Lue keskustelun säännöt.
10v lapsi kärttää ja jankuttaa, jos haluaa jotain, ei ymmärrä lopettaa kärttämistä, vaikka sanotaan 'ei' ja lopulta suuttuu
07.10.2018 |
Niin hermoja raastavaa, kun 10 v poika haluaa jotain ja me vanhemmat sanomme EI, niin alkaa loppumaton jakuttaminen että haluaa haluaa haluaa, raivoaa ja huutaa kuinka haluaa jotain, mankuu, kärttää ja jankuttaa. Meiltä vanhemmilta menee hermot, mutta silti ei lopeta, lopuksi on joka kerta älytön riita päällä ja jaetaan rangaistuksina pelikueltoja, puhelin pois viikoiksi, kirkkopäivien perumisia, jne.
Yleensä kärttämisen aiheita on lisäpeliaika, pelaaminen muulloin kuin pelipäivinä, telkkarin katselu, karkin syöminen, karkin ostaminen ja hampurilaisten syöminen.
Edellä mainituille asioille on sovitut säännöt, mistä ei poiketa, eikä anneta kärttämisen takia periksi.
Mikä auttaisi tuohon, että kärttäminen loppuisi? Kuuluuko ikään?
Tuota tapahtuu päivittäin kerrasta useampaan kertaan.
Kommentit (32)
Mitä nuo kirkkopäivät tässä yhteydessä ovat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autowriter teki tepposet, piti olla karkkipäivien peruminen :-)
Onko vastauksenne aina pelkkä ei, vai kerrotteko myös perustelut näille päätöksille?
Meillä on loppunut kärttäminen ja jankutus, kun olemme kertoneet myös perustelut kielloille.
Hyvä valittaa lapsesta minkä on itse kasvattanut.
Selittäkää lapselle miksi kiellot ja rajoitukset ovat olemassa. Kannattaa myös sopia että esim. lisäpeliaikaa voi ansaita vaikka kotitöitä tekemällä.
Jos vanhemmat vain mielivaltaisesti asettavat tiukat rajat ilman selityksiä, tottakai lapsi alkaa kapinoida, koska ei ymmärrä miksi asia on näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan tuo varmasti ahdistavaa ja ärsyttävää mutta parempi että vaan jankkaatte näitä nyt. On sitten helpompaa kun on teini-ikäinen.
Oletteko aiemmin antaneet periksi? Jos olette niin tietää että lopulta murrutte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Autowriter teki tepposet, piti olla karkkipäivien peruminen :-)
Sori - tämä oli ihan helmi.
En pysty lopettamaan nauramista :D
Lapsi jankuttaa, koska tietää, että lopulta siten saa haluamansa, on ennenkin saanut. Olisi pitänyt jo 10 vuotta sitten opetella sanomaan vain kerran ei ja sitten siirtää lapsi pois kielletystä.Samaa olisi pitänyt jatkaa seuraavat 10 v opettaen samalla, miksi niin toimitaan ja opettamalla neuvottelutaitoja. Nyt teillä olisi lapsi, joka osaa keskustella siitä, miksi jotain haluaa ja pystyy sen perustelemaan.
Kaikki tuollaiset karkkipäivien perumiset ja puhelimen poisotot kertovat vain sen, että vanhemmilta puuttuu kyky kasvattaa. Kieltää kyllä osataan, mutta hetkekään ei ajatella sitä, kuka perheessä on vanhempi ja kuka lapsi. Nyt teillä tuntuu olevan siellä 3 kakaraa, joista yksikään ei ymmärrä puhetta.
Aika outoa, että pyytämisestä (ja inttämisestä) rangaistaan. Mitä mahdatkaan tehdä, jos lapsi rikkoo jotain - katkais e t käden?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimurrosikä ja kuuluu asiaan, luulen että saatte vielä muutoman harmaan hiuksen lisää seuraavien vuosien aikana.
