Päästäisittekö pian 16-vuotiaan nuoren asumaan yksin toiseen kaupunkiin?
Kommentit (14)
Jos on vastuullinen ja rauhallinen, asiansa hoitava nuori, niin kyllä. Muuten en.
Kysyn siis ihan mielenkiinnosta kun tuli mieleen, että miten vanhemmat yleensä ajattelevat kyseisestä asiasta. Itse siis aikoinani aloittelin kyseisessä iässä itsekseni asumista toisessa kaupungissa. Opintojen vuoksi siis osin.
Ap
Tänä syksynä lapseni muutti opiskelemaan 140 km päähän yksinään soluasuntoon.
Ihan hyvin on pärjännyt.
Todennäköisesti kyllä. - Mutta yleisemmin olen vähäistä enempi huolissani viime aaikaisesta kehityksestä, joka todennäköisesti pakottaa yhä useamman nuoren muuttamaan omilleen noin 16 vuotiaina.
Tämä kehitys on suora seuraus siitä, että yhä useampi pienempi koulutus yksikkö, kuten pienempi lukio tai ammattikou halutaan ajaa alas ja keskittää ja muodostaa suuryksiköitä.
Oman haasteensa muodostaa myös se, että jos olen ymmärtänyt oikein, niin tulevaisuudessa pääsy jatko-opintoihin korkeakouluihin ja yliopistoihin perustuu ylioppilaskirjoituksista saatuihin arvosanoihin, joka taas saattaa merkitä mm. lukioiden nykyistä laajempaa erikoistumista ja tuskin kaikkiken alojen erikoislukioita (saati ammatkkouluja) saadaan jokaiseen kuntaan/ nuoren lähialueelle niin, että nuori saattaisi elää vielä muutaman vuoden ts. täysi-ikäiseksi asti vanhempien silmien alla ja vastatessa arjen rullaamisesta ja puitteista.
Toki varmasti suurin osa n. 16 vuotiaista pärjää ja kykenee elämään verraten itsenäistä elämää. Mutta on se silti erilaista asua noin 16 vuotiaana yksin, mahdollsiesti vieraalla paikkakunnalla kuin jatkaa eloa lapsuuden kodissa vanhempien paimentamana ja vastatessa arjen rullaamisesta.
Tietysti voidaan jeesustella ja sanoa tai paremmin uskoa, että lähilukio (tai ammattikoulu) antaa kyllä riittävät eväät joiden turvin ponnistaa jatko-opintpihin. - Toivon todella, että näi olisi. Mutta jo nyt on koulujen resursseissa ja voimavaroissa luultavasti isompia eroja kuin, mitä uskallan ajatella. Ja vaikka kaikki ns. pakolliset opinnot voisikin suorittaa, niin on siinä pientä suurempi ero saada ponnistusvoimaa lisää, jos voi opiskella paikassa joka on hyvin resurssoitu ja joka tarjoaa samasta tai samoista asioitsa kiinnostuneita opiskelukavereita ja täydentäviä kursseja, joilla parantaa ja terävöittää osaamistaa lisää, jolla on erityinen merkitys silloin kun jaetaan opiskelupaikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Kysyn siis ihan mielenkiinnosta kun tuli mieleen, että miten vanhemmat yleensä ajattelevat kyseisestä asiasta. Itse siis aikoinani aloittelin kyseisessä iässä itsekseni asumista toisessa kaupungissa. Opintojen vuoksi siis osin.
Ap
Haluatko kertoa mikä oli toinen tai muita syitä, miksi halusit muuttaa omilleen "jo" 16 vuotiaana; tiedän kyllä ettei aina ole paljoa vaihtoehtoja, kun "tavallisempikin" jatko-opiskelu paikka sijaitsee yksistään niin etäällä tai myöskään silloin jos tai kun koulun ohella on esimerkiksi aiemmasta harrasstuksesta tullut merkittävä osa omaa elämää ja joka saattaa mahd. olla vielä oma ammatti ja tapa hankkia elanto.. Onko omilleen muuttosi vastannut odotuksiasi? - Mikä on ollut yllättävintä?
Ainakin 90 luvun alkupuolella oli ihan normaalia että yläasteen jälkeen nuoret muuttivat omilleen opiskelija-asuntoihin kauaskin kotoa..
