Aloitin työt pitkän työttömyyden jälkeen

Kannattaa todellakin valita oma aika. Ei onnellinen ihminen paljoa rahaa tarvitse.

Millä sitten elät? Muiden rahoilla?

Vierailija kirjoitti:

Millä sitten elät? Muiden rahoilla?

Kyllä. Mutta pienillä. En taida viitsiä myydä aikaani edes niin pitkään, että pääsisin ansiosidonnaiselle. En tarvitae rahaa. Haluan vain elää.

Ihan ok

Mistä duunista sä oot häipsimässä? Mä tulisin juosten töihin sun tilalle jos siitä maksetaan oikein palkkaakin.

t. 9euroa päivässä työpäivästä.

Vierailija kirjoitti:

Mistä duunista sä oot häipsimässä? Mä tulisin juosten töihin sun tilalle jos siitä maksetaan oikein palkkaakin.

t. 9euroa päivässä työpäivästä.

Helsingissä toimistotyö. Vaatii periaatteessa tradenomin koulutuksen. Itse en kuitenkaan ole. Työkokemuksella pätevöitynyt. Toivottavasti saat paikkani, kun lähden.

Itse aloitin lyhyen pätkän osapäivätyössä, johon minulla ei ole ammatillista koulutusta. Aion sinnitellä loppuun saakka. Mieluummin teen homman pienellä palkalla kuin 9 euron pakkotyössä. Aktiivisuusvaade tulee hoidettua samalla kertaa. Tietenkin haen koulutustani vastaavaa kokopäivätyötä, mutta yli viisikymppisenä ei pääse edes haastatteluun. Mieti vielä, ap, kannattaako profiloitua pitkäaikaistyöttömäksi. Taidat sittenkin olla vain riidankylväjä, jonka tavoite on mus ta maa la ta työttömiä.

Hah. Vai kävikö niin, että sinuun suhtaudutaan kuin pitkäaikaistyöttömään työpaikallasi? Oletko päässyt mukaan työpaikan sosiaaliseen verkostoon? Eheytymisen prosessi on sinulla kesken. Defessien taakse ei pidä piiloutua vaan käyttäytyä ja ajatella kuin työssäkäyvä. Tietysti elämäntilanteen muuttuminen aiheuttaa stressiä, mutta pitää ymmärtää mistä se johtuu.

Niin ymmärrän ajatuksiasi. Loman jälkeen huomenna aamulla kukonlaulun aikaan pitäis taas vääntäytyä työpaikalle. Sopimusta vielä jokunen kuukausi jäljellä ja vastustaa niin maan perusteellisesti. Tiedän että jo kuukauden päästä olen niin väsynyt että voisin vain itkeä. Järjetön kiire tiedossa ja huono ilmapiiri meidän osastolla. Pomon kanssa ei enää synkkaa yhtään, jatkuvaa kiusaamista ja hiillostamista. Jos ei karenssia olisi, jättäisin menemättä ja nauttisin elämästä. Mutta asuntolainaa enää muutama tonni jäljellä joten jaksettava on. Miksi työelämän pitää olla näin jäätävää raatamista, miksi ei riitä että tekee reippaasti töitä, miksi pitää raataa itsensä työkyvyttömäksi niin mitättömän rahan vuoksi?

Onko noin monille oikeasti vieras ajatus, että onnellisuus on muuta kuin palkkatyö ja raha?

Ap

Jos ei rahaa tarvitse niin tekisin osapäiväisesti niin, että saa sen verran rahaa, ettei tukia tarvitse. Minulle olisi tärkeää kuitenkin elättää itseni eikä olla muiden rahoilla.

Vierailija kirjoitti:

Onko noin monille oikeasti vieras ajatus, että onnellisuus on muuta kuin palkkatyö ja raha?

Ap

Ei ole vieras ajatus muille, tämä on sinun oman mielesi tuottama harha muiden ajatuksista. Kyllä se onnellisuus on monelle muullekin muuta kuin palkkatyö. Tai raha. 

En hyväksy siivelläni eläjiä. Suomen velkataakka sen kuin kasvaa ja osa jengistä heittäytyy eläteiksi. Tämä iskee takaisin n. 15 vuoden päästä kun velkaa pitää lyhentää ja olet itse vanha. Millä silloin itsesi elätät, kun valtiolta et enää saa mitään tukia? Jos oikeasti nautit sillan alla asumisesta ja keräät ruokasi metsistä ja roskiksista, niin anna palaa. 

Tämä kaikki on ok ja hyväksyttävää niin kauan kun kykenet elättämään itsesi ilman muilta nyhdettyjä pennosia.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei rahaa tarvitse niin tekisin osapäiväisesti niin, että saa sen verran rahaa, ettei tukia tarvitse. Minulle olisi tärkeää kuitenkin elättää itseni eikä olla muiden rahoilla.

Hmh, minäkin kahden loppuunpalamisen jälkeen ajattelin että nyt seuraava työ on helppo osa-aikainen kaupantyö, hyllytystä ja kassalla istuskelemista. Miten kävikään? Nyt olen tilausvastuussa omalla osastollani ja juoksen kellon kanssa kilpaa, joka päivä 8-9h. Miten tässä näin kävi, ihmettelen joka aamu. Eikö missään ole enää osapäivätöitä? Joku 30h maks olis mulle sopiva rytmi ja sillä eläisinkin ihan hyvin. En halua vastuuta ja meriittejä, titteleitä enkä huomiota. Helppo työ, lyhyt päivä ja sitten kotiin nauttimaan elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Onko noin monille oikeasti vieras ajatus, että onnellisuus on muuta kuin palkkatyö ja raha?

