Kumppanin haluttomuuden vaikutukset teihin?

Ainakin nämä olen tiedostanut: alitajuinen yritys muuttua haluttavammaksi. Vaikka on sanottu, ettei vika ole minussa, niin ajattelen silti ilmeisesti, että jos olisin enemmän sitä ja tätä, niin kumppani haluaisi minua. Ilmenee esim. laihdutuksena ja treenaamisena (olin normaalipainoinen ja ihan hoikka jo aluksi) ja kampaamokäynteinä.

Toisaalta samaan aikaan koitan kieltää koko seksuaalisuuden myös itsessäni. Eli en puhu seksistä, en tee aloitteita, olen kuin sitä ei olisi olemassa. Verhoan vartaloni verkkareihin, koska en kestäisi pettymystä, että vaikka yrittäisin pukeutua kauniisti ja seksikkäästi, niin kumppania ei kiinnostaisi.

Muitakin vaikutuksia on mut nämä alkuun.

up

Lihoin 20 kiloa. Söin suruuni. Luulin olevani ruma, epähaluttava, jotenkin vääränlainen. Lopulta aloin tehdä itseäni mahdollisimman pieneksi ja huomaamattomaksi, yritin olla kaikille mahdollisimman vähän vaivaksi ja lopulta en edes kaupassa käynyt, etten aiheuttaisi ylimääräistä vaivaa kenellekään. Mies kantoi kiltisti kaikki haluamani herkut, koska oletti sillä osoittavansa välittämistä.

Kävikin ilmi, että minussa ei ollut mitään vikaa, vaan miehessä. Vihdoin tajusin erota ja puolen vuoden päästä olinkin normaalimitoissa ja suhteessa, jossa tunnen yhä kuuden avioliittovuoden jälkeenkin olevani kaunein, hyväkroppaisin ja haluttavin nainen tällä planeetalla.

Joskus tulee epäitsevarma olo, jos seksistä alkaa olla selvästi pidempään kuin itse haluaisin, vaikka mieheni on korostanut että asia ei johdu minusta. Olen vähentänyt seksikkäiden alusvaatteiden ym. ostamista koska niillä ei ollut asiaan vaikutusta, mutta muuten kyllä pukeudun ja laittaudun ihan samoin tavoin. En ehkä samalla tavoin ihan innostu seksistä enää, koska olen niin monta kertaa saanut vastaukseksi "huomenna" tai "katsotaan sitten myöhemmin".

Seksi on kyllä hyvää kun sitä on, mutta olen ehkä vähän sulkeutuneempi asian suhteen. Toisaalta suhtautumiseni seksiin on ehkä ylipäänsä muuttunut siten, että nyt arvostan laatua enemmän määrän sijaan.

Pettämään en koskaan alkaisi. Mutta totta on, että kyllähän tämä asia aina aika ajoin hiertää muuten todella hyvää ja lämmintä parisuhdetta.

Tuo oli hyvin kuvailtu, että haluaa pienentyä ja olla mahdollisimman vähän vaivaksi. Kokee niin, että omat tarpeet on väörin ja turhia ja alkaa myös muussa elämässä ajatella samoin.

Myös pysäyttävästi sanottu tuo, että nyt kokee olevansa haluttavin ja kaunein. Minä en ole kokenut sellaista koskaan nykyisen kumppanini kanssa. Oikeastaan en koe, että olisin yhtään kaunis tai haluttava, koska hän ei ikinä ole ollut kimpussani tai halunnut kunnolla. On meillä joskus harvoin seksiä, mutta se ei koskaan lähde mistään minun aiheuttamasta ärsykkeestä liikkeelle. Enemmän tulee mieleen, että mies muistaa joskus jonkin kiihottavan asian ja saattaa tulla pieni pilkahdus seksin haluamisesta ja sitten hän saattaa tehdä aloitteen.

Minä voin treenata pyllyäni vaikka miten mutta silti miehessä en aiheuta mitään seksuaalisia ajatuksia, en vaikka olisin alasti edessä. Se on todella masentavaa ja surullista. Alan muuttua näkymättömäksi pikku hiljaa.

ap

Mitä enemmän mietin tätä, sitä surullisemmaksi vaan tulen. Ei tämän asian käsittely toimi yhtään. Kun työnsin surun tästä taka-alalle, pystyin jotenkin elämään tään asian kanssa. Nyt oon ihan romuna, kun olen myöntänyt pahan mielen itselleni. En tiedä, miten tästä pääsisi eteenpäin. Tunnen, miten mujtun katkeraksi kumppania kohtaan. Mietin myös kateellisena hänen exiään, koska tiedän että niiden kanssa on seksi kiinnostanut. Tunnen itseni rumaksi ja surkeaksi :( mietin jopa, että ehdotan kumppanilleni että hankin fuckbuddyn. Jos kerran mies ei halua panna minua niin miksi minun pitäisi olla ilman seksiä? Olen kuitenkin nätti ja varmasti moni mies haluaisi pannakin minua, oma vaan ei.

ap