Tiedä sit onko nykynuorisoaines heikompaa nykyään ettei pärjää..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn siis ihan mielenkiinnosta kun tuli mieleen, että miten vanhemmat yleensä ajattelevat kyseisestä asiasta. Itse siis aikoinani aloittelin kyseisessä iässä itsekseni asumista toisessa kaupungissa. Opintojen vuoksi siis osin.
Ap
Haluatko kertoa mikä oli toinen tai muita syitä, miksi halusit muuttaa omilleen "jo" 16 vuotiaana; tiedän kyllä ettei aina ole paljoa vaihtoehtoja, kun "tavallisempikin" jatko-opiskelu paikka sijaitsee yksistään niin etäällä tai myöskään silloin jos tai kun koulun ohella on esimerkiksi aiemmasta harrasstuksesta tullut merkittävä osa omaa elämää ja joka saattaa mahd. olla vielä oma ammatti ja tapa hankkia elanto.. Onko omilleen muuttosi vastannut odotuksiasi? - Mikä on ollut yllättävintä?
Suoraan sanottuna pääsyy toiselle paikkakunnalle muuttoon oli aika henkilökohtainen. Toisin sanottuna kiusatuksi joutuminen pienellä paikkakunnalla. Halusin eroon siitä kaikesta ja siitä leimasta mikä minulla oli. Ja itsekseen asuminen vastasi oikeastaan aika lailla odotuksiani. Mitään erityisen yllättävää siinä ei ollut. Tai ehkä yllättävintä oli juuri se ettei siinä ollut mitään yllättävää. En tuntenut ollenkaan koti-ikävää, en oikeastaan ikävöinyt edes vanhempiani vaikka he ovatkin minulle hyvin tärkeitä ja läheisiä. Kaikki sujui niin luonnostaan ja vaivattomasti.
ap
Soluasuntoon vai yksiöön? Kämppiksen kanssa asuminen on siinä mielessä mukava ratkaisu, että vuokra on edullinen ja kotona on joku toinenkin ihminen ”seurana”.
Vierailija kirjoitti:
Kysyn siis ihan mielenkiinnosta kun tuli mieleen, että miten vanhemmat yleensä ajattelevat kyseisestä asiasta. Itse siis aikoinani aloittelin kyseisessä iässä itsekseni asumista toisessa kaupungissa. Opintojen vuoksi siis osin.
Ap
Hankkikaa Skype. Joka päivä on pidettävä yhteyttä. 16-vuotias ei ole lain edessä vastuullinen itsestään. On vähän riskaapeli juttu.
Itse luottaisin siihen että jos lapsi itse haluaa kotoa pois muuttaa niin hän myös on valmis siihen.
Minä muutin pois lapsuudenkodistani heti peruskoulun jälkeen. Toki elettiin 90-lukua ja elämä oli helpompaa silloin.
Vierailija kirjoitti:
Soluasuntoon vai yksiöön? Kämppiksen kanssa asuminen on siinä mielessä mukava ratkaisu, että vuokra on edullinen ja kotona on joku toinenkin ihminen ”seurana”.
Totta toinen puoli. - Toisaalta paljon on kiinni siitä millainen kämppis sattuu olemaan. - Itse en esimerkiksi ollut kovin iloinen omasta kämppiseni seikkailuista jota tuntuivat jakautuvan melko tasaisesti niin, että silloin kun hänellä meni hyvin niin saatoin istua hänen ja kenties jonkun hänen lukuisista valloituksistaan kanssa yhdessä ja heittää läppää jeittiön pöydän ympärillä ja syödäkin yhdessä. Mukkumaan itsekseni käydessäni kuuntelin kun hän harrasti seksiä milloin kenenkin kanssa Huonompina aikoina olin sitten kämppikselleni isoveli joka kiltisti siivosi jälkiä jotka oikeataan olisi pitänyt kummankin huolehtia. Tai, saatoin aamupalan tekemisen aloittaa siitä, että jaa. minulla oli täällä (jääkaapissa) vielä eilen illallla varattuna aamupala tarpeita ja seuraavien päiviksi ruokaa, mutta nyt ei näytä olevan kuin enää vajaa ketsuppi pullo. Hmm. Mitähän tässä tekisi tentti koululla alkaa tunnin päästä. En muistanutkaan, että puurotarpeita ei ole kuivakaapissa... Hmm
Olen muuttanut kotoa tuon ikäisenä. Minulla oli työpaikka enkä ollut enää riippuvainen vanhemmista
Riippuu millainen nuori on luonteeltaas. Opintojen vuoksi vai?