Ap

Sekä minulla että miehelläni on jatkuva stressi sen takia kun ei ole tarpeeksi rahaa, minä olen pitkiä aikoja ollut työttömänä ja mies sairaslomilla, miehen työ on raskasta kaikinpuolin, hän haluaisi siitä helvetistä pois, minä taas nautin työstäni mutta olin määräaikainen ja firman huonon taloudellisen tilanteen takia ei jatkettu sopimusta. Minä ihan oikeasti haluaisin päästä töihin koska nautin siitä. En nauti kotona olemisesta ja jatkuvasta stressistä että millä laskut maksetaan, miten saataisiin talo myytyä ettei mene ulosmitattavaksi jne. Jos saisin tarpeeksi hyväpalkkaisen työn mies voisi jäädä työelämästä jo pois, se voisi pelastaa hänen henkensä, pelkään että hän kuolee stressiin. Toki se pelastaisi myös minut samalta kohtalolta.

Kyllä raha ratkaisee hyvin pitkälle meidän kohtalon ja onnellisuuden. Välillä ajattelen että olisi parempi kuolla pois vaan sekä mun että miehen, tosin ei olisi varaa edes hautajaisiin, lapsille ei jäisi kuin kauheat velat niskaan.

Halveksun kaltaisiasi ihmisiä. Oksettavaa. Tajuatko loinen että jos kaikki ajattelisivat noin, ihmisiä ei olisi? Toivottavasti osaat edes hävetä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei rahaa tarvitse niin tekisin osapäiväisesti niin, että saa sen verran rahaa, ettei tukia tarvitse. Minulle olisi tärkeää kuitenkin elättää itseni eikä olla muiden rahoilla.

Hmh, minäkin kahden loppuunpalamisen jälkeen ajattelin että nyt seuraava työ on helppo osa-aikainen kaupantyö, hyllytystä ja kassalla istuskelemista. Miten kävikään? Nyt olen tilausvastuussa omalla osastollani ja juoksen kellon kanssa kilpaa, joka päivä 8-9h. Miten tässä näin kävi, ihmettelen joka aamu. Eikö missään ole enää osapäivätöitä? Joku 30h maks olis mulle sopiva rytmi ja sillä eläisinkin ihan hyvin. En halua vastuuta ja meriittejä, titteleitä enkä huomiota. Helppo työ, lyhyt päivä ja sitten kotiin nauttimaan elämästä.

Tilastojen mukaan suurin osa, oliko jopa 80% kaupan alalla työskentelevistä ei tee täyttä liki 40h viikossa, vaan yleisin on 30h. Kuka sua on pakottanut ottamaan lisää tunteja sen yli mitä sopimuksessa on?

Vierailija kirjoitti:

Onko noin monille oikeasti vieras ajatus, että onnellisuus on muuta kuin palkkatyö ja raha?

Ap

Ei ole vieras ajatus, mutta arvaapa mitä tapahtuisi jos kaikki päättäisivät jäädä elämään tuilla?

Niinpä.

Luuserit

Vierailija kirjoitti:

Onko noin monille oikeasti vieras ajatus, että onnellisuus on muuta kuin palkkatyö ja raha?

Ap

Ymmärrän, että vapaa-aika ja riippumattomuus ovat hienoja asioita. Mielestäni työttömyys ei ole vapaa-aikaa. Itse en tunne olevani sen paremmin vapaa kuin riippumatonkaan, kun joudun raportoimaan tekemiseni ventovieraille viranomaisille, esittelemään tiliotteita asumistuen saadakseni, menettämään osan pienimmästä tuesta, kun en pystynyt aktivoitumaan ja hakemaan pakosti myös sellaisia työpaikkoja, joihin en edes haluaisi/ole pätevä. Liikkuessani aamupäivällä kaupungilla tunnen kuuluvani marginaaliin. Kartan vanhoja työkavereita, etten joutuisi kertomaan, ettei minulla ole kaikesta koulutuksestani huolimatta työtä. En ole onnellinen. Kaipaan työtä ja siitä saatua tyydytystä ja työn iloa.

Palkkatyö ja asiallinen rahapalkka takaisivat ainakin minulle viranomaiskontrollista vapaan elämän ja stressittömän vapaa-ajan. Riittäisi, että hoitaisin työni niin hyvin kuin osaisin. (Jos voittaisin lotossa kohtuullisen summan, voisin hyvin siirtyä syrjään näistä työttömyyskuvioista.)

Minä koen itseni nöyryytetyksi karenssin uhalla pakollisissa infotilaisuuksissa, joissa kuulen, kuinka sähköistä asiointia osaamaton henkilö kertoo, kuinka hän on sössinyt itselleen karenssin, ja samalla tilaisuuden vetäjä, kokenut viranomainen, hekottelee omaa tietoteknistä osaamattomuuttaan. Jotenkin teki pahaa ajatella, että toiselta heistä virhe vei elatuksen pitkäksi aikaa. 7

paljon tunteja viikossa? saako korotusosaa? kiitos, jos viitsit vastata.