Tuohan on hyvä. Tuolla tavalla käyttäytynyt sisarukseni pärjää elämässään hyvin. Minä sen sijaan miellyttämisenhaluisena ja alistuvana lapsena olen hyvin masentunut ja ahdistunut aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän että teitä ärsyttää tuollainen jankkaaminen, mutta älkää ärsyyntykö. Jos jankuttaa niin todetkaa vain mitä seurauksia on jos jatkaa jankuttamista. Teidän kannattaisi myös perustella minkä takia teette tällaisia päätöksiä, pelkkä "koska minä sanon" on vain päätöntä vallankäyttöä joka tuntuu lapsesta epäreilulta (koska mitään järkevää syytä ei ilmiselvästi ole). Mutta, älkää lähtekö jankuttamiseen mukaan. Sanokaa asia kuten se on ja se siitä. Jos lapsen jankutus jatkuu, todetkaa että tästä ei keskustella tämän enempää, jos jankutat lisää niin saat vähemmän sitä peliaikaa (tai mitä onkaan pyytämässä). Älkää päästäkö tilannetta niin pitkälle että alatte riitelemään.
Voisitte myös harkita lapsen sanoja ja miettiä yhdessä kompromissia, kysyä vaikka lapselta että mikä hänen mielestään olisi reilua. Kuuntelette lasta ja selitätte sitten oman kantanne. Voitte vaikka miettiä että lapsi tekisi kotitöitä tai muita ylimääräisiä hommia mitä vain hänelle keksitte, ja siten saisi enemmän tätä pyytämäänsä asiaa. On mielestäni ihan normaalia että tuossa iässä aletaan jo koettelemaan rajoja ja ehkä (en tiedä mitkä säännöt teillä on) ihan aiheestakin vaatia lisää vapauksia. On tärkeää tunnistaa mistä rajoista pitää kiinni ja mistä voi joustaa.
Miksi rangaistukset? Se on väärin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa että teillä on aika kova kuri. Höllentäkää vähän sääntöjä, ettei lapsen tarvitse kapinoida koko ajan. Hyvällä käytöksellä tosiaan voisi luvata lisää sitä ruutuaikaa. Kaikki kaverit tuppaa olemaan siellä netissä, joten siksi lastanne harmittaa kun jää ulkopuolelle.
Onko teillä vanhemmilla yhtä tiukat säännöt? Saatteko surffata netissä vain kaksi tuntia lauantaisin tai katsoa telkkaa puolituntia päivässä?
Vierailija kirjoitti:
Selittäkää lapselle miksi kiellot ja rajoitukset ovat olemassa. Kannattaa myös sopia että esim. lisäpeliaikaa voi ansaita vaikka kotitöitä tekemällä.
Jos vanhemmat vain mielivaltaisesti asettavat tiukat rajat ilman selityksiä, tottakai lapsi alkaa kapinoida, koska ei ymmärrä miksi asia on näin.
Samaa mieltä. Teidän pitää keskustella pojan kanssa asiasta silloin kun ei ole tilanne päällä. Joskus kun kaikki on hyvin ja kotona rauhallinen tunnelma. Koittakaa myös saada poika puhumaan asiasta ja tunteistaan omalta kannaltaan.
Jankkaat vain takaisin ettet jaksa kuunnella tuollaista. Itse tarpeeksi kun jankkaan tuota lausetta, niin omat lapseni eivät jaksa enää kuunnella minun jankkaamistani ja lopettavat.
Vähän arveluttaa tuo että kotitöillä saisi lisää peliaikaa. Se on ehkä ok siinä tapauksessa että lapsella on vain vähän peliaikaa päivittäin. Mutta huono idea jos lapsi jo pelaa tuntikausia päivittäin.
Annatte sille pojalle piiskaa aina kun se alkaa kärttämään.
Jos hän nyt kiukuttelee, jotta kirkkopäivät peruttaisiin 😂. Oli pakko. Sori.
Kirkkopäivien perumisia?