jossa lapsettaa ja kapinoituttaa aikuisenakin. Monella se on juurikin tuo. Voisit suhtautua asiaan lämmöllä, mutta sen sijaan keräät siitä lämpöä. Onko tässä oma heikko kohtasi kenties? Yrität pakottaa maailman toimimaan "oikein"?

Halussasi sitouttaa hänet vaikka väkisin kohtelet ihanaa vaimoasi kuin vähäjärkistä lasta. Kunnioita hänen aikuisuuttaan, tai ruokit hänen kapinamieltään ja saat hänet inhoamaan itseäsi.

Ex-vaimo oli juuri tuollainen sika. Siivouspäivä kerran kuussa ja sitten muuten kaikki roskat jäi pöydille ja vaatteet lattialle. Ero oli ainoa vaihtehto.

Et enää häiden jälkeen mitenkään. Se optio meni jo.

Ensinnäkään kukaan ei voi toisen puolesta täysin päättää tai määrätä miten kenenkään kuuluu elää etenkään omassa kodissaan. Ja toiseksi, ketään ei voi muuttaa eikä kannata edes yrittää. Nämä lähtökohdat on hyvä pitää mielessä koko ajatusprosessin ajan.

Ymmärrän silti ketutuksen. On se sinunkin koti ja on inhottavaa jos ei tule kuulluksi tai jos omat toiveet, ehdotukset ja kommentit ammutaan suoraan vaan alas.

Mutta minkäs teet. Voithan pienesti näpäytellä vaimosikaltaisilla kommenteilla silloin, kun jonkun vähäpätöisemmän homman pitäisi sujua sinun puoleltasi - heität vaan että joo joo ja odotat tyynesti milloin toinen alkaa hiiltyä, kun eihän joojoo ole mikään oikea vastaus. Sen jälkeen voitte käydä esimerkein valaistua keskustelua aiheesta "onko oikein sanoa joo joo jos tarkoittaa ei ei". Jos tämä vähän oikaisisi pahinta ja avaisi vähän ajatuksia sen kumppaninkin suuntaan.

Itse kylläkin kyllästyin rakkaan täystuhomieheni porsasteluun ja muutin omaan asuntoon kolmen vuoden yhdessäolon jälkeen. Sen jälkeen parisuhteen laatu parani, koska emme näe niin usein ja minua ei enää hattuakaan kiinnosta millaisessa läävässä hän asuu, kun olen itse vain käymässä. Kiristävä vanne pään ympäriltä katosi. Kannattaa sanoa vaimollesi selväsanaisesti ja rakentavasti, että tämä asia on sinulle kynnyskysymys ja et yksinkertaisesti aio elää loputtomasti näin. Että jos tilanne ei muutu niin voi olla että joudutte jatkamaan suhdetta eri osoitteista käsin.

Kyllä se siitä jotenkin järjestyy. Ei ole pakko elää vituttavassa kaaoksessa tätä ainokaista elämää, jos se on ylitsepääsemätön asia.