Olen sairaalloisen lihava teini

Halaus täältä! Kyllä kaikki järjestyy.

Mielestäni syöminen ja lihominen ovat seuraus eivätkä syy. Kaipaat ehkä psykologin apua. Missä vanhempasi ovat ja mikä heidän asenteensa on?

Voi että toivon sinulle hyvää. Älä lannistu.

Olen yrittänyt muuttaa asennettani ja suhtautua ruokaan neutraalisti, mutta se on erittäin vaikeaa. Tästä ei opeta hetkessä pois. Olen koko ikäni vain ajatellut, eskarista asti, että sitten kun olen laiha teen sitä ja tätä. Muuta en ole oikeasti ehtinyt juuri ajattelemaan tai tekemään, kun olen keskittynyt vain painooni ja ulkonäkööni. Se on surullista ja masentavaa. Yritän opetella koko ajan järkevämpää suhtautumista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut jopa sairaalassa dieetillä ja personal trainer apunani. Nyt olen suunnitellut ottavani yhteyttä hyvinvointivalmentajaan. Käyn psykologilla ja olen koko ikäni yrittänyt saada painoa pois. Ala-asteella onnistuin laihduttamaan 20kg, mutta lihoin sen nopeasti takaisin. Käyn joka päivä lenkillä ja viikottain liikun noin 6 tuntia.

Syön illalla eniten ja silloin vedän järkyttävän määrän puhdasta **skaa. En ole päässyt eroon tästä tavasta millään. :(

Onko sun hormonitasot tutkittu? Mulla loppui kuukautiset kahdeksi vuodeksi aivolisäkehormonin tuoteantohäiriöiden vuoksi, mikä aiheutti mulle sairaanloisen bulimian. Ahmin ja oksensin ruokaa järkyttäviä määriä, joskus tunteja putkeen. Kun kuukautiseni jälleen alkoivat, ahmiminen loppui kuin seinään.

Olen jo useamman kerran tässäkin ketjussa, että olen käynyt psykologilla jo 10 vuotta ihan eskarista asti viikottain. Äitini on myös sairaalloisen lihava ja masentunut, isä on normaalipainoinen ja liikkuu, mutta ei välitä äidin tai minun painosta.

Ap

Tee paperille ruokasuunnitelma. Aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala. Poista roskaruoka ja kuori ja leikkaa esim porkkana paloja, joita saat napostella. Nämä autto mua. Tärkeintä kuitenkin on, että hankit mielekästä tekemistä ahmimisen tilalle.

Aivolisäkkeessä on ollut joskus jotain turvotusta tms ja kilpirauhasarvot heittelee miten sattuu. Minulla on myös pcos. Enemmän nämä varmasti ovat seurauksia lihavuudesta kuin että nämä itsessään aiheuttaisivat lihavuutta.

Ap

Hei ap ja pisteet avauksestasi. Tilanteesi on tosi vaikea ja sen kanssa eläminen varmasti tosi epämiellyttävää.

Haluaisin vain sanoa, että kun etsit ratkaisua asiaan, muista katsoa koko kuvaa eikä vain syömistä. Luin viestejäsi, ja minulla ainakin kellot alkoi soida siinä kohtaa, kun sanoit ajattelevasi vain painoasi ja ulkonäköäsi koko ajan. Minusta tämä on iso merkki siitä, että sinulla ei ole riittävästi sisältöä elämässäsi / identiteetissäsi / mikä ilmaus sinua henkilökohtaisesti puhutteleekaan. Sinun täytyy miettiä, mikä sinulle elämässäsi antaa merkitystä. Se ei voi olla vain ulkonäkösi. Tiedän, että tietyssä kasvuiässä kaikki tuntuu pyörivän sen ympärillä, mitä muut ajattelevat. Valitettava totuus on se, että eivät ne muut ajattele mitään niin ihmeellistä, että sinun pitäisi miettiä sitä kaiket päivät. Mistä itse olet kiinnostunut, ja mihin haluat keskittyä elämässäsi? Nämä ovat tärkeitä päätöksiä, jotka vaikuttavat myös fyysiseen olomuotoosi.

ps. Älä kysy muilta, kysy itseltäsi.

