8-vuotias lapsi ei keksi mitään tekemistä jos ei saa olla ruudulla?
Alkaa olemaan aika avuton olo. 8-vuotias ei keksi yhtään mitään tekemistä sen jälkeen, kun päivän ruutuaika on täynnä. Istuu vaan sohvalle ja tuijottaa ikkunasta kaukaisuuteen. Ulkoilee kyllä kavereiden kanssa, mutta sisällä ei kykene kehittämään mitään tekemistä, vaikka huoneessa on kasapäin legoja ja muita leluja, kirjoja, piirtämisvälineet... mitä mä voin tehdä? Turhauttaa ihan älyttömästi että tyypistä on tullut noin apaattinen. Tekisi mieli ottaa puhelin kokonaan pois ja aloittaa joku puhdistuskuuri.
Kommentit (53)
Mites tän lapsen ruutuaika nyt 13-vuotiaana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urheiluharrastusta kaipaa selvästi. Ja lukemista. Anna kirja käteen ja ilmoita johonkin harrastukseen lisäksi. Meillä oli ihan samaa 9-vuotiaalla. Harrasti vain kerran viikossa ja se oli liian vähän, nyt vaihtoi toiseen harrastukseen ja treenit on kaksi kertaa viikossa. Tämä poiki myös kotiin harjoitteita, eli nyt tabletilta katsotaan esim. venyttelyitä ja tehdään mukana. Yllättävän nopeasti muuttui, parissa viikossa.
urheiluharrastus on, lukemiseen kannustetaan mutta ei jaksa pitkään kun ei ole vielä niin sujuvaa. legoilla tykkäsi ennen leikkiä mutta nyt siihenkin pitäisi aina olla kaveri. luulen että tehdään juurikin niin että otetaan kaikki laitteet hetkeksi pois ja mennään back to the basics.
ja siis täällä on kyllä tuomitsevaa ja olettavaa porukkaa:D meillä on aivan tavallinen perhe, jossa vanhemmat käy päivätöissä ja iltaisin käy kaupassa, laittaa ruokaa, urheilee. jotain todellisuudentajua nyt.
ap
Käsille puuhaa ja kuuntelukirja.
Tuon ikäinen tykkää näpertää. Ihan mikä nyt kiinnostaa. Menkää vaikka askartelukauppaan.
Vähän kun kasvaa, voi alkaa rakennella jotain kivaa. Hylly omaan huoneeseen, jakkara mummolle, kuppiteline esim. kissalle.
Ja kun oppii lukemaan kunnolla, on valmis lukemaan, koska osaa kuuntelun kautta jo eläytyä kirjoihin.
Istuu vaan sohvalle ja tuijottaa ikkunasta kaukaisuuteen.
Jos istuu vain rauhassa, en pitäisi ongelmana. Itsekin tykkään välillä vain istua ja mietiskellä. Mutta jos lapsi alkaa valittaa että on tylsää tai ei ole mitään tekemistä, osoitan hänelle kotitöitä joita voisi tehdä.
Anna möllöttää. Ehkä sillä ikkunasta tuijotellessaan mielikuvitus laukkaa ja luo tarinoita, jotka kirjoittaa jonain päivänä kirjaksi. Tai jos oikeasti vain lyö päässä tyhjää, luulisi joka tapauksessa tylsistyvän ja alkavan etsiä tekemistä, kun tarpeeksi monta päivää/viikkoa vain möllöttää.
Tehkää yhdessä! Sitä lapset kaipaa eniten- yhdessä tekemistä vanhemman kanssa.
Piirtäkää- yhdessä.
Muovaluvahahommia- yhdessä.
Mitä vaan - yhdessä.
Aikaa myöten kyllä ohjautuu itsekin noihin puuhiin kun ovat jo tuttuja kun niitä on yhdessä tehty.
Arkiset hommat voi aina lykätä vaikka seuraavaan päivään, lapsen lapsuus on ohi silmänräpäyksessä.
Tääl on yks 55 v. joka roikkuu koneella aamusta iltaan...
Tässä on yksi syy sille minkä takia en varmaan tule hankkimaan lapsia. Satuin itse osumaan juuri siihen sukupolveen joka sai olla rajattomasti netissä ja kohtasi ne ekat saalistajat irc-gallerioissa, DA:ssa ja missä sitä nyt pyörittiinkään netissä 2000-2010 lukujen taitteessa. Näin jo tuolloin asioita jotka eivät todellakaan kuuluneet sen ikäisen silmille ja meno on vain pahentunut siitä mitä koin itse aikanaan.
Noin yleensä olen sitä mieltä, että vanhempien ei tarvitse olla mitään viihdytystoimistoja, jotka räätälöivät koko elämänsä lapsen mukaan. Mutta jos tilanne on se, että lapsi on jo koukuttunut digiin eikä enää osaa itse aloittaa mitään, sanoisin, että opeta lapsi leikkimään. Rakennatte yhdessä legoilla, pelaatte lautapelejä, käytte ulkona jne. Eiköhän se siitä taas lähde sujumaan :) Mutta ei tilanne oikeastaan lapsen vika ole, ne ruutujutut suunnitellaan ihan maksimaalisen koukuttaviksi, ei normaalin lapsen niitä pitäisi pystyäkään vastustamaan. Auta lastasi.
Lapsi ei koe tavanomaista leluilla leikkimistä riittävän haasteelliseksi, motivaatio puuttuu. Naulaa lelut lattiaan, jolloin lapsi voi aivan aluksi ratkaista, miten saa revittyä lelut irti käyttöönsä. Samalla pienokainen voi myös purkaa fyysistä patoumaa ja frustraatioita. Joskus nämä ratkaisut ovat näin lähellä ja aivan käden ulottuvilla. Olen kouluttanut monia kädellisiä, joten tiedän mistä puhun.
Samaa meillä. Tietty innostuu kun yhdessä tehdään, mutta silloin kun itse esim kudon tai täyttelen ristikoita, niin ei itse keksi mitään.
Sama ongelma täälläkin sillä erotuksella että kyseessä on kohta neljäkymppinen mies ja hänen rakas pelikoneensa.
Leikkiminen vähenee jossain iässä. Tarjoa tilalle kirjoja ja lähde vaikka pyöräilemään lapsen kanssa tai hän voisi aloittaa jonkin uuden harrastuksen.