Väsynyt varhaisteini äiti

Olen 12-vuotiaan tyttären äiti. Tytär on ollut erittäin haastava aina, mutta pari viimeistä vuotta ovat olleet aivan kamalia. Tytöllä on itsetuhoisia puheita, tosin vain riitatilanteissa, mutta saattaa myös oikeasti satuttaa itseään vaikkapa raapimalla itseään tai lyömällä täysillä seinään yms. Koulussa pärjää hyvin, mutta stressaa kaikkea kohtuuttomasti.

Ollaan käyty perheneuvolassa, jossa psykologi on teettänyt meillä jotain tehtäviä liittyen vuorovaikutukseemme. Olen kokenut käynnit raskaiksi. Olen keskivaikeasti masentunut ja perheemme tilanne on ollut erittäin haastava jo vuosia myös muista, kuin tyttärestämme riippuvista syistä. Perheneuvolan psykologi ei ota huomioon kokonaisuutta ja kuormittaa mua yhä uusilla vaatimuksilla. Toki ymmärrän, että jotain on tehtävä ja kaiken mihin kykenen olen tehnyt, pakottanut lapsen harrastamaan, tehnyt harjoituksia, ollut läsnä tunteja päivässä. En tiedä enää mitä voisin tehdä lisää. En jaksa, enkä ehdi ja meillä on toinenkin lapsi, vieläpä erityislapsi, joka tarvitsisi huomiota myös.

Kaikki mahdolliset tahot perhetyötä, koulukuraattoria, aikuissosiaalityötä, tukihenkilöä ja kouluterkkaria myöten ovat mukana. Olen vienyt tyttären "ohi" perheneuvolan eukon psykiatrille. Tosin psykologi oli mukana siellä ja totesi, että ongelmat johtuvat tästä perheen vaikeasta tilanteesta, eikä terapiaa heru. En tosin ymmärrä, että mitä merkitystä sillä on, mistä ongelmat johtuvat.

Olen ihan toivoton ja helvetin väsynyt. Lapsi itse haluaisi apua, mutta tosi kiva selittää, että "Et nyt saa". Keväällä tytär pääsisi nuorisopsykiatrian puolelle. Toivo siitä pitää mut järjissäni, mut jos sieltä ei apua heru, niin ollaan pulassa.