On totta, että tarvitsisin enemmän sisältöä elämääni. En oikeastaan harrasta mitään, minulla ei ole kavereita, viimeksi olen ollut vapaa-ajalla jonkun kanssa ala-asteella. En ole edes erityisen kiinnostunut mistään ja se harmittaa. Käyn yksin elokuvissa aika usein ja tykkään lukea ja käyn lenkillä joka päivä. Muuta en juuri teekään sitten.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Hirveän vähän muuta on kuin ruoka. Ajattelen koulun lisäksi vain ulkonäköäni ja painoani, muuta en juuri teekään.

Ap

Mietis nyt oikein tarkkaan. Jos tässä puhuttaisiin äidistäsi tai läheisestä ystävästä tai pikkusiskosta, ymmärtäisit tasan tarkkaan, että se on todella huono juttu. Ja että sitä muuta sisältöä on vain hankittava. Ensin itsensä unohtaen, jos itseviha on noin syvää. Mutta aina enemmän itseäsi ensin armahtaen ja sitten myös hyväksyen. Lopulta miellyt itseesi.

En tiedä onko tuo lopultakaan paljon kummempi juttu kuin sekään, kannattaako inhota tukanpesua, kun kerran pesemättäkään ei oikein voi olla. Ihminen joutuu joka tapauksessa peseytymään, joten on viisaampaa opetella pitämään siitä. Vastaavasti itsensä on parempi opetella hyväksymään, koska sen tyypin seurassa joutuu joka tapauksessa elämänsä lusimaan.

Kun olet noin nuori, niin iso osa itseinhostasi on opeteltua. Koska olet ajatellut voivasi jakautua kahtia, inhoamaasi ruumiiseen ja sitä kiusaavaan sieluun. Teininä sitä vielä kuvittelee, että sillä tapaa saa edes muiden hyväksynnän. No ei saa, vain lisää halveksuntaa ja pakoilua, koska olet paitsi paksu niin myös muutenkin outo. Kuten se syömättä jättävä lihava ei myöskään saa muiden arvostusta vaan pohdinnat, mitä ihmettä se sitten syö kotonaan. Asia siis vain korostuu kun sinun nähdään rimpuilevan syömisen suhteen. Ihmiset havaitsevat tuskasi, ja se pelottaa.

Unohda se paino nyt tosiaan, hetkeksi kerrallaan ensin ja vähitellen ihan kunnolla. Se painokysymys nyt vain on ikävä lähtökohta elämälle, mutta korjattavissa paremmin kuin esim. se, että olisit luonnevikainen ilkimys. Nuorena siitä vielä pääsee tosiaan eroonkin helpohkosti ihan kun oppii uudet elämäntavat tai siis, löytää uutta sisältöä siihen. Sitä paitsi, nykyisinhän lihavakaan ei ole yksin tilanteessaan. Nuoruudessani toljotus oli melkoista, koska oikeasti lihavia oli niin vähän. Niistäkin moni hoikistui aikuistuessaan, kun pääsi kodin ahdistavasta ilmapiiristä ja löysi omat voimavaransa.

Minkälaisista asioista pidät? Edes vähän? Minkälaisista asioista voisit ajatella kiinnostuvasi.

Vierailija kirjoitti:

On totta, että tarvitsisin enemmän sisältöä elämääni. En oikeastaan harrasta mitään, minulla ei ole kavereita, viimeksi olen ollut vapaa-ajalla jonkun kanssa ala-asteella. En ole edes erityisen kiinnostunut mistään ja se harmittaa. Käyn yksin elokuvissa aika usein ja tykkään lukea ja käyn lenkillä joka päivä. Muuta en juuri teekään sitten.

Ap

Hyvä ap, olet ainakin rehellinen! Näitä asioita sinun pitäisi juuri miettiä: mikä sinua kiinnostaa. Sen ei tarvitse olla edes mikään taito. Mikä sinusta on sellaisenaan mielenkiintoista? Sano ihan mitä mieleen tulee.

Laihtuminen ei tapahdu hetkessä.

Onko olemassa mitään iltasyönnin korvaavaa juttua jota voisit tehdä sen sijaan? Voisitko esim ottaa ja lähteä iltakävelylle aina kun alkaa tehdä iltamättöä mieli? Veikkaan että sen jälkeen ei tule syödyksi niin paljoa. Voisit antaa itsellesi luvan syödä vähän jotain hyvää lenkin jälkeen. Äläkä osta kaappiin mitään mikä sua houkuttaa ahmimaan. Keksit, jäätelö, suklaa jne. Ne turmelee sun päätökset takuuvarmasti. Syö mutta vain tietty annos ja jotakin mikä ei aiheuta morkkista määrällään ja laadullaan.

Laihtuminen vaatii aina lujaa päätöstä. Ja kukaan muu ei sitä sun puolesta voi tehdä.

Joku demari on nyt ottanut minut ihan todella silmätikukseen! Jättäkää minut rauhaan. :D

Alan jo epäillä että SDP on paikantanut ip-osoitteeni ja on oikeasti houkuteltu mukaan toimintaan myös ihan tosielämässä. :DD Takaisin aloitukseen:

Joo, olen kyllä itsekin huolissani että tulen hulluksi kohta ja muut pitävät läskinä friikkinä. Pitää yrittää ottaa uusi suunta elämälle.

Ap

Olisi tosi hyvä, jos pystyisit syömään jotain aamulla ja siellä koulussa. Yritä vielä miettiä, miten se onnistuisi. 

Eikö aamulla menisi alas vaikka sellainen puuropussi, banaani tai edes nutrilett-juoma?

Ja oletko kokeillut käydä siellä koulussa syömässä? Yleensä kaikki ovat niin kiinnostuneita vain omasta itsestään, etteivät ne sinuun kiinnitä niin paljon huomiota kun luulet. Voit yrittää ihan tarkkailla tilannetta ja sitä mitä muuten käyttäytyvät. Riippuu tietysti koulusta, että millainen ilmapiiri ja käytännöt siellä ovat. Ehkä tämä on asia, josta voisi puhua terveyshoitajan kanssa, ja sopia käydä syömässä vähän hiljaisempana aikana tai jotain. Asiasta voisi varmaan edes keskustella.

Tai yritä syödä edes heti koulusta tultua ja jotain kunnon ruokaa, ettei illalla tule sitten niin hirveä nälkä. Ja viikonloppuna pitää kiinni järkevistä ruoka-ajoista.

Iltaisin ahmin nimenomaan lenkin jälkeen. :(

Syön ihan vaan leipää, todella paljon leipää.

Sitä olen saanut vähennettyä, kun juon pitkin päivää vettä ja illalla enemmän teetä. Mitään karkkia, pullaa, sipsejä tai jäätelöä en juuri syö. Ihan kotiruoalla ja leivällä olen itsestäni tällaisen mätisäkin saanut. Mannapuuro ja sokeri oli se, mistä kaikki sai alkunsa silloin eskari-iässä. :(

Ap

Olisiko kilpirauhasen vajaatoimintaa?

Ei ole kilpirauhasen vajaatoiminta. Tutkittu ihan pari kuukautta sitten viimeksi kunnolla. Arvot heittelee, kesällä tsh oli yhdessä vaiheessa 10, sitten 8, myöhemmin 5 ja nyt 2.

Suurta vaihtelua on.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Iltaisin ahmin nimenomaan lenkin jälkeen. :(

Syön ihan vaan leipää, todella paljon leipää.

Sitä olen saanut vähennettyä, kun juon pitkin päivää vettä ja illalla enemmän teetä. Mitään karkkia, pullaa, sipsejä tai jäätelöä en juuri syö. Ihan kotiruoalla ja leivällä olen itsestäni tällaisen mätisäkin saanut. Mannapuuro ja sokeri oli se, mistä kaikki sai alkunsa silloin eskari-iässä. :(

Ap

Syö riittävästi oikeaa ruokaa, niin osittain ahmimisen takana oleva fysiologinen nälkä ei yllätä. Jos yrität ”laihduttaa” sillä että et syö lähes ollenkaan, niin se keho kyllä haluaa sitä ruokaa. Ja kun se fysiologinen nälkä pääsee liian kovaksi, et pysty hillitsemään sitä ja ahmit. Suunnittele ravitsemusterapeutin kanssa ateriasuunnitelma, jota lähdet noudattamaan.

Annan sulle yhden vinkin jota itse käytin teininä hieman samassa tilanteessa eli iltamässyl ”pilasin” koko päivän syömiset ja samalla psykologin jutut meni kankkulan kaivoon koska itseinho esti ajattelemisen (tiedät varmaan mitä tarkoitan). Rupesin kutomaan. Jeps. Aloitin ensin kaulaliinasta eli sovin itseni kanssa että lenkin jälkeen joka kerta kun tekee mieli syödä niin otan kutimen käteen. Se toimi. Kun iltamässyjä ei enää ollu niin aamuisin rupes oleen nälkä eli täytyi syödä aamupala. Ja sitten pikkuhiljaa ruokarytmi normalisoitui. Kutominen oli myös ensiksi aivoja tyhjäävää hommaa mutta sitten tuli tilaa miettiä niitä juttuja joita psykologi oli antanut kotitehtäväksi. Se antaa myös käsille muuta tekemistä kuin ahtaa leipää suuhun 😉

Rakas ap, kokeile edes. Mulle tämä toimi ja nykyään olen tasapainoinen, normaalipainoinen nainen.

Olen yrittänyt tuotakin ja on se jonkin verran jo auttanut. En ole pitkään aikaan syönyt kokonaista leipäpussia kerralla, kun on ollut muutakin tekemistä. Yritän muutenkin keksiä koko ajan jotain aktiviteettia itselleni, etten söisi liikaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut jopa sairaalassa dieetillä ja personal trainer apunani. Nyt olen suunnitellut ottavani yhteyttä hyvinvointivalmentajaan. Käyn psykologilla ja olen koko ikäni yrittänyt saada painoa pois. Ala-asteella onnistuin laihduttamaan 20kg, mutta lihoin sen nopeasti takaisin. Käyn joka päivä lenkillä ja viikottain liikun noin 6 tuntia.

Syön illalla eniten ja silloin vedän järkyttävän määrän puhdasta **skaa. En ole päässyt eroon tästä tavasta millään. :(

Ala syömaan sitä  **skaa jo aamusta lähtien ja syö sitä pitkin päivää, älä jätä sitä pelkästään iltaan. Voit unohtaa tuon liikunnan, jos haluat sen avulla laihduttaa. Sillä ei ole käytännössä muuta vaikutusta kuin lisätä ruokahaluasi, jolloin syöt jopa enemmän kulutukseesi nähden, kuin ilman sitä liikuntaa.

Äläkä tee liian isoja muutoksia kerralla syömistapaasi, vaan etene pikkuhiljaa kohti parempaa syömistä. Lisäksi, syö suurin osa (n. 3/4) ruoastasi työpäivän aikana (7-17), opettele oikea ruokarytmi.

* Aamiainen (klo 7.00) * välipala * lounas (11-12) * välipala * välipala * päivällinen (17-18) * iltapala (20-21)